Uusi kaupunginosasarja: Elämää Loviisassa, Ruotsinkylä

Ruotsinkylä on kylien kylä. Tais­telu kyläk­oulus­ta tiivisti yhteishenkeä.
 
Pet­teri Las­si­la, van­han talon remon­toi­ja. Vaimo Anni­ka Heiluk­sela ja poi­ka Valt­teri Las­si­la
”Remon­toimme vuon­na 1925 raken­net­tua taloa. Käymme molem­mat töis­sä ja Valt­teri on päiväkodis­sa, joten remont­tia teemme iltaisin ja viikon­lop­puisin. Aloitimme maalisku­us­sa ja syysku­us­sa 2017 muu­tamme sisään. Suku­ju­ureni ovat Ruotsinkylässä. Tämän talon on aikoinaan rak­en­tanut isoiso­sisäni. Tässä on toimin­ut puhe­linkeskus ja lim­sate­hdaskin jos­sain tässä lähel­lä. Löysin äsket­täin iki­van­han vadel­mal­im­sa­pul­lon, jon­ka vein Gulf-baari­in. Aikoinaan kävimme Kou­volas­sa baaris­sa, mut­ta enää emme kaipaa bilet­tämistä. Syksyl­lä ja talvel­la on pimeää, mut­ta niin on kaikkial­la muual­lakin. Ei sitä edes ajat­tele. Kyläläisil­lä on hyvät välit, ja tois­t­en asi­at tiede­tään hyvin. Aikaisem­pi talomme on vuokrat­tu Nur­mi­järveltä tulleille. On kiva, että tänne muut­taa myös uusia ihmisiä.”

 
Sami Las­si­la, Gulf-baari
Ruotsinkylän huoltoase­man Gulf-baaris­sa eletään van­ho­ja hyviä aiko­ja. Hyl­lyt ja seinät pur­sua­vat men­nei­den aiko­jen tavaroi­ta. Tosi­aan, tuol­laisia oli­vat aikoinaan Coca-Cola-pul­lot! Iki­van­ha vadel­mal­im­sa­pul­lo ruotsinkyläläis­es­tä limona­dite­htaas­ta! Sami Las­si­la sanoo viihtyvän­sä van­ho­jen asioiden keskel­lä. Hän on pyörit­tänyt huoltoase­maa ja baaria vai­mon­sa Ailan kanssa vuodes­ta 1983.
– Parem­pia van­hat asi­at ovat kuin uudet. Täy­tyy olla vähään tyy­tyväi­nen. Eihän tätä hom­maa muuten tek­isikään, hän nau­rah­taa.
On sen­tään jotain uut­ta, jota Las­si­la arvostaa. Matkalla Ruotsinkylään kohtasimme lohdut­toman näyn. Mus­tavalkoinen kissa kuolleena tien­penkas­sa. Siitä laitet­ti­in heti ilmoi­tus face­booki­in. Las­si­la käyt­tää ahk­erasti somea, ja on luonut muun muas­sa kyläläisille oman face­book-ryh­män, jos­sa käsitelti­in kyläk­oulu­asi­aa.
– Ker­ran tuos­sa tiel­lä juok­si kovaa vauh­tia poni. Ilmoitin siitä face­bookissa, ja puo­lessa tun­nis­sa omis­ta­ja Lap­in­järveltä ilmoit­tau­tui ja kävi hake­mas­sa hepan koti­in.

 
Mikko Las­si­la, Mike´s Garage
Radio on koval­la. YleX:n juon­ta­ja pajat­taa, kun Mikko palvelee auton­sa huoltoon tuonut­ta asi­akas­ta. Eri­laiset autoi­hin liit­tyvät tuok­sut tunke­vat nenään. Tänään Mikko aloit­ti päivän­sä yhdek­sän aikaan aamul­la.
– Sitä ennen vein tena­van koulu­un Ruotsin­py­htäälle. Eeva aloit­ti syksyl­lä ensim­mäisel­lä luokalla. Tääl­lä kyläl­lä on tur­val­lista kas­vat­taa las­ta. Ei ole saman­laisia ongelmia kuin isois­sa kaupungeis­sa. Idylli­nen paik­ka, help­po elää, Las­si­la pohtii.
Arvaat­teko, mitä Las­si­la har­ras­taa? Autoilua.
– Min­ul­la on har­rasteau­to. Cadil­lac mallia 1956.
 
Jani Jokela, Joke­lan kotiseu­tu­museo
Herätämme Jani Joke­lan kesken päiväu­nien. Hän on ollut liik­keel­lä aamu­varhais­es­ta met­säkone­hom­mis­sa. Viikon­lop­puna oli­vat taas Joke­lan jär­jestämät Joke­lan van­han ajan päivät. Ehkä sekin väsyt­tää. Hän piristyy kuitenkin nopeasti päästessään kehu­maan oman kylän­sä meininkiä. Jokela tietää mis­tä puhuu, sil­lä hän on elänyt koko ikän­sä kyläl­lä.
– Ei kai­va­ta ihmisääniä tai meteliä. Tääl­lä on rauhal­lista, ihmiset ovat mukavia ja kaik­ki lähel­lä. Huoltoase­ma, baari, matkahuolto ja autoko­r­jaamo. Hienot maise­mat.
Jokela ker­too, että ruotsinkyläläiset halu­a­vat kiit­tää Lovi­isaa kyläk­oulu­jen säästämis­es­tä.
– Markki­noimme itse akti­ivis­es­ti myytävänä ole­via talo­ja, jot­ta tänne saataisi­in lisää väkeä.
 

Sari Rasi, maati­la Rasin emän­tä
”Niitä oli kak­si­toista tuos­sa pel­lol­la! Piti oikein laskea, kun olin aamul­la koiran kanssa lenkil­lä. Yleen­sä niitä on vain yksi pariskun­ta. Kurkia siis. Kun tulin ensim­mäistä ker­taa tänne Ruotsinkylään mieheni perässä, ajat­telin, että voi ei, mitä kor­pea. Nyt viih­dyn kau­ni­iden maisemien keskel­lä. Tämä on idyl­li. Tal­vet ovat pimeitä, mut­ta näkyypähän tähti­taivas. Meil­lä on nave­tas­sa paljon lehmiä, joi­ta hoidamme yhdessä mieheni kanssa. Talomme ikku­nat anta­vat joka suun­taan. Ker­ran yksi ikkunoista muut­tui yhtäkkiä mus­tan­puhu­vak­si. Ihmettelin, että mitä tapah­tuu. Sit­ten näin, että kuumailma­pal­lo oli laskeu­tunut ihan talon lähelle ja peit­ti näkymän. Se oli ilmeis­es­ti vahinko, kos­ka se ehti häipyä, ennen kuin ehdin paikalle.”

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la  Kuvat: Eemi Ket­tunen