”Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, tänään istuttaisin omenapuun” -Martti Luther

Ome­na on arkipäiväistä herkkua, johon liit­tyy paljon usko­muk­sia ja tari­noitakin. Ja kun omenoi­ta tulee paljon, niistä saa herkullista hilloa, mehua ja siider­iä. Kip­pis!

Omp­pu! Kun kädessä mol­lot­taa vaikka­pa kir­peä Granny Smith tai kai­vat keskel­lä talvea kel­lar­ista ihanan talviom­e­nan pahviken­nos­ta, tulee väistämät­tä hyvä mieli. Ter­veelli­nen herkku, jota on läpi vuo­den run­saasti tar­jol­la!

Ome­nala­jikkei­ta on tuhan­sia, joten rouskuteltavaa riit­tää. Siirap­pi, kaneli ja vanil­jakastike kuu­lu­vat ehdot­tomasti ome­na­herkkui­hin.

Ome­naan liitetään paljon mieliku­via, enim­mäk­seen posi­ti­ivisia. Pitäähän se lääkärinkin loitol­la.

Ilmeis­es­ti bis­nes­maail­mas­sakin luote­taan ome­nan posi­ti­iviseen ima­goon. Onhan meil­lä Apple, Ison Ome­nan kaup­pakeskus ja Isok­si Ome­naksi kut­sut­tu New York sekä Ome­na-hotel­lit. Ovatko­han ran­skalaiset sää­li­neet ark­ista ja vaa­ti­mat­toman väristä perunaa, ja nimen­neet sen sik­si pomme de terre´ksi, maaom­e­naksi? Kuu­lostaa paljon kivem­mal­ta. Ja kun ran­skalainen pyör­tyy, hän putoaa omeni­in!

On ome­nal­la tehty hir­veyk­siäkin, kuten myrkytet­ty Lumik­ki. Ehkä sadus­sa piilee osa totu­ut­ta, sil­lä ome­nan siemenis­sä on hip­puselli­nen myrkkyä, syani­din sok­eriy­hdis­tet­tä. Tosin Lumikin olisi pitänyt ahmia niitä val­ta­vat määrät.

Raa­matun sanomas­ta huoli­mat­ta ome­na on pitänyt suo­sion­sa, toisin kuin käärmepar­ka, jota vieläkin piinaa Raa­matun sille luo­ma maine. Kun puhumme kiel­letys­tä hedelmästä tai hyvän ja pahan tiedon puus­ta, mieliku­vi­in vilah­taa hel­posti juuri ome­na. Ei ehkä pitäisi, sil­lä ei Raa­ma­tus­sa maini­ta, että Eeva juuri ome­nan Aatamille ojen­si. Oli­han Eedenin puu­tarhas­sa var­masti muitakin hedelmäpui­ta.

Ome­naa pide­tään kevään ja lem­men­leikkien sym­bol­i­na, ja ome­nan makeus toimii syn­ti­in houkut­telemisen ver­tausku­vana.

Ome­naa on ammut­tu ihmisen pään päältä – oli sit­ten Wil­helm Tell todel­li­nen henkilö tai ei, tari­na ker­too taitavas­ta jousipyssyn käytöstä. Ome­nal­la on tärkeä rooli myös tieteessä. Kek­si­hän Isaac New­ton pain­ovoiman lain saat­u­aan ome­nan päähän­sä mietiskel­lessään puun alla. Tosin ei var­masti tiede­tä, saiko New­ton oikeasti ome­nan päähän­sä. Ehkä hän vain näki ome­nan putoa­van puus­ta ollessaan puu­tarhas­sa.

Voi pudon­nut ome­na aiheut­taa ahdis­tus­takin. Joinain vuosi­na ome­nasato on niin run­sas, että sen jatkokäyt­tö vaatii pon­nis­telu­ja. Tun­tuu ikävältä astua maa­han pudon­nei­den ome­nien päälle. Run­saina satovu­osi­na niiden noukkimi­nen rasit­taa, joten jotkut virit­televät puiden alle pres­su­ja, joiden avul­la saa ker­ral­la paljon tal­teen.

Mon­e­na syksynä Lovi­isankin tei­den var­sil­la on kor­e­it­tain tai san­goit­tain omp­pu­ja, joi­ta tar­jo­taan ohikulk­i­joille. Aja­tus on kau­nis, ja var­masti ilah­dut­taa monia. Yli­tar­jon­taa kuitenkin on, ja siihen voi olla ratkaisu sadon kuskaami­nen ome­name­huasemille. Onhan se ihanaa pitkin vuot­ta hakea viileästä säilöstä omaa ome­name­hua.

Villeim­mät ome­na­har­ras­ta­jat ovat hom­man­neet lait­teen, jol­la mehua voi tehdä itse. Ja siider­iä! Itse valmis­tet­tu ome­nasi­ideri on parhaim­mil­laan mitä ihanin juo­ma­nautin­to. Kaiken lisäk­si sitä on kiva tehdä. Kip­pis!

OMENA

• Ome­na kuu­luu ruusukasvien heimoon, kuten päärynä ja luumukin.
• Ome­nas­ta on jalostet­tu tuhan­sia lajikkei­ta, enem­män kuin mis­tään muus­ta hedelmästä.

• Ome­na­puu tuot­taa ensim­mäiset hedelmät 4–5 vuo­den iässä, ja puun keskimääräi­nen elinikä on
50–80 vuot­ta.

• Keskikokoises­sa ome­nas­sa on noin 4,5 gram­maa kuitua. Kak­si kol­ma­sosaa ome­nan kuidus­ta löy­tyy sen kuorista.

• Ome­nat kel­lu­vat vedessä sik­si, että niiden tilavu­ud­es­ta
25 pros­ent­tia on ilmaa.

• Maail­man suurin ome­na pun­nit­ti­in vuon­na 2005 Japanis­sa.
Ome­na pain­oi 1849 g. 

Lähde: Style­Cast­er

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to