Yrttimestarin opissa

Tek­isikö miele­si hypätä mukaan vil­liyrt­ti-buumi­in, mut­ta et oikein tiedä miten siihen ryhdytään? Mitä uskaltaa poimia, miten yrtit tun­nistaa ja mitä ruokia niistä voi valmis­taa? Tähän kaik­keen saat vas­tauk­sen Lil­ly Zulu­a­gan vetämäl­lä vil­liyrt­tikurssil­la Isnä­sis­sä, Lill­marin luo­mu­ti­lal­la.

Kau­nista, keltaista puu­taloa ympäröi vehreä pihapi­iri, jota on asut­tu 1700-luvul­ta saak­ka. Aamuau­ringon pais­teessa pihal­la par­veilee seit­semän innokas­ta vil­liyrt­tikurssi­laista, jot­ka kurssin vetäjä Lil­ly Zulu­a­ga kut­suu tupaan alku­maljoille.

Raikas mesianger­vo-juo­ma on itse tehtyä, kuinkas muuten. Se on valmis­tet­tu liot­ta­mal­la mesianger­voa sekä mus­ta­herukan ja ruusun­le­htiä kylmässä vedessä yön yli.

Yrtit takaisin ruokapöytään

Edessä on kokon­ainen päivä vil­liyrt­tei­hin tutus­tu­mista. Päivä alkaa Lil­lyn kat­sauk­sel­la yrt­tien his­to­ri­aan, yrt­tei­hin liit­tyvi­in usko­muk­si­in ja siihen, miten hyö­dyn­nämme luon­non antimia tänä päivänä.

Lil­ly har­mit­telee, että ihmiset ovat kadot­ta­neet tas­apain­oisen syömisen taidon.

– Se mikä sopii yhdelle, ei vält­tämät­tä ole paras­ta toiselle. Ihmis­ten tulisi kuun­nel­la tarkem­min omaa kehoaan. Nyky­isin syödään liian yksipuolis­es­ti.

Lil­ly toivookin yrt­tien palu­u­ta ruokapöytään.

– Yrt­tien kehoa tas­apain­ot­ta­va ja ter­veyt­tä ylläpitävä vaiku­tus on uno­hdet­tu. Mis­sä vai­heessa tämä arvos­tus on menetet­ty?

Kurssi­lais­ten ryh­mä kuun­telee Lil­lyn oppe­ja kiin­nos­tuneena. Päät nyökyt­televät, kuuli­jat ovat puhu­jan kanssa samaa mieltä. On varsin erikoista, että kaukaa Kolumbian vuoris­toseudul­ta kotoisin ole­va nainen on nyt tääl­lä – pienessä Isnäsin kylässä – ker­tomas­sa kuuli­joille suo­ma­lai­sista yrteistä ja vieläpä suju­val­la suomen kielel­lä.

Lil­ly saa­pui rakkau­den perässä Suomeen vuon­na 1989. Viimeiset 14 vuot­ta hän on vil­jel­lyt Lill­marin tilaa yhdessä Tiina Har­van kanssa. Tilal­la vil­jel­lään muun muas­sa yrt­te­jä, valkosip­u­lia, lehtikaalia, man­goldia ja mais­sia sekä mesikasve­ja tilan mehiläisiä varten.

Kurssi­laiset pohti­vat, voiko yrt­te­jä syödä liikaa ja voiko niistä olla elim­istölle myös hait­taa.

– Kun on kysymys esimerkik­si ketun­leivän oksaal­i­ha­pos­ta, niin yrt­tien rohto­vaiku­tus­ta ei tule uno­htaa. Pelkästään yhtä yrt­tiä ei pidä syödä koko kesää, vaan vai­hdel­la, jot­ta ei tule ongelmia. Kohtu­us kaikessa, Lil­ly muis­tut­taa.

Kopat kainaloon ja menok­si

Jut­tutuokion jäl­keen on vuorossa lounas, pöytään kate­taan kolmea yrt­tipo­h­jaista keit­toa. Sen jäl­keen siir­ry­tään tos­i­toimi­in: kurssi­laisille jae­taan kopat ja ryh­mä suun­taa ulos etsimään vil­liyrt­te­jä Lil­lyn, Tiinan ja hei­dän ystävän­sä Maar­it Savolaisen johdol­la.

Ensim­mäiset syömäkelpoiset yrtit löy­tyvät heti pihamaal­ta: rata­mot, voikukat ja vesi­heinä odot­ta­vat talon vier­essä poim­i­joitaan. Eikä ketun­leipääkään tarvitse kaukaa met­sästää. Vil­liyrt­tien keruu vaikut­taakin odotet­tua helpom­mal­ta hom­mal­ta!

– Kevät ja alkukesä ovat vil­liyrt­tien kul­ta-aikaa, sil­loin ne ovat nuo­ria ja tuor­e­i­ta. Mitä pidem­mälle kesä ete­nee, sitä kar­vaam­mik­si ja sitkeäm­mik­si kasvit muut­tuvat, Lil­ly opas­taa perässä vaeltavaa lau­maansa.

Kukin ryh­mäläi­nen saa oman yrtin poimit­tavak­seen, ja poruk­ka hajaan­tuu ympäri vehre­itä tiluk­sia. Maa­ti­aiskanat kuop­sut­tel­e­vat maa­ta tarhas­saan ja tilan vil­je­lyk­set herät­tävät ihas­tus­ta. Kun vil­liyr­tit on poimit­tu, haetaan vielä vähän kuor­man täy­den­nys­tä ja mais­ti­aisia kasvi­maal­ta.

Aidon oreganon mais­t­a­mi­nen yllät­tää ryh­mäläiset, se on tulista! Sak­sankirvelin siemenet yllät­tävät myös, niis­sä on vah­va aniksen maku.

Aniksen ystäville Lil­ly antaa kokeilemisen arvoisen vinkin.

– Sekoi­ta noin 1/4 desil­i­traa sak­sankirvelin siemeniä puoleen litraan Koskenko­r­vaa. Anna maus­tua huoneen­läm­mössä viikon ver­ran, sekoit­tele päivit­täin. Lopuk­si siivilöi siemenet. Lop­putu­lok­se­na saat lois­ta­van anis-snapsin.

Padat porise­maan

Ryh­mä palaa takaisin keltaisen talon pihalle. Päivän saalis on vaikut­ta­va näky: kopat ja laatikot ovat täyn­nä herkullisen näköisiä yrt­te­jä.

Ja mikä paras­ta, päivä ei pää­ty tähän. Nyt siir­ry­tään sisätiloi­hin, keit­tiöön, kokeile­maan mitä ruokia kerä­ty­istä yrteistä voi valmis­taa. Kurssi­lais­ten mielestä tämä on tärkeää. Näin rohkeus ja taito käyt­tää vil­liyrt­te­jä ruoan­laitossa iskos­tuu mieli­in.

– On hyödyl­listä päästä kokeile­maan tänään opit­tu­ja asioi­ta käytän­nössä ja vieläpä näin hyvässä seuras­sa, Kat­ja Lehko­nen, yksi kurssi­lai­sista, toteaa.

Kymme­nen ihmistä häärii keit­tiössä, pilkko­mas­sa, keit­tämässä ja höyryt­tämässä. Tun­nel­ma on tiivis ja keskit­tynyt. Lil­ly kiertää työpis­teeltä toiselle ja opas­taa kurssi­laisia kär­siväl­lis­es­ti.

Pikku hil­jaa keit­tiössä valmis­tuu muun muas­sa piirakoi­ta, yrt­ti­salaat­tia, nokkos-sipse­jä ja rata­mo-rul­lia. Tuo­tok­set koris­tel­laan ruo­hosip­ulin kukin­noil­la ja ruusun teräle­hdil­lä.

Katet­tu pöytä on kau­nis näky. Sen ympärille on muka­va istah­taa mais­tele­maan uusia maku­ja ja jut­tele­maan päivän koke­muk­sista.

Ryh­mä on innois­saan päivän opeista ja myös idylli­nen miljöö kerää kehu­ja. Pöy­dän herkut herät­tävät keskustelua: yksi tykkää yhdestä ja toinen tois­es­ta. Kaik­ki pitävät rapeas­ta jauhosavikas­ta salaatis­sa, se on eri­no­maista!

Pääl­lim­mäisek­si pöy­dässä nousee oival­lus: syömäkelpoisia, herkullisia vil­liyrt­te­jä kas­vaa läh­es kaikkial­la silmiemme alla. Pitää vain kat­soa vähän tarkem­min ja kor­ja­ta pois.

Lil­lyn yrt­tivinkit

VOIKUKKA
Keväiset nuput ovat herkullisia, kun ne pais­taa vois­sa pan­nul­la
Hyväk­si mak­salle, puhdis­ta­va ja vahvis­ta­va vaiku­tus
Lajikkei­ta on noin 500, pyöreäle­hti­nen on paras­ta, saha­laitainen kitk­erää
Käytä rucolan korvikkeena

BASILIKA
Tas­apain­ot­taa elim­istöä

NOKKONEN
Antaa keholle potkua ja tulisu­ut­ta
Kui­v­a­ta kukin­not ja syö esimerkik­si jogurtin kanssa
Paljon sym­bol­isia merk­i­tyk­siä: liitet­ti­in keski­a­jal­la noitu­u­teen ja kan­net­ti­in mukana suo­jak­si kum­mi­tuk­sil­ta

MUSTAHERUKKA
Kevään ensim­mäiset, pienet lehdet ovat eri­no­maisia salaatis­sa
Van­hem­mat lehdet sopi­vat tee­hen
Rikas vita­mi­inip­i­toisu­us, etenkin mar­jois­sa

KOIVU
Mahlaan voi keit­tää vaikka­pa riso­ton
Käytet­ty aikoinaan keripukin hoitoon, sisältää paljon C-vita­mi­inia

KATAJA
Paljon antiok­si­dant­te­ja
Pureskele siemeniä, käytä maus­teena, pysyt nuore­na ja vah­vana!

MESIANGERVO
Alen­taa kuumet­ta, eri­tyis­es­ti kukat
Lehdet ruokana parhaim­mil­laan ennen kuk­in­taa
Kukin­noista voi haudut­taa mehua, lisää sekaan sitru­u­naa, sok­e­ria tai huna­jaa

KUUSI
Kuusenkerkissä on raikas, sitru­u­nainen maku
Lill­marin tilal­la tehdään kuusenkerkkäsi­irap­pia myyn­ti­in, herkullista jäätelön tai teen kanssa
Tekee hyvää keuhko-ongel­maisille, on hyvä yskän­lääke ja flun­ssalääke

MAITOHORSMA
”Köy­hän miehen parsa”
Parhaim­mil­laan kevääl­lä, noin 15–20 cm pitkänä
Keitä kevään ver­so­ja kasvis­liemessä pari min­u­ut­tia, lisää huna­jaa

Tek­sti ja kuvat: Eeva Kan­gas