Ruokaa aivoille

Kirjaston lakisääteinen tehtävä on edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Kirjasto tuo tiedon kaikkien ulottuville. 

Kir­jas­to on demokraat­tisen yhteiskun­nan peruskallio ja sivistyk­sen kehto. Näin toteaa pro­jek­tiko­or­di­naat­tori Jaana Laak­so­nen Lovi­isan pääkir­jas­ton työti­las­saan. 

– Kir­jas­ton yhteiskun­nalli­nen merk­i­tys on val­ta­va. Sen palve­lut kuu­lu­vat kaikille sosioekonomis­es­ta ase­mas­ta riip­pumat­ta, Laak­so­nen sanoo.

Hän huo­maut­taa, että Suomes­sa kir­jas­toil­la on lak­isääteinen tehtävä edis­tää akti­ivista kansalaisu­ut­ta, demokra­ti­aa ja sanan­va­paut­ta. 

– Jos kansalais­ten osal­lisu­us vähe­nee, samal­la heikke­nee kansan­val­ta ja demokra­tia. Se taas vaikut­taa yhteiskun­nan kykyyn kehit­tyä. Sik­si kir­jas­toil­la on merkit­tävä rooli demokra­t­ian edis­tämisessä.

Mak­su­ton, piristävä, sivistävä ja kehit­tävä palvelu on kaikkien kun­ta­lais­ten ulot­tuvil­la.

Lehtiä, musi­ikkia, eloku­via ja tapah­tu­mia

Vaik­ka Lovi­isan pääkir­jas­to sijait­seekin täl­lä het­kel­lä väistötilois­sa Kuningattarenkatu 3:ssa ja tilaa on niukasti, tar­jon­ta on pyrit­ty pitämään mah­dol­lisim­man kat­ta­vana. 

Toiveis­sa on kuitenkin uusi, tämän päivän tarpei­ta vas­taa­va kir­jas­toraken­nus.

Ter­ve­tu­loa, lapset ja nuoret!

Kir­jas­tossa on tun­netusti miel­lyt­tävä huopatossute­hdasään­i­maail­ma. Se ei estä lap­si- tai koul­u­lais­ryh­mien vierailui­ta kir­jas­tois­sa. Päin vas­toin, Laak­so­nen toivoo, että lapset saisi­vat kokea kir­jas­ton inspiroivan ympäristön mah­dol­lisim­man pien­inä. Hän huo­maut­taa, että tässä vas­tuu on myös las­ten van­hem­mil­la. Kir­jas­tossa tehdään paljon yhteistyötä koulu­jen ja varhaiskas­vatuk­sen kanssa.

– Esimerkik­si medi­aluku­taito, moniluku­taito ja väylä laadukkaan kir­jal­lisu­u­den äärelle ovat aihealuei­ta, jois­sa kir­jas­to tukee ope­tus- ja varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­man tavoit­tei­ta. Kir­jas­to on mukana tuot­ta­mas­sa sisältöä Lovi­isan kaupun­gin kult­tuurikas­va­tus­su­un­nitel­maan, Kult­tuuripolku­un. Täl­lä het­kel­lä käyn­nis­sä ole­va Lukupolku-han­ke tar­joaa peru­sopetuk­selle työkalu­ja luku­taidon tukemiseen, Laak­so­nen ker­too.

Kir­jas­to toteut­ti Kiitos kun luet lapselle -han­kkeen, jos­sa las­ten van­hempia kan­nustet­ti­in luke­maan jo vau­vaikäisille. Neu­volas­sa jaet­ti­in erään­laisia lukukasse­ja kolmelle eri ikäryh­mälle nollavuo­ti­aas­ta alka­en neliv­uo­ti­aak­si saak­ka. Lukukas­sis­sa oli kir­ja- ja infopaket­ti sekä sat­u­pas­si. 

– Tarkoi­tus ei ole pain­os­taa van­hempia luke­maan lap­silleen, vaan kan­nus­taa lem­peästi, Laak­so­nen pain­ot­taa.

Han­kkeen onnis­tu­mis­es­ta kir­jas­ton henkilökun­ta halu­aa eri­tyis­es­ti kiit­tää ter­vey­den­hoita­jia.

– He läh­tivät innol­la mukaan. Suju­va yhteistyö tuot­taa kun­ta­laisille enem­män palvelu­ja.

”Tutkimusten mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa empatiakykyä. Se puolestaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja parhaimmillaan heikentää yhteiskunnan polarisaatiota.”

Rav­in­toa aivoille

Tutkimusten mukaan lapselle lukem­i­nen voi antaa läh­es vuo­den etu­matkan koulupolulle. Aiv­ot nimit­täin kehit­tyvät täl­laises­sa vuorovaiku­tuk­ses­sa, vaik­ka lap­si ei vielä osaisi puhua. Nykyn­uorten luku­tai­dos­ta on saatu huolestut­tavaa tutkimusti­etoa.

– Jopa 14 pros­ent­tia yläk­oulun päät­tävistä lukee niin heikosti, että se vaikeut­taa jatko-opiskelua.  Mielestäni jokainen aikuinen on kie­lenopet­ta­ja. Kun sanavaras­to ja moniluku­taito kehit­tyy, ymmär­rys maail­maan kas­vaa, Laak­so­nen pohtii.

Jos lukem­i­nen tökkii, niin kir­jal­lisu­u­den maail­maan voi päästä myös äänikir­jo­jen avul­la. Äänikir­jatuotan­to onkin kas­vanut räjähdys­mäis­es­ti. Saatavil­la on myös e-kir­jo­ja ja -aineis­to­ja.

Yksi kir­jas­ton tehtävistä tasa-arvon edis­täjänä on Celia-palvelu, joka tuot­taa ja välit­tää kir­jal­lisu­ut­ta saavutet­tavas­sa muo­dos­sa muun muas­sa ääni- ja pis­tekir­joina. 

– Se on tarkoitet­tu kaikille, joil­la kir­jan lukem­i­nen on luki­vaikeu­den, sairau­den tai vam­man takia han­kalaa. Kaikil­la täy­tyy olla yhtäläi­nen oikeus naut­tia kult­tuurista ja sivistyk­ses­tä, Laak­so­nen pain­ot­taa kir­jas­ton yhteiskun­nal­lista tehtävää.   

Kirjasto = enemmän

Moni mieltää kirjaston paikaksi, josta voi lainata kirjoja, mutta kirjastot tarjoavat paljon enemmän. 

Lovi­isan kaupunginkir­jas­ton kir­jas­ton­jo­hta­ja Tapani Häkki­nen sanoo, ettei kir­jas­ton yhteiskun­nal­lista merk­i­tys­tä pidä uno­htaa. 

– Eri­lai­sis­sa tutkimuk­sis­sa kir­jas­tot ovat saa­neet hyvän arvosanan, kun ver­rataan kun­nan eri palvelui­ta. Asi­akastyy­tyväisyys on hyvä, mikä var­masti ker­too jotakin kir­jas­toista, hän sanoo.

Tar­jon­ta voi yllät­tää

Mon­elle kir­jas­to on paik­ka, jonne tul­laan läh­es päivit­täin luke­maan lehtiä tai hoita­maan käytän­nön asioi­ta. Kaikkea ei tarvitse omis­taa – lainaami­nen voi olla usein käytän­nöl­lisem­pää ja tot­ta kai ekol­o­gisem­paa.

– Ihmiset tule­vat pyytämään apua mon­en­lai­sis­sa tiedonhaku­un liit­tyvis­sä asiois­sa. Autamme mielel­lämme. Esimerkik­si van­hem­mat ihmiset eivät aina ole niin tot­tuneet käyt­tämään lait­tei­ta, ja osa ei edes omista niitä, Häkki­nen toteaa.

Kir­jo­jen lisäk­si kir­jas­to tar­joaa lehtiä, eloku­via, musi­ikkia ja urheilu­vä­lineitä.. Kir­jas­tos­ta voi vara­ta myös kok­ous-, opiskelu- ja näyt­te­lyti­lat. 

Lovi­isan kir­jas­tois­sa palve­lut ovat kun­ta­laisille ilmaisia, joten kyn­nys lainaamiselle on todel­la mata­la.

– Min­ulle on tärkeää, että kaik­ki kir­jas­ton palve­lut ovat mak­sut­to­mia kun­ta­laisille. Emme peri tiloista mak­sua, Häkki­nen ker­too.

Pääkir­jas­ton lisäk­si asukkai­ta palvelee kolme lähikir­jas­toa – Tesjoel­la, Lil­jen­dalis­sa ja Per­na­jas­sa. Lisäk­si kir­jas­toau­to kiertää kym­meniä ja kym­meniä pysäkke­jä.

» Kir­jas­to­jen yhteystiedot ja kir­jas­toau­ton aikataulut

Loviisan Kirjakahvila kevät 2023

Mis­tä viihty­isä kaupunkiym­päristö muo­dos­tuu? Miten ja mil­laise­na kaupunki­ti­la koetaan? Voiko raken­netus­sa ympäristössä olla mitään kauneut­ta? Ja mikä on arkkite­htu­urin ja kaupunkiku­van merk­i­tys kaavoituk­ses­sa ja poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa?

Muun muas­sa näitä kysymyk­siä pohdi­taan Lovi­isan Kir­jakahvi­las­sa lauan­taina 25. helmiku­u­ta, kun vier­aak­si saa­puu por­voolainen maise­ma-arkkite­hti Mika Var­pio.

Lovi­isalaisillekin tut­tu Var­pio on yksi Kohti kau­ni­im­paa kaupunkia -teok­sen kir­joit­ta­jista. Mika Var­pi­on diplomi­työ vuon­na 2016 oli Viher­alue­su­un­nitel­ma Lovi­isan län­tiselle sisään­tuloväylälle ja rat­api­ha-alueelle.

Mika Var­pio, Kohti kau­ni­im­paa kaupunkia, Lovi­isan Kir­jakahvi­la 25.2. klo 12–13, Kino Mar­i­lyn. Haas­tat­teli­jana Mia Grön­strand. (Tilaisu­us suomenkieli­nen)

Huhtiku­us­sa lovi­isalainen sar­jaku­vataiteli­ja, val­oku­vaa­ja ja kir­jail­i­ja Kati Rapia ker­too Anna For­siuk­sen, tähti­ti­eteil­i­jän vai­mon, huikeas­ta matkas­ta ties minne.

Rapi­an Voimia! on fan­ta­sia älykkäistä ja sanavalmi­ista ihmi­sistä, joiden määrät­ty paik­ka on koti ja jos­sa voimien het­ket ovat har­vas­sa, mut­ta eivät mah­dot­to­mia.

Kati Rapi­an ote, sekä kuvalli­nen että kielelli­nen – niin his­to­ri­al­liseen aineis­toon kuin silkkaan fab­u­laan, näyt­tää, kuin­ka me kaik­ki elämme his­to­ri­an jatku­mossa, eikä rajaa men­neen ja nykyisen väli­in ole yksioikoista vetää.

Kati Rapia, Voimia! Lovi­isan Kir­jakahvi­la lauan­taina 22.4. klo 12–13, Kino Mar­i­lyn. Haas­tat­teli­jana Mia Grön­strand. (Tilaisu­us suomenkieli­nen)

Lovi­isan Kir­jakahvi­lan kevään muut tilaisu­udet:

Ulla-Lena Lund­berg, Lyser och lågar, 18.1. klo 12–13, Kino Mar­i­lyn. Haas­tat­teli­jana Thomas Rosen­berg (Tilaisu­us ruotsinkieli­nen)

Olle Ander­s­son, Hog­land, 25.3. klo 12–13, Kino Mar­i­lyn. Haas­tat­teli­jana Thomas Rosen­berg (Tilaisu­us ruotsinkieli­nen)

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuva Arto Wiikari