Ruoka

Ruis on voimavilja

30.5.2023

”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu…”

Ruis on päässyt iki-ihanaan Eino Leinon Noc­turneen, tosin lin­nun muo­dos­sa. Mut­ta kuu­lostaisiko yhtä ihanal­ta, jos runos­sa esi­in­ty­isikin ruis­rääkkä? Samas­ta lin­nus­ta on kyse, ja kaiken lisäk­si Leino puhuu mairit­tel­ev­asti laulus­ta, vaik­ka todel­lisu­udessa ruis­lin­tu tai -rääkkä pitää onneton­ta nari­se­vaa ään­tä, kuin van­hanaikaista kel­loa vedet­täisi­in.

Ruki­in tähkät kuu­lu­vat oleel­lis­es­ti suo­ma­laiseen idyl­li­in. Ruki­is­sa on jotain hyvin suo­ma­laista sisua, ellei peräti reis­sum­ies­ro­man­ti­ikkaa. Onhan var­masti juuri ruisleipä se, joka miehen tiel­lä pitää. Kansan kah­tia jaka­va mäm­mi jak­saa myös puhut­taa.

Ruis on suo­ma­laiseen tapaan vaa­ti­ma­ton. Se kestää kylmää parem­min kuin vehnä tai ohra, ja se kas­vaa sin­nikkäästi rav­in­teil­taan tai kos­teudeltaan vaa­ti­mat­tomis­sa olo­suhteis­sa. Ruis ei vali­ta karuista olo­suhteista, ja sik­si se sopii parhait­en luo­muvil­je­lyyn.

Varhaisim­mat ruis­löy­döt on tehty itäisen Turkin vuoris­to-alueil­la jo noin 6 000 eaa.
Suomeenkin ruis rantau­tui vehnän ja ohran joukos­sa jo ennen ajan­laskun alkua. Nykyään Suomes­sa vil­jel­lään enim­mäk­seen syys­ruista.

Ruki­is­sa on paljon hiil­i­hy­draat­te­ja, peräti 59 %. Kuitu­ja siinä on myös paljon, 14 %, pro­tei­inia 10 %, ja ras­vaa vain 2 %. Ruista rouskut­ta­mal­la saa B-vita­mi­inia, mag­ne­siu­mia, kali­u­mia, rautaa, sinkkiä, kuparia ja man­gaa­nia. Keli­aakikoille se ei sovi glu­teenin takia, ja muutenkin se on hie­man vaikeasti sulavaa.

Hyvien omi­naisuuk­sien takia ruista voi kuitenkin kut­sua voimav­il­jak­si, aut­taa­han se mak­saa ja vahvis­taa ver­ta. Sanan­par­si ”ruista ranteeseen” ei ole sekään tuules­ta tem­mat­tu. Ruki­in piip­i­toisu­us nimit­täin vaikut­taa sideku­dok­seen ja vahvis­taa lihak­sia.

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la

 

0