Ruoka

PRUUVI // Punkkua tonkasta

18.12.2020

 

AOG… Aircraft On Ground

Pikkukaupun­gin per­in­teinen pru­u­vi keskit­tyi punkkui­hin. Täl­lä ker­taa juo­mat tuli­vat tonkista ja tes­taa­jat taivaal­ta.

 

 

Koskenkylän kuningaskun­nas­ta pru­u­vaile­maan saa­pui­v­at ilmailun moni­toim­imies, kapteeni, koulut­ta­ja ja yrit­täjä Petri Kau­ranie­mi sekä nuorem­paa polvea edus­ta­va lentäjä Ville Vid­gren.

Lovi­isan keskus­tas­ta joukkoon liit­tyivät Finnairin iso­ja konei­ta vuosikym­meniä lentänyt kapteeni Janne Lehto­la ja pienem­mil­lä koneil­la kan­sain­välisiä elin­si­ir­to­len­to­ja lentävä moni­toim­i­len­täjä Tero Paas­so­la.

Myös kuvaa­jamme har­ras­taa lentämistä, hänen vesi­ta­son­sa tosin on paraikaa täys­re­mon­tis­sa. Kuvausjär­jestelijä taas on vesi­ta­somiehen vaimo, ja toimit­ta­ja lentäjän tytär. Täl­lä kokoon­panol­la syn­tyi Pikkukaupun­gin syksyn 2020 punkkupru­u­vi – lasinne, olkaa hyvä!

 

Kuu­las perusvi­i­ni

Ensim­mäisenä arvon raati mais­teli Ran­skan Bor­deaux­ista tule­van Bistrot Chic Mer­lot -viinin.

Janne Lehto­la pohdiske­li, miten viineistä voisi mais­taa nave­tan tai sat­u­lan — ne ovat hänelle, kaupungis­sa kas­va­neelle, vierai­ta arome­ja. ”Annetaan­pa tämän kuitenkin jäädä tähän”, hän keven­si.

Ville Vid­gren pohdiske­li roo­li­aan pru­u­vis­sa, sil­lä oikeas­t­aan hän on enem­män olu­en ystävä, eikä juuri juo punavi­ine­jä – kun vaimokaan ei niistä eri­tyisem­min väl­itä.

Tero Paas­so­la luon­nehti Bistrot Chic Mer­lot -viiniä kuu­laak­si, keskisyvän värisek­si perusvi­iniksi. Muut yhtyivät enem­män tai vähem­män arvioon. ”Ei se kyl­lä jano­juo­ma ole, vaan vaatii rin­nalleen rankan punaisen lihan, eli riis­taa”, Petri Kau­ranie­mi lisäsi. Tästä Janne Lehto­la oli samaa mieltä.

 

 

 

Raati­lainen 1: Petri Kau­ranie­mi

Ehdottomasti punaviiniä, sehän on nestettä ja märkää”

 

 

Lai­ha kyykkyvi­i­ni

Toise­na tes­tivuorossa oli ital­ialainen Zen­sa Rosso Organ­i­co 2019.

Ville tote­si, että tuok­su on melko voimakas, jopa pistävä, mut­ta Jan­nen mielestä pikem­minkin hedelmäi­nen. ”Lai­ha kyykkyvi­i­ni”, kom­men­toi Janne. ”Lai­ha mehu”,  kor­jasi Petri johon Tero innois­saan: ”Tämähän mais­tuu laivan viinille!”

 

Nuoru­u­den teinivi­i­ni

Siir­ry­imme reipas­ta tah­tia kohti seu­raavaa viiniä: Bruce Jack Pino­tage & Cin­sault Etelä-Afrikas­ta.

”Kitk­erän kar­vas tunne kita­laes­sa, jälki­makua ei silti juurikaan ole”, tote­si Ville. ”Ehkä sitä voisi anopille tar­jo­ta.”

Jan­nen mielestä tämä on sel­l­ainen ”nuoru­u­den teinivi­i­ni”. “Tuok­su kuin Baja­ma­jas­sa auringos­sa kuiv­ah­tanut kusi”. Tero miet­ti, olisiko tämä se 5,99 euroa mak­sa­va vii­ni. Petriäkään kol­mo­nen ei puhutel­lut.

 

 

 

Raati­lainen 2: Tero Paas­so­la

”Iskee silmään kiinni kuin kanalan ammoniakki”

 

 

 

 

Joka paikan vii­ni

Ei siis muu­ta kuin neljäs vii­ni pöytään, ja se on aus­tralialainen Lindeman’s Bin 50 Shi­raz.

Tero pyysi manchego-juus­toa hedelmäisen viinin kaverik­si, hais­teli-mais­teli ja tokaisi ”ehdot­tomasti ehkä…”, johon Janne tote­si uuden maail­man viinien ole­van teknis­es­ti hyviä. ”Tämä on sel­l­ainen joka paikan vii­ni, ei paha”, miet­ti Petri, ja Villen oli help­po ”olla samaa mieltä. ”Aika mieto ja tas­apak­su”, hän tuumasi.

Tämä vii­ni ei siis mitenkään eri­tyis­es­ti hur­man­nut Lovi­isan her­ro­ja, vaik­ka se oli Helsin­gin Sanomien pru­u­vivoit­ta­ja kesäku­us­sa 2020.

 

 

 

 

 

Raati­lainen 3: Ville Vid­gren

”Vihollisen hämäämiseksi tehty hämäysviini”

 

 

 

Raati­lainen 4: Janne Lehto­la

Tuoksu kuin Bajamajassa auringossa kuivahtanut kusi”

 

 

Hämäysvi­i­ni

Pian kaik­ki halu­si­vat jo viiden­nen viinin kimp­pu­un, kos­ka ver­tailu se pru­u­vin vas­ta mie­lenki­in­toisek­si tekeekin. Eli seu­raavak­si vuorossa oli kali­for­nialainen Gnarly Head Old Vine Zin­fan­del 2016.

”Tänne on var­maan murustel­tu korkkia. Ei ihan ensim­mäisenä tule mieleen, että viinin pitäisi mais­tua korkille, minä yleen­sä otan korkin pois”, tuumasi Petri. Tähän Ville ja Tero tote­si­vat yksis­sä tuumin, että tämä on ”vihol­lisen hämäämisek­si tehty hämäysvi­i­ni”.

”Sylkyrauha­nen ihan vetäy­tyy”, jatkoi Petri. Janne puolestaan miet­ti, että vii­ni on tähän asti mais­te­tu­ista eniten alko­holi­mainen, suo­ras­taan viinainen. ”Mut­ta on viinis­sä syvyyt­tä kuitenkin… Ehdot­tomasti punavi­iniä, sehän on nestet­tä ja märkää ja mais­tuu ere­hdyt­tävästi pullovi­iniltä”, tiivisti Petri.

 

 

”Tänne on varmaan murusteltu korkkia”

 

 

Lem­peä ja hienos­tunut

Numero kuusi siis pöytään, ja se on por­tu­galilainen Ícaro Tin­to, aragonez, caste­lao, touri­ga nacional ja trin­cadeira -rypäleistä.

”Jos ajat­telemme pal­jas­ta viiniä, tämä kuto­nen on selkeästi paras. Sen maku on sel­l­ainen, että menisi kevyen kalkku­nankin kanssa. Mut­ta ei häir­it­sisi, vaik­ka liha olisi voimakas­takin”, pohti Petri.

Jan­nen mielestä Ícaro Tin­ton maku on vähän herukkainen. ”Jälki­maku on hienos­tunut, ja on ihan groo­vis­sa kun tätä vähän imaisee. Vaik­ka tymäkkä tuok­su iskee sieraimi­in, maku on lem­peä.”

”Iskee silmään kiin­ni kuin kanalan ammo­ni­ak­ki”, letkaut­ti Tero.

Icaro oli Petrin ja Villen suosik­ki. Janne rankkasi sen toisek­si parhaak­si. Tero piti sitä liian viinaise­na.

 

 

 

 

 

Lop­puar­vostelu

Hyvää kan­nat­ti siis odot­taa, sil­lä viimeisenä tes­tat­tu Icaro voit­ti 31,5 pis­teel­lä pru­u­vin niukasti ennen kakkos­ta eli ran­skalaista Bistrot Mer­lota, joka sekin ylsi 31,25 pis­teeseen. Hesarin pru­u­vin voit­tanut Lin­de­mans oli kuitenkin kol­mas, mut­ta etelä-afrikkalainen Bruce Jack piteli hän­tää vajaal­la 25 pis­teel­lä. 

 

 

 

 

 

Punavi­i­ni on tum­mista viinirypäleistä tehtyä viiniä, jolle rypälei­den kuori antaa punaisen värin. Punavi­inien alko­holip­i­toisu­us on yleen­sä noin 12–15 tilavu­us­pros­ent­tia.

Merkit­tävim­mät tum­mat rypäle­la­jik­keet ovat Caber­net Sauvi­gnon, Mer­lot, Syrah (Euroopan ulkop­uolel­la nimel­lä Shi­raz) ja Pinot Noir.

Punavi­iniä valmis­tet­taes­sa rypälei­den kuoret ja siemenet pide­tään rypäle­me­hus­sa siihen asti, kunnes niistä on liuen­nut viini­in väriä ja tan­ni­ine­ja. Valkovi­inin valmis­tuk­ses­sa kuoret pois­te­taan jo ennen käymistä.

Punavi­inien käymis­läm­pöti­la on 26–30 astet­ta ja niitä käytetään run­saan viikon ajan. Lopuk­si punavi­i­ni käy läpi maito­hap­pokäymisen, jos­sa ome­na­hapot muut­tuvat pehmeäm­män makuisik­si maito­hapoik­si.

Punavi­inin kar­vaus syn­tyy etenkin tan­ni­ineista, joi­ta on eri­tyis­es­ti tuoreessa ja voimakkaas­sa punavi­inis­sä – iän myötä tan­ni­inien määrä vähe­nee ja viinin maku  pyöristyy ja pehme­nee.

 

 

Tek­sti Päivi Ahvo­nen Kuvat Arto Wiikari

 

0