Ihmiset

Vihdoinkin omaan kotiin!

11.1.2024

Janne Lindberg ja Maija Virtanen muuttivat Helsingin Kalliosta Loviisaan, kun perhe tarvitsi lisää tilaa. Garnisonin-kodissa saavat temmeltää lasten lisäksi myös kissat ja koira.

 

Kak­si aikuista, kak­si las­ta, kak­si kissaa ja koira. Seit­semän polkupyörää ja muu­ta­ma auto.

Per­he Lind­berg-Vir­ta­nen pääsi heinäku­us­sa 2023 muut­ta­maan Gar­nisoni­in uudehkoon, 150-neliöiseen hel­posti lämpiävään taloon. Lovi­isaan he muut­ti­vat Helsingistä vuon­na 2021. Aluk­si he asui­v­at vuokral­la van­has­sa kaupungis­sa Suo­la­to­ril­la, ja vielä sen jäl­keen Gar­nisonis­sa.

– Molem­mat talot oli­vat van­ho­ja, sil­lä van­has­ta talosta haaveil­imme asues­samme Helsin­gin ytimessä Kallios­sa, Mai­ja Vir­ta­nen ja Janne Lind­berg ker­to­vat.

Kuten lovi­isalaiset hyvin tietävät, eteisessä usein odot­taa korilli­nen vil­la­sukkia ja pui­ta menee paljon läm­mi­tyk­seen.

Janne Lind­berg toteaa, että oli hyvä kokeil­la asum­ista täl­laises­sa unel­makodis­sa.

– Siinä oppi nopeasti, mil­laista on fik­saami­nen ja talon läm­mit­tämi­nen. Onnek­si ener­giakri­isi ei toteu­tunut pahim­mal­la taval­la, vaik­ka sähkön hin­ta pomp­pasi ajoit­tain korkealle. Uudessakin kodis­samme on fik­sat­tavaa, mut­ta asum­i­nen on helpom­paa ja lumitöitäkin on vähem­män.

Isot tilat tuli­vat myös tarpeeseen, sil­lä pariskun­ta tekee töitä pääosin kotona. Molem­mat tarvit­se­vat oman työhuoneen, ja tyt­täril­lä Ial­la, 13, ja Ruthilla, 7, on uudessa kodis­sa omat huoneet.

Mai­ja Vir­ta­nen rakas­taa eläim­iä, ja hänelle on tärkeää, että itä­maisil­la kissoil­la Jujul­la ja Lul­ul­la sekä mit­tel­spitz-rotuisel­la Nikke-koiral­la on tilaa tem­meltää.

– Kallion-kotimme oli 67-neliöi­nen kolmio, ja tytöt jakoi­vat huoneen. Kisso­ja en sinne voin­ut ottaa. Sil­loin aina ajat­telin, että kun saan isom­man kodin, otan heti kisso­ja, hän ker­too.

 

Hin­nat karka­si­vat käsistä

Moni on tul­lut Lovi­isaan pääkaupunkiseudul­ta niin san­otul­la harp­pitem­pul­la. Siinä harp­pia pyöräytetään 100 kilo­metrin säteel­lä, jon­ka sisään Lovi­isakin mah­tuu.

Mai­ja ja Janne Vir­ta­nen eivät harp­pi­in tart­tuneet, vaan kak­sikielis­inä hei­dän kat­seen­sa kään­tyivät ran­nikkokaupunkei­hin, myös Län­si-Uudelle­maalle. Helsin­gin liepeiltäkin he etsivät mah­dol­lista uut­ta kotia, mut­ta ton­tit oli­vat pieniä ja hin­nat tun­tu­i­v­at karkaa­van käsistä.

– Aloimme kat­soa, mis­tä muual­ta saisi kodin Kallion kolmion hin­nal­la. Pohdimme, miten lapset sit­ten Helsin­gin tai Van­taan liepeiltä matkus­taisi­vat tut­tuun ruotsinkieliseen hoitopaikkaan tai koulu­un. Tiesin, että Lovi­isa olisi yksi mah­dol­li­sista kaupungeista, jos­sa lapset voisi­vat jatkaa ruotsinkielisessä opetuk­ses­sa, Mai­ja sanoo.

Mitään siteitä heil­lä ei ollut Lovi­isaan, mut­ta hin­tata­so houkut­teli, sekä tietenkin kaupun­gin pienu­us.

Mil­laista olisi asua kaupungis­sa, jos­sa kaik­ki palve­lut, kau­pat, kahvi­lat, koulut, kir­jas­to ja har­ras­tus­mah­dol­lisu­udet oli­si­vat käve­ly- tai pyörä­matkan päässä? Että lap­si voisi lähteä vai­vat­tomasti ulos.

– Kaupun­gin pienu­us kiehtoi meitä. Gar­nisonin koti on lähel­lä tyt­tö­jen koulu­ja, ja pääsemme joka paikkaan hel­posti. Emme myöskään halun­neet jatku­vaa kul­je­tus­rum­baa har­ras­tuk­si­in ja kavereille, Janne ja Mai­ja sanovat.

 

Mikäs miehen myhäil­lessä kun alla on avo-Saab.

 

Muumi­talon emän­tä iloit­see mah­dol­lisu­ud­estaan paukutel­la rumpu­ja.

 

 

Muumi­talon emän­tä

Uudessa kodis­sa on tilaa myös har­ras­taa. Mai­ja soit­taa rumpu­ja sivu­raken­nuk­ses­sa, ja Janne pääsee toteut­ta­maan auto­har­ras­tus­taan auto­tallis­sa, jos­sa kevät­tä odot­telee hieno avo-Saab.

Iakin ker­too viihtyvän­sä hyvin Lovi­isas­sa. Hän on saanut kavere­i­ta, kuten myös Ruth. Helsin­gin-kaver­it tule­vat mielel­lään Lovi­isaan, ja jäävät myös yökylään. Nyt helsinkiläiset ja lovi­isalaiset kaver­it ovat jo kavere­i­ta keskenään. Mai­jas­ta tun­tuu hyvältä olla ”Muumi­talon” emän­tä.

– Tyt­tö­jen kavereille on nimikoidut ham­mashar­jat mukissa, jos oma on jäänyt koti­in.

Pikkukaupun­ki saat­taa tar­jo­ta varsin erikoisi­akin elämyk­siä. Ker­ran tytöt ovat yöpyneet kavere­i­neen tilavas­sa paket­ti­au­tossakin kodin pihal­la.

Hauskaa oli!

– Se ei olisi ollut Kallios­sa mah­dol­lista.

Molem­pi­en tyt­tö­jen piirus­tushar­ras­tus on jatkunut Lovi­isas­sa.

– Piir­rän edelleen tosi paljon. Viih­dyn myös kaupungilla ja puis­tois­sa kaverei­den kanssa, Ia ker­too.

Pikkuinen Ruth ilmoit­ti jo pian koulun alet­tua, että hän halu­aa men­nä yksin koulu­un. Matka­han ei ole pitkä.

– Piirtämisen ja maalaus­taiteen lisäk­si har­ras­tan park­ouria, hän sanoo.

 

Lovi­isas­sa on kivaa yhteisöl­lisyyt­tä. Viime syksynä kaup­pareis­sul­la vas­taani tuli tut­tu, joka lahjoit­ti min­ulle keräämiään sieniä.

 

Lah­jasieniä ja omp­pu­ja

Tun­tuu kival­ta, että koko per­heelle sopi­va koti on vih­doin löy­tynyt.

– Melkein nau­rat­taa, kun kul­jemme kaupungilla. Tuol­lakin me kävimme etsimässä uut­ta kotia! Tuos­ta jätet­ti­in tar­jouskin!

Mai­ja on syn­tynyt Oulus­sa ja opiskel­lut Rovaniemel­lä ja ollut töis­sä Vaasas­sa. Lovi­isa tun­tui hänestä heti kotoisalta.

Hän sanoo rakas­ta­vansa täkäläisiä kivisiä peikkomet­siä, ja talvel­la hän käy viereisel­lä urheilu­alueel­la hiihtämässä.

Tont­ti rajoit­tuu jokeen, jon­ka vier­essä kul­kee Ehrensvärdin polku. Vehreys ja monipuo­li­nen puus­to näkyy kaikkial­la ikkunoista kat­sot­taes­sa.

Omas­sa piha-aidas­sa kas­vaa ter­veel­listä aro­ni­aa, mut­ta hedelmäpui­ta ei ton­til­la ole. Se ei hait­taa, sil­lä hyv­inä ome­navu­osi­na talo­jen port­in­pieli­in ilmestyy ylitse pur­suavia omp­puko­re­ja. Olkaa hyvä, saa ottaa!

– Lovi­isas­sa on kivaa yhteisöl­lisyyt­tä. Viime syksynä kaup­pareis­sul­la vas­taani tuli tut­tu, joka lahjoit­ti min­ulle keräämiään sieniä. Koh­ta vas­taan tuli toinenkin, joka tar­josi min­ulle saal­is­taan, Mai­ja hymy­ilee.

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Arto Wiikari

 

0