Kun muotoilija Hanna Laakkonen päätti rakennuttaa pienen talon Loviisaan, oli mielessä kaksi asiaa: aikataulussa ja budjetissa pysyminen. Kumpikaan ei ylittynyt.
Mikä ihanuus sieltä tassutteleekaan! Isot käpälät ja vauvanturkki. Kaksikuinen Rafu-koira tervehtii tulijoita hännänheilautuksella. Se on uusin asukas muotoilija Hanna Laakkosen pikkutalossa, jossa hän asuu yhdessä teini-ikäisten lastensa Ronjan ja Eemelin kanssa. Pikku-Rafussa on sekä collieta että bernhardinkoiraa. Se saattaa kasvaa 40-kiloiseksi.
– Kyllä se tänne mahtuu, Hanna sanoo.
Varmasti mahtuu. Hanna on nimittäin ilmiömäinen tilankäyttäjä. Hän on onnistunut suunnittelemaan 62,5 neliön huoneistopinta-alan siten, että pienessä talossa on avaruuden tuntua. Siihen vaikuttaa muun muassa se, että katto on hieman tavallista korkeammalla, 280 sentissä, ja suuret, koko seinän levyiset ikkunat ovat nekin 230 senttiä korkeat. Ne antavat isolle terassille, jota ympäröi itäuusmaalainen kalliometsä.
– On ihanaa katsoa ulos. Viime keväänä saimme nähdä, kuinka talitiaisen poikaset pudottautuivat terassille. Se oli niiden ensilento.
Porvoosta Loviisaan
Kun Hanna päätti rakennuttaa talonsa Loviisan Israelinmetsään vuonna 2016, hänellä oli kaksi asiaa päällimmäisenä mielessä. Budjetissa ja aikataulussa pysyminen. Ex-miehensä kanssa Hanna oli jo rakennuttanut Porvooseen kaksikin taloa, joten kokemusta oli. Ensin Hanna etsi itselleen tonttia pienelle talolle Porvoosta. Porvoossa tonteille ei kuitenkaan saanut rakentaa ”liian” pientä taloa. Tehokkuusluvuista pidettiin kiinni.
– Siksi varmistin, että varmasti saan rakennuttaa noin 900 neliön tontille pikkutalon. Kaikki sujui ihmeen kitkattomasti, Hanna kiittää.
Ja sitten se budjetti. Hanna teki pankille lainahakemuksen tarkkojen laskelmien kera. Vaikka hän jännitti päätöstä, hänelle myönnettiin 160 000 euron laina ilman ongelmia. Eikä lisälainaa ole tarvittu.
– Onhan se aina taloudellinen riski, kun olen kuitenkin tässä yksin ja on kaksi lastakin. Ja nyt vielä Rafu, Hanna nauraa.
Pientä luksusta
Pienen talon sisustamisessa on omat haasteensa, mutta paljon hyviäkin puolia. Hän on myös mestari löytämään edullisia sisustusmateriaaleja.
– Astiat ovat Anttilan konkurssimyynnistä löydetyissä koivuvanerisissa Novitan lankahyllyissä. Ruokapöydän iso lamppu maksoi kirpparilla viisi euroa.
Astiat ja vaatteet lymyävät valtavien ovien takana, joista osa on peiliä. Vaatteet mahtuvat hyvin, sillä niitä on ripustettu kolmeen kerrokseen. Televisiota ei ole, sillä leffoja Hanna katsoo tietokoneeelta seinälle heijastettavan projektorin avulla.
– Sohvan voi sijoittaa hyvin poikittainkin olohuoneeseen. Ei sille tarvita omaa seinää, Hanna huomauttaa.
Ekologisuus ja ilmastokysymykset ovat hänelle tärkeitä, mutta on pienessä talossa muitakin hyviä puolia. Lämmityskulut pysyvät kohtuullisina. Väliterassin jatkona on yhdistetty työhuone ja puusauna. Toimistohuoneessa voivat myös vieraat yöpyä. Vierashuoneelle on ollut käyttöä.
–Pientä luksusta on terassiin upotettu palju. Se pysyy hyvin lämpimänä paksun kannen alla. Ja jos sen lämmittäminen vie liikaa sähköä, voin aina rajoittaa sen käyttöä talvella. Mutta kyllä se aika ihana on!
Teksti Reija Kokkola Kuvat Kalevi Ketoluoto