Ihmiset, Kulttuuri

Sirkusihmiseksi syntynyt

19.1.2024

Monipuolisen taiteilijan ja teatterinjohtajan Reetta Ristimäen ura on rakentunut intohimojen ristiriidasta. Hän sanoo olevansa puoliksi taiteilija, puoliksi insinööri. Ja usein myös roudaaja.

 

Lovi­isan har­jul­la voi nähdä päiväkäve­lyl­lä kak­sikon, Reet­ta Ris­timäen ja van­han her­ran, Olli-koiran. He naut­ti­vat har­jun rauhas­ta, jos­sa voi ais­tia vielä van­han kylpyläkaupun­gin tun­nel­maa.

Olli on luon­teeltaan arka, joten se men­nä viipot­taa onnel­lise­na pitkin rauhal­lista har­jua. Se naut­tii, kun ei kuu­lu auto­jen melua tai ratikoiden kirskun­taa, kuten Helsin­gin-kodin ympäristössä. Olli kat­soo, kuin­ka sen emän­tä kaivaa välil­lä taskus­taan värikkään post-it-lapun. Kiireinen teat­ter­in­jo­hta­ja, laula­ja, ohjaa­ja, käsikir­joit­ta­ja, näyt­telijä, tuot­ta­ja ja musi­ikkialan yrit­täjä käyt­tää hyväk­seen rentout­ta­vat käve­ly­hetket luon­non hel­mas­sa.

– Olen kir­joit­tanut lapuille vuorosano­ja ja laulu­jen tek­ste­jä. Kävel­lessä opin parhait­en sanoituk­sia ulkoa. Rakas­tan Lovi­isan har­jua. Sen hil­jaisu­ut­ta ja met­sän tuok­sua. Menen sinne jopa mielu­um­min kuin meren äärelle, Ris­timä­ki ker­too.

Lovi­isalais­tunut moni­toi­mi-ihmi­nen on saanut naut­tia vähistä vapaa-ajoista ihanas­sa van­has­sa talos­sa, joka on alku­jaan raken­net­tu jo 1700-luvul­la. Lovi­isaan hänet toi ”jo valmis yhteisö”. Sil­lä hän tarkoit­taa tut­tu­ja luo­van alan toim­i­joi­ta, joi­ta Lovi­isas­sa on paljon.

Oli help­po solah­taa pikkukaupunki­in, kun opiskelu- ja työkaver­it ovat lähel­lä.

– Heitä on tääl­lä iso joukko. Opet­ta­ja ja kerami­ikkataiteil­i­ja Kaisa Kor­pela vih­jaisi meille tästä van­has­ta talosta, jon­ka tun­nel­ma on aivan ihana. Talon rauha puhut­teli meitä, ja Ollikin viihtyy, Ris­timä­ki hymy­ilee.

 

Jokainen saa lois­taa työssään

Ris­timä­ki on valmis­tunut Sibelius Akatemi­as­ta musi­ikin mais­terik­si ja oop­per­alaula­jak­si. Lisäk­si hän on teat­ter­in­jo­hta­ja sekä kuvataiteisi­in ja musi­ikki­in erikois­tunut kas­va­tusti­etei­den mais­teri.

Opet­ta­jan töitä hän ei ole pitk­iä jak­so­ja tehnyt, mut­ta kokee saa­vansa koulu­tuk­ses­ta paljon hyö­tyä pitäessään kym­meniä lanko­ja käsis­sään eri­lais­ten musi­ikkipro­duk­tioiden johtamistyössä. Hänen lukuisat tuotan­ton­sa työl­listävät vuosit­tain jopa sata free­lance­ria eri aloil­ta.

– Se on sel­l­aista joukko­jen hallintaa. Täy­tyy osa­ta vali­ta kuhunkin pro­duk­tioon sopi­vat ihmiset, jot­ka hal­lit­se­vat oman alansa. Halu­an myös, että jokainen saa lois­taa työssään. Kos­ka toimin vapaana yrit­täjänä, saan myös itse vali­ta ne sopivim­mat. Se on iso etu työssäni luo­van alan yrit­täjänä, Ris­timä­ki pohtii.

 

Näkymätön Reet­ta

Hän itse miet­ti pitkään uraval­in­taansa kir­joitet­tuaan yliop­pi­laak­si Poh­jan­maal­la Seinäjoel­la. Kumpi vetäisi enem­män puoleen­sa, kuvataiteet vai musi­ik­ki? Musi­ikinopet­ta­ja ei ollut innos­ta­va, mut­ta kuvataitei­den opet­ta­ja oli hyvä.

– Olen sirkuseläimek­si syn­tynyt. Min­ua kiin­nos­ti­vat kaik­ki taito- ja taideaineet sekä his­to­ria ja kir­jal­lisu­us. En tien­nyt, mihin olisin hakeu­tunut. Sitä miet­tiessäni sain lapset aika nuore­na. Lop­ul­ta kaikkien into­hi­mo­jeni ris­tiri­idas­ta syn­tyi työni oop­per­an ja musi­ikkiteat­terin paris­sa, hän ker­too.

Nyt kym­me­nien vuosien taiteil­i­jan uran jäl­keen hän sanoo yhä ole­vansa kehit­täjä ja kokeil­i­ja. Aidat eri gen­re­jenkin välil­lä kaatu­vat ryskyen. Klassi­nen ja ryt­mimusi­ik­ki soi­vat rin­ta rin­nan.

Ris­timäen Gre­ta Pro­duc­tions -yri­tyk­sel­lä on edelleen lukuisia musi­ik­ki- ja oop­per­apro­duk­tioi­ta suun­nit­teil­la. Ris­timä­ki ei ota niistä kun­ni­aa itselleen, vaan pain­ot­taa taiteel­lisen työn ole­van tiim­i­työsken­te­lyä, jos­sa ideoidaan ja innos­tu­taan yhdessä. Yri­tyk­sen nimi perus­tuu hänen opiskelu­vu­osi­in­sa Berli­inis­sä.

– Olin pitkään ihan näkymätön, kos­ka kukaan ei osan­nut edes lausua nimeäni. Sik­si minus­ta tuli Gre­ta Kreuzberg, ja nimestä tuli alter ego­ni.

 

Rohkea ja jous­ta­va

Vuosien var­rel­la Ris­timä­ki on perus­tanut muun muas­sa Helsin­gin oop­per­akesä -fes­ti­vaalin, Oop­pera Skaalan ja teat­teri­rav­in­to­la Musi­ikkiteat­teri Kap­säkin. Sitä hän luot­sasi 15 vuot­ta, mut­ta väsyi hallinnol­lisi­in hom­mi­in.

Gre­ta Pro­duc­tions Oy:n hän perusti saadak­seen paneu­tua pelkästään omi­in free­lancerin töi­hin­sä. Toisin kävi, etenkin sen jäl­keen, kun koronat­ulp­pa pok­sahti.

– Se vähän paisahti sit­ten kuitenkin, Ris­timä­ki nau­raa.

Luo­vas­sa työssä täy­tyy hal­li­ta usei­ta eri osa-aluei­ta. Joukko­jen kasaamises­sa ja johtamises­sa pitää osa­ta nähdä iso­ja kokon­aisuuk­sia. Kuin­ka paljon tarvi­taan työvoimaa ja miten rahoi­tus muo­dos­tuu? Mil­laisia riske­jä voi ottaa?

– Pitää olla rohkea, mut­ta jous­ta­va. Muuten ei pär­jää. Stressin­si­etokykyä pitää olla, ja kykyä ratkaista ongel­mati­lantei­ta, joi­ta väistämät­tä tulee. Olenkin puo­lik­si insinööri, puo­lik­si taiteil­i­ja.

Kun hän nousee lavalle ääni kirkkaasti soiden, ei yleisö tietenkään näe kulissien taakse. Laulamista Ris­timä­ki rakas­taa, ja äänen­sä treenaamista. Onnis­tuneeseen esi­tyk­seen tarvi­taan myös fyy­sistä työtä – ja ajoko­rt­tia.

– Roudaami­nen on ärsyt­tävää. Nykya­jan kaupunki­lais­nuo­ril­la ei ole vält­tämät­tä ajoko­rt­tia, joten minä sit­ten som­pailen pakul­la lavas­teet ja rekvisi­itat mukana. Ei muu­ta kuin näp­pylähan­skat käteen ja pakun rat­ti­in. Siitä ovat kaukana samp­pan­ja ja limusi­init.

Sano­jen ja tek­stien ulkoa oppimisen lisäk­si täy­tyy muis­taa sata muu­ta nip­peliasi­aa. Ei siis ihme, jos Reet­ta Olli-koiran kanssa lenkkeil­lessään räplää post-it-lap­pu­jen lisäk­si myös kän­nykkään­sä.

– Lähetän itsel­leni tek­stivi­este­jä, jot­ta muis­taisin kaiken.

 


 

Reetta Ristimäki

Syn­tyi Nur­mossa vuon­na 1964

Per­he: Kak­si aikuista tytärtä, kak­si aikuista bonus­las­ta, lapsen­lap­si sekä luokanopet­ta­jana työsken­televä puoliso

Opin­not: Musi­ikin ja kas­va­tusti­etei­den mais­teri sekä teat­ter­in­jo­hta­ja 

Ammat­ti: Oop­per­alaula­ja, näyt­telijä, ohjaa­ja, käsikir­joit­ta­ja, teat­ter­in­jo­hta­ja ja yrit­täjä

Palkit­tu: Muusikko­jen liiton tun­nus­tus­palk­in­to koti­maisen musi­ikkiteat­terin edis­tämis­es­tä. 

Muu­ta: Innokas puu­tarhan­hoita­ja ja käsi­työih­mi­nen

Uut­ta: Kotkan teat­teriv­ierailut Brechtiä jokanaiselle 17.11. ja 23.11. sekä Sai­turin joulu 1.12. klo 18 / 2.12. klo 18 / 8.12. klo 13 ja klo 18.

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuva Arto Wiikari

 

0