Ihmiset, Lifestyle

Vanhan ajan vempeleitä

23.8.2016
Jokelan kotiseutumuseo

Ruotsinkylässä Joke­lan kotiseu­tu­muse­ol­la jär­jestetään eloku­un lopus­sa Van­han ajan päivät -viikon­lop­pu jo kah­den­nen­toista ker­ran. Jo varsin mit­tavak­si paisunut tapah­tu­ma sai alkun­sa yleisön pyyn­nöstä.

 

– Kotiseu­tu­museossa vierailleet har­mit­te­liv­at sitä, ettei van­ho­ja trak­tor­e­i­ta ja mui­ta vem­peleitä saanut nähdä käytössä. Sik­si Van­han ajan päivil­lä konei­ta, maamoot­tor­e­i­ta ja trak­tor­e­i­ta käytetään ja työkaluil­la jär­jestetään työnäytök­siä, kotiseu­tu­museon perus­ta­ja Erk­ki Jokela ker­too.

Itse asi­as­sa koko kotiseu­tu­museokin perustet­ti­in yleisön toiveesta. Vuon­na 1993 Erk­ki Jokela täyt­ti 50 vuot­ta, ja juh­li­in saa­pui parisen­sa­taa vieras­ta. Juh­lista tuli yllät­täen lähtölaukaus kotiseu­tu­museotoimin­nalle.

– Siivoilin van­ho­ja, jo isäni käyt­tämiä met­sä- ja kirvesmiehen työvä­lineitä sekä mui­ta vekot­timia. Kut­su­vier­aat ihas­tu­i­v­at puo­li­vahin­gos­sa syn­tyneeseen näyt­te­lyyn. Nykyään pyöritämme viisi­henkisen per­heemme voimal­la museo­ta.

 

Työnäytök­set jäävät mieleen

Moni kävi­jä yllät­tyy tapah­tu­man monipuolis­es­ta tar­jon­nas­ta.

– Van­han ajan menopeleistä kiin­nos­tunut yleisö on kiitel­lyt eri­tyis­es­ti työnäytök­siä. Välil­lä hur­jil­ta ja vaar­al­lisil­takin näyt­tävät työnäytök­set jäävät mieleen pitkäk­si aikaa.

Kotiseu­tu­museon van­hat trak­torit ovat kaik­ki vielä ajokun­nos­sa. Niiden äänet ja tuok­sut tuo­vat elävyyt­tä koke­muk­seen. Lisäk­si saamme paljon hyvää palautet­ta lep­poisas­ta tun­nel­mas­ta.

Tapah­tu­man jär­jestävä Joke­lan per­he läh­tee siitä ajatuk­ses­ta, että jokaiselle on tar­jol­la jotakin.

– Kävi­jöitä on kaiken ikäisiä. Paikalle tul­laan jopa kylit­täin.

Moot­toripelien lisäk­si Joke­las­sa voi ihail­la kano­ja, lam­pai­ta ja pone­ja. Hyvää tun­nel­maa luo­vat työnäytök­set, aikaan sopi­va musi­ik­ki, rompetori ja elämän­ta­panäytök­set.

 

Van­han ajan päivät 27.–28.8.2016 klo 10–17

www.jokelanmuseo.info

 

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la  Kuva: Mil­la Kauki­ainen

0