Sisko ja sen veli, Anna & Arppa

Loviisassa syke laskee ja trumpetti soi! Annan mielestä Loviisa on liikennemattokaupunki.

Meri ja sata­ma. Van­haa saha­te­ol­lisu­ut­ta. Jotenkin niin tut­tua, mut­ta samal­la eri­laista, inti­im­im­pää. Ihan kuin Pietarsaa­res­sa. Näin miet­tivät Anna ja Aaro Airo­la tul­lessaan Lovi­isaan asun­tonäytölle viime vuo­den lokaku­us­sa. 

Anna on Ven­la-palkit­tu näyttelijä–laulaja. Aaro taas on tehnyt huikean harp­pauk­sen Suomen musi­ikki­taivaalle indieartisti Arp­pana. 

Lap­suuten­sa ja nuoruuten­sa sis­aruk­set ovat viet­täneet Kokko­las­sa sata­man ja meren kupeessa asuen sahan kont­to­ri­na toim­i­neessa omakoti­talos­sa. 

Airolan taiteil­i­ja­sis­aruk­sia on kaikki­aan viisi, ja nyt kak­si heistä asuu Lovi­isas­sa. Sat­tuma toi hei­dät kaupunki­in.

– Tun­simme vain kak­si lovi­isalaista. Toinen oli säveltäjä Markus Fagerudd, toinen teat­teriko­rkeak­oulun lehtori Lau­ra Frösén.  Lau­ra ilmoit­ti myytävästä talosta Face­bookissa, ja sieltä bon­gasin ilmoituk­sen, Anna ker­too.   

Talot tun­tu­i­v­at heti hyviltä, ”oikeil­ta”. Kohteesta oli moni muukin kiin­nos­tunut, joten Airolan sis­aruk­set päät­tivät toimia nopeasti. 

Tar­jous meni läpi, ja näin heistä tuli lovi­isalaisia. Ei kuitenkaan ihan ker­ta­heitol­la, sil­lä alku­un Arp­pa piti vielä kämp­pän­sä Helsin­gin Kallios­sa, ja Annal­lakin on työku­vioiden takia yhä asun­to Turus­sa. 

– Olen kiin­ni Turun kaupung­inteat­teris­sa joulu­un asti. Tiesin sen talon osto­hetkel­lä. Lovi­isas­ta Turku­un on pitkä mat­ka, mut­ta lohdut­taudun ajatuk­sel­la, että saman tien var­res­sa kuitenkin ollaan, Anna hymy­ilee. 

Arp­pakin pohti, miltä elämä pikkukaupungis­sa mah­taa tun­tua, kun meinin­ki Kallion syk­keessä on sen­tään aivan toista. Muun muas­sa kap­pale Paha meno Pengerkadul­la kuvas­taa elämää Kallios­sa. 

Aluk­si oli kiva, että asun­to Helsingis­sä oli vielä ole­mas­sa.

– En ajatel­lut vält­tämät­tä muut­ta­vani kokon­aan Lovi­isaan. Todel­la pian huo­masin kuitenkin viihtyväni tääl­lä. Lovi­isas­sa syke las­kee, Arp­pa sanoo.

Anna ja Arp­pa Airo­la ovat lähtöisin kokko­lalais­es­ta taiteil­i­japer­heestä. Viime syksynä sis­aruk­set muut­ti­vat Lovi­isaan samaan pihapi­iri­in.

Piano ja trum­pet­ti soi­vat Lovi­isan yössä

Annan ja Arpan talot sijait­se­vat samal­la ton­til­la. Anna asuu Ala­her­rases­sa, Arp­pa Yläher­rases­sa. Talo­jen nimet he muokka­si­vat Har­a­vankylän nimestä. 

Kumpikin viihtyy omas­sa talos­saan, mut­ta kulke­vat myös tois­t­en­sa luona sil­loin kun huvit­taa. 

– Ovet ovat auki ollessamme kotona. Arpal­la on omas­sa talos­saan paljon soit­timia ja muu­ta musi­ikkika­maa. Ala­her­rases­sa hen­gailemme ja teemme usein ruokaa yhdessä. 

Arpas­ta on hienoa, että hän saa soit­taa instru­ment­te­jaan rauhas­sa vaik­ka keskel­lä yötä. Piano ja trum­pet­ti soi­vat siis nykyään Lovi­isan yössä. 

Instru­ment­te­ja muusikol­la onkin paljon. 

– Vain rumpu­ja ei ole, Arp­pa nau­rah­taa.

Pitkä­var­tiset saap­paat avuk­si

Pääkaupunkiseudul­la asues­saan Arp­pa muut­ti mon­ta ker­taa. Itä-Helsin­ki, Pohjois-Helsin­ki, Meilahti ja Kallio tuli­vat tutuik­si. Omakoti­taloa­sum­i­nenkin on hänelle tut­tua, mut­ta koke­mus­ta tuli lähin­nä kom­muuneista. 

Nyt oma talo tun­tuu kival­ta. Anna puolestaan ker­too Lovi­isas­sa ollessaan hiip­pailleen­sa lähin­nä yöpu­vus­sa huopatossut jalas­sa. Siitä hänelle juo­lah­taakin yksi lovi­isalais­tut­tavu­us Poh­jan­maal­ta.

– Krintin Maukelta ostimme tossut, sil­lä niitä talvel­la tosi­aan tarvit­ti­in. Säng­yn siirsin takan eteen, mut­ta silti yht­enä aamu­na oli läm­mintä vain 11,5 astet­ta.

”Helkkarin kylmä” toteaa Arp­pakin ensim­mäistä talvikoke­mus­taan lovi­isalaises­sa omakoti­talos­sa. 

Lumi­työtkään eivät oikein innos­ta­neet, mitä nyt joskus Annaa pitkien automatko­jen jäl­keen. 

Kun lumi­mas­sat koho­si­vat pihal­la uhkaavasti, Arp­pa kek­si ongel­maan helpon ratkaisun.

– Kävin Tok­man­nil­ta osta­mas­sa pitem­pi­var­tiset saap­paat.

“Olin talvel­la Zil­tonis­sa kuun­tele­mas­sa Hyvän Mie­len Rock -tapah­tu­maa. Oli hyvä meinin­ki ja odotan kesän musi­ikki­ta­pah­tu­mia”.  

Arp­pa esi­in­tyy Lovi­isan Salt­festis­sä 5.8.Laivasillalla. 

Kesäl­lä tavataan Laivasil­lal­la

Arp­pa on julkaissut run­saasti kiitos­ta kerän­neitä pop–jazz–rock-albumeita levy per vuosi -tahti­in. Maalisku­us­sa julka­istun Vale­ria-albu­min julka­isun jäl­keen hän lähti koko kevään mit­taiselle kiertueelle. Albu­mi oli valmis jo syksyl­lä -22, mut­ta sen julka­isu siir­tyi vinyylilevy­jen tuotan­tovi­ivästys­ten takia maalisku­uhun. 

Ihan hyvä niin, sil­lä alku­vuo­den loma teki suosi­t­ulle artis­tille hyvää. Kun kevään kiertue saati­in myyn­ti­in, oli moni paik­ka jo pian lop­pu­un­myy­ty.

– Oli kiva lähteä kiertueelle, kos­ka keikka­paikat oli järkevästi suun­nitel­tu. Kesäl­lä esi­in­nyn myös Lovi­isas­sa. Olin talvel­la Zil­tonis­sa kuun­tele­mas­sa Hyvän Mie­len Rock -tapah­tu­maa. Oli hyvä meinin­ki. Odotan kesän musi­ikki­ta­pah­tu­mia, joi­ta on ainakin Laivasil­lal­la, Arp­pa sanoo.

Skeit­ti­paik­ka liiken­nemat­tokaupunki­in!

Myös Anna aikoo viet­tää kaiken mah­dol­lisen vapaa-ajan Lovi­isan-kodis­saan. On kiva nähdä, mitä kaikkea pihal­la pus­keekaan esi­in kesän tullen. Molem­mil­la on tiedos­sa jonkin­laista remont­tia talois­saan, mut­ta siitä he eivät ota stres­siä.

– Pikku hil­jaa hyvä tulee. Talon rän­nikin taisi talvel­la tip­pua, mut­ta kat­sel­laan tässä nyt ensin vuosi, Anna vel­muilee.

Hän on kuvail­lut tutu­illeen Lovi­isaa liiken­nemat­tokaupungik­si. Muis­tat­te­han tuon las­ten liiken­nema­ton, jos­sa tie kur­vailee läpi kaupun­gin. On kaik­ki tarvit­ta­va, mut­tei mitään liikaa.

– Kirp­putor­eil­la käymme mielel­lämme, ja läh­es kaik­ki on hom­mat­tu käytet­tynä. Saimme naa­pureil­ta säng­yn ja Fagerud­deil­ta pianon, Anna ja Arp­pa kiit­tävät.

Arp­pa ker­too kulke­neen­sa har­jul­la, ja Anna käy uimas­sa Pla­ge­nil­la. Arp­pa on har­ras­tanut skeit­taus­ta jun­nus­ta läh­tien. Hän on ollut jo yhtey­dessä Lovi­isan skeit­ti­ak­ti­ivi­in Jaakko Aal­toon.

– On tärkeää, että joka kaupungis­sa on hyvä skeit­ti­paik­ka! 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  |  Kuvat Arto Wiikari