Runoilija-kirjailija joka ei kärsi ja kärvistele

Bosse Hell­sten muut­ti Lovi­isaan kir­jail­i­jat­a­lo Vil­la Biaudet´n eloku­us­sa 2014. Hänestä kir­joit­ta­mi­nen on aina hauskaa. Tekeil­lä on kolme eril­listä pro­jek­tia.

Bosse Hell­sten sanoo ole­vansa kir­joit­ta­ja, joka inspiroituu ympäristöstään. Näkymä työhuoneelta Lovi­isan­lahdelle on keväisen kau­nis. Hänel­lä on paraikaa meneil­lään kolme pro­jek­tia, joi­ta hän työstää limit­täin, kutakin aikansa ker­ral­laan.

– Jos tääl­lä ei tek­stiä syn­ny, on vika miehessä, Hell­sten nau­rah­taa.

Hän viimeis­telee parhail­laan runotrilo­giansa kol­mat­ta osaa. Hell­stenin runoudelle on tyyp­il­listä, että runot ja niiden henkilöt ovat tiet­ty­i­hin maisemi­in tai osoit­teisi­in sidot­tu ja paikkoi­hin, jois­sa hän on itsekin ollut. Saako Lovi­isa oman runon­sa trilo­gian viimeiseen osaan?

– En tiedä vielä. Mah­dol­lis­es­ti, Hell­sten vas­taa.

Hän sanoo ole­vansa umpiro­man­tikko, joka kir­joit­taa runon­sa van­hal­la kir­joi­tuskoneel­la iltaisin ja öisin. Hänen teok­sen­sa ovat runokir­joik­si mit­tavia, ”eivät mitään vihkosia”, kuten Hell­sten itse sanoo. Yksi hänen isoista pro­jek­teis­taan on romaani kotikaupungista Kokko­las­ta. Isoa opus­ta hän ei sen­tään naput­tele kir­joi­tuskoneel­la.

– Tarkoi­tus on saa­da romaani valmi­ik­si tääl­lä Lovi­isas­sa. En ole aiem­min julkaissut mitään Kokko­las­ta, mut­ta olen suun­nitel­lut pitkään tätä teosta. Kir­joi­tan aina äidinkielel­läni ruot­sik­si. Suomek­si en pysty kir­joit­ta­maan.

Mus­ta kome­dia

Runo­jen ja romaanin lisäk­si Hell­sten kir­joit­taa myös näytelmää Virus-teat­ter­ille tilaustyönä. Hän toteaa, että parhaim­mil­laan runo­jen, romaanin ja näytelmän kir­joit­ta­mi­nen anta­vat vauh­tia toisilleen. Yli sata­sivuinen käsikir­joi­tus on pian valmis. Sen eten­e­m­i­nen teat­teri­rat­tais­sa eteen­päin on muiden kuin Hell­stenin käsis­sä, mut­ta näytelmän on tarkoi­tus saa­da ensi-iltansa syysku­us­sa. Sen päähenkilöinä on kak­si miestä, jot­ka keskustel­e­vat elämästään talos­sa Poh­jan­maal­la. Luvas­sa on mus­ta kome­dia.

– Käsikir­joituk­sen kir­joit­ta­mi­nen on ollut yllät­tävän hauskaa. Itse asi­as­sa kir­joit­ta­mi­nen on aina hauskaa. En kär­si ja kärvis­tele. Näytelmässä käsitel­lään miehisyyt­tä, ja sen erään­laista konkurssia. Päähenkilöinä ovat miestoimit­ta­ja sekä säähavain­toase­mal­la pohjois­naval­la työsken­nel­lyt mies. Puhutaan esimerkik­si siitä, miten työn luonne on muut­tunut. Tietenkin paikalla on myös nainen, toimit­ta­jan puoliso, Hell­sten kuvailee.

Tässäkin hän liip­paa omaa elämään­sä. Hell­sten toi­mi aikoinaan seit­semän vuot­ta toimit­ta­jana. Kyl­lästyt­tyään alan kapeu­tu­miseen hän ryhtyi hant­ti­hom­mi­in. Työ baarim­ikkona pienessä kup­pi­las­sa Tam­pereel­la oli kivaa.

– Luin kir­jo­ja ja availin kal­japul­lo­ja. Olen työsken­nel­lyt myös talkka­ri­na, postinkan­ta­jana ja kul­jet­ta­jana. Nekin ovat pää­tyneet runoi­hi­ni.

Bosse Hell­sten

Lähtöisin Kokko­las­ta.
Per­he: kuvataiteil­i­japuoliso Pia Sirén, kak­si poikaa, 3 ja 5 vuot­ta.
Äidinkieli ruot­si, kir­joit­taa ruot­sik­si. Teok­sia on kään­net­ty englan­niksi, kroa­t­i­ak­si ja tsekik­si. Suomen­nok­set suun­nit­teil­la.

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la  Kuva: Kale­vi Ketolu­o­to