Randoillen ylös, hetkessä alas

Puuterilumi pöllyää ja mieli halajaa mäkeen. Kiemurtelevat hissijonot voit aina välttää lihasvoimia käyttämällä!

Pienem­piä nyppylöitä ja notkelmia löy­tyy sieltä täältä myös Lovi­isan seudul­ta. Onnek­si – sanovat innokkaim­mat ran­doil­i­jat.  Talvi­nen luon­to ilman hissin suri­naa ja ihmis­mas­so­ja. Vain han­ki, puu­ter­i­lu­mi, muu­ta­ma kaveri ja hiki­nen pai­ta. Siitä on ran­doil­i­jan sun­nun­tai tehty.

Ran­doilus­sa men­nään rin­net­tä suk­set jalas­sa ylös ja nau­ti­taan siitä.  Voihan sitä toki äheltää suk­set olal­la ylös, mut­ta se on jo aika paljon raskaam­paa.

Huo­mat­tavasti miel­lyt­täväm­pää on, että alla on kevyehköt suk­set, jois­sa kan­ta irtoaa nousun ajak­si. Suk­sen poh­jas­sa on nk. nousukar­vat, jot­ka estävät taak­sepäin luisumisen.

Ja näin on van­ha laji saanut aika uuden nimen: ran­doilu. Se on in ja hyvä niin. Onhan se ilmas­toys­täväl­lisem­pää kuin hissil­lä matkus­t­a­mi­nen.

Valveu­tunut lask­i­ja miet­tii lin­jansa tarkkaan niin, ettei vau­ri­oi­ta kasvil­lisu­ut­ta. Jos tämä laskutekni­ik­ka on uut­ta, kan­nat­taa kysel­lä vinkke­jä koke­neem­mil­ta. Tärkein­tä lajis­sa on luon­to, liikun­ta ja hyvä mieli. Ter­ve­tu­loa jengi­in — opit näkemään lähinyppyläsi aivan uusin silmin!

Tek­sti Päivi Ahvo­nen  Kuvat Juk­ka Salmi­nen, Mikko Mäki­nen