Ihmiset, Lifestyle

Uusi elämä Loviisassa!

29.11.2019

Pikkukaupun­gin mutkat­to­muus ja har­ras­tamisen help­pous tuli­vat iloise­na yllä­tyk­senä Maria ja Tero Paas­so­lalle. He viihtyvät main­iosti ker­rostaloa­sun­nos­saan kaupun­gin keskus­tas­sa. Aika näyt­tää, tuleeko oman talon han­k­in­ta ajanko­htaisek­si myöhem­min. Ensin he tes­taa­vat pikkukaupunki­a­sum­ista.

 

Maria ja Tero Paas­so­la muut­ti­vat 7-vuo­ti­aan Tomas-poikansa kanssa Lovi­isaan viime kesänä. Val­oisa ja avara ker­rostaloa­sun­to löy­tyi keskus­tas­ta Degerbynkadul­ta. Samal­la asun­to sai uuden ilmeen. Värit ovat läh­es kaut­taal­taan vaalean rauhoit­ta­vat ja olo­huonet­ta koris­taa upea tapet­ti. 

Paas­so­lat ker­to­vat, etteivät olleet suinkaan ensim­mäistä ker­taa remont­tia tekemässä. 

– Koke­mus­ta on!

He ovat myös muut­ta­neet use­am­man ker­ran yhteiselämän­sä aikana. Uudessa kodis­sa ei näytä ole­van yhtään liikaa tavaraa tai roinaa nurkissa, kuten lap­siper­heis­sä tup­paa ole­maan. 

 

Min­i­mal­isti­nen elämän­tyyli viehät­tää

Maria ker­too, että he ovat taipu­vaisia min­i­mal­is­tiseen elämän­tyyli­in. Vin­til­läkin on lähin­nä tyhjiä laatikoi­ta.

– Muut­taes­sa kar­si­u­tuu aina paljon turhaa tavaraa pois, Tero Paas­so­la huo­maut­taa.

Uusi koti Lovi­isas­sa on viitisen­toista neliötä pienem­pi kuin edelli­nen Helsin­gin Oulunkylässä. Per­he viihtyy main­iosti ker­rostalos­sa, joka on hei­dän mukaansa hil­jainen kuin huopatossute­hdas. Kun Tomas oli alkusyksyn väistök­oulus­sa naa­puris­sa, Maria saat­toi koti-ikku­nas­ta tarkkail­la las­ten touhu­ja väl­i­tun­neil­la. Nyt ekalu­okkalaiset ovat jo siir­tyneet uuteen Har­jur­in­teen koulu­un.

Mari­as­ta ja Teros­ta on hienoa, että kaik­ki on Lovi­isan keskus­tas­sa lähel­lä. Har­ras­tuk­si­in pääsee muu­ta­mas­sa min­uutis­sa. 

Toista oli Helsingis­sä.

– Pahim­mil­laan van­hempi­en pitää tehdä etä­työpäiviä päästäk­seen viemään lapsen­sa harkkoi­hin keskel­lä päivää. Lisäk­si matkoi­hin saat­taa kulua tun­tikin suun­taansa, Maria ja Tero sanovat.

 

 

 

 

Sat­tumal­ta Lovi­isaan

Muu­ta­ma kesä sit­ten Maria piti opin­to­va­paa­ta töistään. Hänel­lä oli tapana lähteä eri kaupunkien kir­jas­toi­hin opiskele­maan vai­htelun vuok­si. Hän piipahti Hämeen­lin­nas­sa ja Lahdessa, ja lop­ul­ta myös Lovi­isas­sa. Kau­nis kaupun­ki jäi kai­her­ta­maan hänen mieltään. 

Per­heel­lä oli tapana käy­dä yhdessä pie­nil­lä retkil­lä, ja niin­pä he tuli­vat myös Lovi­isaan. Aja­tus muut­tamis­es­ta pikkukaupunki­in alkoi tun­tua houkut­tel­e­val­ta siinä vai­heessa, kun Tomasin koulu­naloi­tus läh­estyi.

– Tomas kävi englan­ninkielistä päiväko­tia, jonne lapset tuli­vat eri puo­lil­ta Helsinkiä ja kauem­paakin. Tarhapäivän jäl­keen he sit­ten läh­tivät omille suun­nilleen, Maria ker­too.

Aiem­min, kun Tomas oli reilun vuo­den ikäi­nen, per­he palkkasi hänelle yksi­tyisen hoita­jan yhdessä toisen per­heen kanssa. Kun he myöhem­min haki­vat hoitopaikkaa 3-vuo­ti­aalle Tomasille, läheisen päiväkodin johta­ja pyysi heitä ”odot­ta­maan vielä vuo­den”.

– Olemme joutuneet tur­vau­tu­maan yksi­ty­isi­in palvelui­hin, sil­lä Helsingis­sä on todel­la vaikeaa saa­da kun­nal­lista hoitopaikkaa siedet­tävän matkan päästä. Päiväkodis­sa oli kuusi vapaa­ta paikkaa ja 42 las­ta jonos­sa. Tääl­lä Lovi­isas­sa kaik­ki on sujunut val­ta­van hyvin, Maria ja Tero kiit­tävät.

Paas­so­lat ker­to­vat, että hei­dän helsinkiläiset ystävän­sä ovat vihre­itä kateud­es­ta kuul­lessaan, että Lovi­isas­sa lapsen voi viedä aamuk­er­hoon, jos­sa tar­jo­taan aamu­palaakin. Lap­sia yhdessä luokas­sa on kol­menkymme­nen sijaan kak­si­toista. Myös iltapäiväk­er­ho­toim­inta on monipuolista.

– Joskus mietin, että ymmärtävätköhän lovi­isalais­van­hem­mat, miten hyvin pien­ten koul­u­lais­ten asi­at tääl­lä hoide­taan, Maria pohtii.

 

Ren­to lap­su­us Tomasille

Moni lap­siper­he empii tutus­ta ympäristöstä muut­tamista, kos­ka tur­vaverkot jäävät sil­loin pois. Paas­soloil­la ei arjen tur­vaverkko­ja ollut, sil­lä iso­van­hem­mat asu­vat melko kaukana, ja ystävil­läkin oli omat kiireen­sä. Maria ja Tero myös vieras­ti­vat pääkaupunkiseudul­la val­lit­se­vaa las­ta arvot­tavaa ja kil­pailuhenkistä ajat­te­lu­ta­paa. Hei­dän mielestään lapsen pitää naut­tia lap­su­ud­estaan ilman kuor­mi­tus­ta.

– Esimerkik­si englan­ninkieliseen koulu­un on eril­liset pääsyko­keet.  Muskar­iu­ra tyssäsi siihen, kun neliv­uo­ti­aan piti päät­tää, mihin instru­ment­ti­in suun­tau­tua. Halusimme Tomasille ren­nom­man lap­su­u­den.

Paas­so­lat ovat huo­man­neet, että Lovi­isas­sa har­ras­t­a­mi­nen on vai­va­ton­ta ja edullista. Maria har­ras­taa ryh­mäli­ikun­taa ja Tero pyöräilee mielel­lään. Helsingis­sä he oli­vat tot­tuneet siihen, että kansalaisopis­to­jen tun­neille päästäk­seen piti olla sor­mi näp­päimel­lä sekun­neis­sa haku­jen avaudut­tua.

– Tääl­lä saat­taa olla tilaa tun­neil­la vielä kah­den viikon päästä.

 

 

 

Pois ora­van­pyörästä

Tero työsken­telee Helsin­ki-Van­taan lento­ken­täl­lä lentäjänä. Hän voi tehdä työhön­sä liit­tyviä hallinnol­lisia töitä myös kotona. Maria on tehnyt uran markki­noin­nin ja viestin­nän alan johtote­htävis­sä. Parhail­laan hän työsken­telee kon­sult­ti­na ja opiskelee ter­apeu­tik­si. 

Muu­ton ansios­ta per­heen taloudelli­nen tilanne koheni, joten Terokin voi tehdä nelipäiväistä viikkoa. Mar­i­al­la on myös hyvin henkilöko­htainen syy hidas­taa elämää. Hänen isän­sä kuoli viime vuo­den lokaku­us­sa.

– Isäni olisi juuri päässyt naut­ti­maan eläkepäivistä. Hänen taloaan tyh­jen­täessäni mietin, että halu­anko naut­tia elämästä juuri nyt vai sit­ten joskus. Eihän Tomaskaan vält­tämät­tä kymme­nen vuo­den päästä halua viet­tää aikaa mei­dän kanssamme. Nyt oli oikea het­ki vähen­tää töitä ja hengähtää, Maria pohtii.

Tut­tava­pi­iri oli pitänyt selviönä sitä, että Paas­so­lat muut­ti­vat Lovi­isaan ison ja van­han talon houkut­telem­i­na. Maria ja Tero halu­a­vat kuitenkin ensin hie­man tes­ta­ta, mil­laista pikkukaupunki­a­sum­i­nen on läpi vuo­den.

– Halu­amme kokea tal­ven tääl­lä. Emme pois­sul­je omakoti­talon ostamista, mut­ta Lovi­isas­sa ne ovat yleen­sä varsin iso­ja. Emme kaipaa ympärillemme liikaa tilaa. Aika näyt­tää, mitä tulemme sit­ten myöhem­min tekemään. Kat­so­taan nyt ihan rauhas­sa, Maria ja Tero Paas­so­la sanovat.   

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to

 

0