Yläilmoihin ja meren kuohuihin

Aeronautica Arena on aivan omanlaisensa elämys, vaikka ei killuisikaan painottamassa tilassa tai temppuilisi surffilaudalla sinisenä kuohuvassa mäessä. 

Uud­is­tet­tu, viime kesänä avat­tu elämys- ja tapah­tu­makeskus Pyhtääl­lä on kokenut muodon­muu­tok­sen tila­ratkaisu­is­sa ja sis­us­tuk­ses­sa. Saunakin on avat­tu, samoin VIP-tilat. 

Bar & Bistro Aeron­am­namin isoista ikkunoista voi kat­sel­la surf­faa­jien treene­jä, ja tietenkin hymy­il­lä has­suille kaa­tu­misille. 

Lento­tun­neli­val­men­ta­ja Mat­ti Miilumä­ki sanoo melkein asu­vansa työ­paikallaan, vaik­ka oma koti on Pyhtääl­lä ihan Are­nan vier­essä. Muutkin kuin Miilumä­ki ovat löytäneet tien­sä viihty­isään, val­tavaan raken­nuk­seen. Myös jun­nut kyliltä.

– Nuoret pojat tykkäävät hen­gail­la tääl­lä ja pela­ta pingistä. Se on meille ihan ookoo, kun­han osaa­vat olla nätisti, Miilumä­ki sanoo.

Ensi kesänä on tarkoi­tus ava­ta teras­si, jol­ta näkee kiipeily­puis­toon. Sekin on tarkoi­tus kun­nos­taa köysir­adas­ta kiin­nos­tuneille hur­japäille. Huoltoraken­nuk­ses­sa on isot pinot kal­jako­re­ja, joi­ta pinoa­mal­la on tarkoi­tus nous­ta korkeuk­si­in. Val­jais­sa tot­ta kai, jos pino kaatuu tai itse putoaa. Karaokea pääsee laula­maan pri­vaatisti, jos ei halua moka­ta itseään ison yleisön edessä.

Lei­ju­mi­nen on kivaa

Mat­ti Miilumä­ki on it-alan konkari, koulu­tuk­seltaan tietotekni­ikkainsinööri, joka on kiertänyt maail­maa kym­menisen vuot­ta koulut­ta­mas­sa ihmisiä tuki­asemien saloi­hin. Miilumä­ki on matkan­nut työte­htävis­sä Uut­ta-See­lan­tia myöten ja tutuk­si ovat tulleet ainakin puo­let Afrikan maista. 

– Työssäni Aero­nau­ti­cas­sa olen hyö­dyn­tänyt tietotekni­ikan osaamis­tani. Olen hoi­tanut yri­tyk­sen it-puolen. Mod­erni­in tekni­ikkaan on sat­sat­tu, hän ker­too.

Toinen tuuli­tun­neli­val­men­ta­ja Aero­nau­ti­cas­sa on lovi­isalainen Hei­di Lin­de­wall, pienen tyt­tären äiti. Hei­di toi­mi tuuli­tun­nelik­oulut­ta­jana jo edel­lisen yrit­täjän aikana. 

– Kesäku­us­sa 2013 kävin tuuli­tun­nelik­oulut­ta­jan kurssin, ja siitä se ura lähti. Olen työsken­nel­lyt myös Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa. Puo­las­sakin olen ollut keikkatöis­sä, kuten myös Venäjäl­lä. Olen val­men­tanut ja vetänyt muun muas­sa ryh­mä­len­to­ta­pah­tu­mia, hän ker­too.

Jooganuken tärkeä rooli

Miilumä­ki nap­paa käteen­sä pienen bar­bie-nuken, jol­la on tärkeä rooli tuuli­tun­neli­val­men­nuk­ses­sa. 

– Nukkien nivelet tait­tuvat sopi­vasti, joten voimme simu­loi­da niil­lä liikku­mista tuuli­tun­nelis­sa.

Ohjaa­jan on olta­va valmi­ina otta­maan vas­taan myös ensik­er­ta­laiset ja varmis­tet­ta­va hei­dän tur­val­lisuuten­sa. Yleen­sä ensik­er­ta­laisia vähän jän­nit­tää. Ohjaa­jat huole­hti­vat siitä, että lei­ju­mi­nen on kivaa. Ei men­nä päin seiniä eivätkä varpaat ja sormet ajaudu vääri­in rakosi­in. 

Se on sitä Miilumäen ja Lin­de­wallin eri­ty­isosaamista. 

– Lentämi­nen, tai oikeas­t­aan vapaa pudo­tus vaatii alkuk­oulu­tuk­sen. Eihän uimataido­ton­ta ihmistäkään naka­ta veteen ja san­o­ta, että ui siitä!

Molem­mat vaku­ut­ta­vat, että kyseessä ei ole mikään extreme-laji, vaan haus­ka elämys.

– Hauskaa ja ren­toa, tur­val­lista ja mieleen­painu­vaa, he kuvail­e­vat tuuli­tun­nelielämys­tä.

Suorin tie taivaalle

Lin­de­wall on kil­pakäve­lyn Suomen mes­tari, ja Miilumäel­lä on vah­va tanssi­jataus­ta. Hän on kil­pail­lut dis­co- ja show-tanssis­sa SM-tasol­la sekä kil­pa-aer­o­bicin maa­joukkueessa. Sen huo­maa, kun kat­soo hänen hal­lit­tua kiep­pumis­taan tuuli­tun­nelis­sa. 

Tuuli­tun­neli­työn lisäk­si yksi laji yhdis­tää kum  paakin, nimit­täin lasku­var­jo­hyp­py. Sitä molem­mat ovat har­ras­ta­neet niin Suomes­sa kuin muual­la maail­mas­sa. Vaik­ka tuuli­tun­nelis­sa liite­lyä kuvail­laan lentämisek­si, se on hei­dän mielestään enem­mänkin vapaa­pu­do­tus­ta, saman­ta­painen tilanne kuin lasku­var­jo­hypyn ensim­mäisen min­uutin aikana.

– Tuuli­tun­neli on eri­no­mainen paik­ka treena­ta lasku­var­jo­hyp­pyä – suorin tie taivaalle. Sik­si tääl­lä käy paljon alan har­ras­ta­jia.

– Karkeasti las­ket­tuna tun­nis­sa saa 60 hyp­pykoke­mus­ta. Se nopeut­taa oppimista, he sanovat.  

Aktivi­teet­te­ja  ja elämyk­siä

• Juh­lat, yri­tys­ti­laisu­udet ja tapah­tu­mat
• Lento­tun­neli
• Surf­faus
• VIP-sauna
• Elämys­paketit
• Elämyslen­not
• Mel­on­ta
• Sähkö­fat­bike
• Ryh­mäli­ikun­ta
• Bar & Bistro
• Karaoke
• Peli­huone

Fine dining = Fun dining!

Aero­nau­ti­can uusi­tus­sa rav­in­to­las­sa Aeron­am­namis­sa on panos­tet­tu rauhal­liseen tun­nel­maan ja annos­ten laatu­un. Se ei tarkoi­ta pönäkkää jäyk­iste­lyä, vaan ren­toa ja nau­tit­tavaa ruokailuhetkeä bistrotyyli­in. Se sopii Are­na Aero­nau­ti­ca -elämyskeskuk­sen lin­jauk­seen. 

– Meil­lä fine din­ing on fun diningia bistro­hengessä, kuvailee rav­in­to­lapääl­likkö ja keit­tiömes­tari Simo Peri.  

Aeron­am­nam panos­taa aitoon lähi- ja luo­mu­ruokaan. Herkulliset kalat tule­vat Ahvenkoskelta, ja rikas­ta itäu­us­maalaista luon­toa käytetään annos­ten aromien läh­teenä. Raa­ka-ainei­den puh­taus ja luon­non­mukaisu­us ovat rav­in­to­lalle ylpey­de­nai­he. Mar­jat, sienet, jäkälät sekä kata­jan- ja män­nynok­sat saadaan läheltä, ja käytän­nössä kaik­ki tehdään itse. Sil­loin on helpom­paa myös ottaa huomioon mah­dol­liset aller­giat. 

– Tänään kokkimme toi tyrn­i­mar­jat oma­l­ta pihal­taan, Peri ker­too.

Pait­si rav­in­to­latyössä, luon­to on muutenkin hänelle tärkeä. Kotkan poi­ka on viet­tänyt vuosia Lapin maise­mis­sa, lähin­nä Saariseläl­lä ja Ylläk­sel­lä. Nyt hän opiskelee luon­to- ja eräopask­oulu­tuk­ses­sa Hyvinkääl­lä Hyr­i­as­sa. Peri valmis­tuu pian eräop­paak­si.

– Lapis­sa iski kip­inä eräop­paan työhön. Siinä saa olla luon­nos­sa.

aeronautica.fi

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to