Luonto

Taide joka ei mahtunut sisään

5.12.2018

 

Lap­in­järveläisil­lä Pete Rantapääl­lä, Hen­rik Lundil­la ja Anto­nio Aros­al­la on vah­va luon­to­suhde. Lisäk­si heitä yhdis­tää into­hi­mo taiteeseen, rakkaus omaan kotiseu­tu­un­sa ja usko yhteisöön.

 

Into­hi­mos­ta, rakkaud­es­ta ja toivos­ta syn­tyi myös ympärivuoti­nen ympäristö­taide­pro­jek­ti Land Art Lap­in­järvi, joka kas­vaa ja muun­tuu luon­non ehdoil­la.
– Ympäristö­taide­polku alkaa kirkol­ta ja kul­kee kohti ven­er­an­taa, osin yksi­ty­isil­lä ja osin kun­nan mail­la. Se on kuin taide­gal­le­ria ilman seiniä ja kat­toa. Gal­le­ria, jos­sa taide­teok­sia saa kos­ket­taa ja kokea ne fyy­sis­es­ti 24/7, val­oku­vaa­ja Hen­rik Lund kuvailee.
Täl­lä het­kel­lä pol­un kulk­i­ja voi kokea taidet­ta kol­men teok­sen kaut­ta. Espan­jalaisen Cova-taiteil­i­jaryh­män, Antia Sánchez, Lucia Romani, Sil­via Sánchez, Aida Alon­so ja Neru Her­reros, vierailu jät­ti pait­si vah­van muis­ti­jäl­jen mon­een ihmiseen, myös män­nyn­havuista, kivistä, oksista ja puun­le­hdis­tä toteutetun Polku-teok­sen, erään­laisen mys­tisen jat­ulin­tarhan.
Tilaa löytämiselle
Suo­ma­lainen hir­sir­ak­en­tamisen osaa­ja Hannes Hyvö­nen on teok­sel­laan Konke­lo ottanut kan­taa luon­non tilaan ja met­siemme väärinkäyt­töön, ja audio­vi­suaaliseen taiteeseen erikois­tuneet Teemu Rau­daskos­ki ja Mikko Tim­o­nen kover­si­vat sata vuot­ta van­has­ta jalavas­ta läh­es hyp­noot­tis­es­ti van­git­se­van Ener­gia Rumpu -teok­sen.
– Halusimme säi­lyt­tää osan taiteen mys­ti­ikas­ta. Kaik­ki ei ole käyt­täjälle etukä­teen pureskel­tua. Olemme jät­täneet tilaa myös löytämiselle. Taide ker­too usein enem­män kat­so­jan tun­teista ja ajatuk­sista kuin tek­i­jästä, Pete Rantapää pohtii.
Konke­lo löy­tyy kirkon takaa. Pieni rait­ti joh­dat­taa melkein suo­raan Ener­gia Rumpu -teok­sen äärelle. Jat­ulin­tarhaa pitää vähän etsiä, mut­ta sen löy­det­tyään näky on vaikut­ta­va.
Espan­jalainen pre­senssi
Kuvataiteil­i­ja Anto­nio Arosa on syn­tyjään espan­jalainen, ja kut­su­tut taiteen tek­i­jät ovat hänen opiskelu­aikaisia ystäviään Vigon yliopis­tol­ta Espan­jan Gali­ci­as­ta.
– Pääsimme espan­jalaisen medi­an otsikoi­hin, ja tänne on tulos­sa myös yliopis­ton opet­ta­jia tutus­tu­maan pro­jek­ti­imme. Espan­jas­sa ja espan­jalaisille tämä on eksoot­ti­nen jut­tu — osit­tain olemme saa­neet siel­lä niin laa­jaa näkyvyyt­tä. Lisäk­si tek­i­jät ovat tun­net­tu­ja taiteil­i­joi­ta, Arosa sanoo.
Kesäisi­in ava­jaisi­in oli saa­punut kolmisen­sa­taa ihmistä, ja tun­nel­ma oli läh­es maagi­nen. Se antoi uskoa pro­jek­ti­in ja voimaa jatkaa.
Seu­raavak­si keskelle kaamos­ta saa­puu jälleen taiteil­i­ja Espan­jas­ta Isaac Cordal luo­maan Lap­in­järvelle teok­sen, joka on ihmisen ja luon­non välikap­pale – mit­takaa­vana ihmi­nen.
Menkää ulos luon­toon! Kokekaa ja löytäkää Land Art Lap­in­järvi. Teok­set näyt­täy­tyvät kok­i­jalleen aina vähän eri­laise­na, vuo­de­na­jas­ta riip­puen.

Ajan her­mol­la Pro­jek­tia työstävälle kolmikolle on tärkeää, että ihmiset voivat kokea taiteen paikan pääl­lä luon­nos­sa. Samal­la he halu­a­vat herät­tää ajatuk­sia siitä, mitä me halu­amme seu­raav­ille sukupolville jät­tää. Ajanko­htaisem­pi kysymys kuin vuosi sit­ten ehkä saa­toimme arvatakaan.

Kier­rokselle on vastikään tul­lut myös espan­jalaisen Isaac Cordalin upei­ta teok­sia.

 

Kuvat: Hen­rik Lund Tek­sti: Päivi Ahvo­nen

 

 

 

 

 

0
Pikkukaupunki