Raikas puuro piristää

Puurokat­ti­la porisee ja tuo tur­val­lisu­u­den tun­net­ta. Maha täyt­tyy ter­veel­lisel­lä herkul­la arjes­sa ja juh­las­sa. Kau­ra­pu­uro ei kauneudel­laan häikäise, mut­ta sitäkin voi tuu­na­ta.

Puuron tuok­su ja maku ovat juur­tuneet syvälle ihmis­ten mieli­in. Ehkä juuri sik­si se tuo mieleen läm­pöä ja tur­val­lisu­ut­ta. Laps­es­ta asti olemme saa­neet kuul­la, että puuro on ter­veelli­nen edulli­nen aami­ais­ruo­ka, joka läm­mit­tää vat­sas­sa pitkään. Jo vau­voille tar­jo­taan puuroa tai vel­liä. 

Hotel­lien hienot aami­ais­pöy­dät notku­vat herkku­ja. On vaik­ka mitä hyvää ja herkullista, paljon sel­l­aista, mitä ei kotona arki­aami­aisel­la tai juh­lapäivänäkään ole tar­jol­la. Mut­ta niin­pä siel­läkin on aina tar­jol­la myös iso kat­ti­lalli­nen ark­ista puuroa. Kyytipo­jak­si voi vali­ta voinapin, hilloa, mar­jo­ja, maitoa…melkein mitä tahansa, jol­la arki­nen ruo­ka saa oman sävyn­sä. 

Suomes­sa puuroon ei kuitenkaan yleen­sä lisätä voisilmän sijas­ta viskisilmää, kuten toises­sa puuro­maas­sa Skot­lannis­sa. Pohjo­is­maid­en ja Skot­lannin lisäk­si puuro kuu­luu ruokapöytään myös Bal­ti­as­sa, Venäjäl­lä ja Irlan­nis­sa, jos­sa puuron päälle luraute­taan siirap­pia. 

Vaik­ka puuron suo­sio on pysynyt vankku­mat­tomana sato­ja vuosia, on sekin joutunut tais­tele­maan tilas­taan aami­ais­pöy­tien val­ti­aana. Muis­tat­te­han 90-luvul­la kehite­tyt puuro­pus­sit? Nuo valmi­ik­si mauste­tut ja mikroon sujautet­ta­vat valmisan­nok­set, joiden oli tarkoi­tus kil­pail­la help­po­jen aami­ais­muro­jen kanssa. Puuron kanssa pitäisi kuitenkin olla malt­tia. Jos nimit­täin halu­aa valmis­taa puuron herkullisek­si, sitä pitäisi haudut­taa aikansa ja jät­tää häm­men­nyskauha syr­jään. Puurosta tulee nimit­täin venyvää liis­ter­iä, jos sitä häm­men­tää kiivaasti. 

Johtuneeko tästä liis­ter­imäisyy­destä, että Suomen kielessä liikenne tai lumi puuroutuu han­kaloit­taen liikku­mista sen sijaan, että puhut­taisi­in hillosta, traf­fic jamista.

Puurovi­estin­tää

Puuroon liit­tyy tra­di­tioi­ta. Joulupu­urosta etsitään kil­paa man­telei­ta ja ton­tu­ille asete­taan porstu­aan pieni puurokip­po. Puuron avul­la on myös viestitet­ty. Jo sato­ja vuosia sit­ten häitä vietet­ti­in mon­ta päivää, ja jos­sain vai­heessa hää­taloon piti saa­da rauha ja paluu arkeen. Ei muu­ta kuin puuro avuk­si! Kun hää­talos­sa tuoti­in pöytään puuroa, oli se merk­ki vieraille häipyä. He läh­tivätkin per­in­teen mukaan nurkkia kapu­loil­la kolis­tellen. 

Tari­na hämäläis­es­tä Oravasaaren his­to­ri­as­ta ker­too puuron toim­i­neen ajan­näyt­täjänä. Neljä vel­jestä perus­ti­vat alueelle omat tilansa. Päästyään paikalle he käskivät yhden vel­jek­sistä valmis­taa nau­rispu­uroa. Sen syö­tyään uni mait­toi niin pitkään, että herät­tyään he eivät tien­neet, kuin­ka kauan oli­vat nukkuneet. He kuitenkin huo­ma­si­vat nau­rispu­uron home­htuneen. No, ei muu­ta kuin tes­taa­maan. Veli laitet­ti­in uut­ta puuroa valmis­ta­maan. Sen home­htu­miseen kului neljä päivää, ja vel­jek­set oli­vat taas viisaampia ajanku­lus­ta. Selvää oli, että puuronkeit­täjävel­jen tilan nimek­si tuli Puuro­la. 

Nau­rispu­urosta har­va on nykypäivänä enää kuul­lutkaan, mut­ta per­in­teinen kau­ra­pu­uro on jokaiselle tut­tu. Ohra, ruis ja riisi ovat tietenkin myös tut­tua ”kau­raa”. Man­na­pu­uro on päässyt jopa laulu­unkin, ja puurosta puhutaan loruis­sa. 

Puuro ei ole kuitenkaan jämähtänyt entisi­in aikoi­hin ja omi­in uomi­in­sa. Nyky­pu­urossa käytetään monipuolis­es­ti viljo­ja, siemeniä, pähk­inöitä, mar­jo­ja ja hedelmiä. Ja jos puuroa jää yli, sen voi hyö­dyn­tää kek­seis­sä, vohveleis­sa ja smooth­ieis­sa. Oletko muuten mais­tanut avokadop­u­uroa?  

Trendikäs tuore­pu­uro syödään raakana

Näin raken­nat oman maun mukaisen tuore­pu­uron:

 Sekoi­ta

• 1 dl kau­rahi­u­talei­ta 
• 1 dl nestet­tä 
• 1 dl mas­saa 
• 1 rkl makua 

tekey­tymään yön yli jääkaap­pi­in.

Val­itse neste:

• maito
• soi­ja­maito
• piimä
• kau­ra­maito
• man­te­limaito
• vesi

Mas­sa:

• •luon­non­jogurt­ti
  •rah­ka
  •rae­ju­us­to
  •banaani
  •munan­valkuainen
  •mar­jat

Maku:

• kaakao­jauhe
• vanil­ja­jauhe
• kaneli
  
• pähk­inärouhe
  
• huna­ja

Tek­sti Rei­ja Kokko­la | Kuva Juk­ka Salmi­nen | Kerami­ik­ka Kaisa Kor­pela