Pieni on kaunista

Kun muo­toil­i­ja Han­na Laakko­nen päät­ti raken­nut­taa pienen talon Lovi­isaan, oli mielessä kak­si asi­aa: aikataulus­sa ja bud­jetis­sa pysymi­nen. Kumpikaan ei ylit­tynyt.

Mikä ihanu­us sieltä tas­sut­teleekaan! Isot käpälät ja vau­van­turk­ki. Kak­sikuinen Rafu-koira ter­ve­htii tuli­joi­ta hän­nän­heilau­tuk­sel­la. Se on uusin asukas muo­toil­i­ja Han­na Laakkosen pikku­talos­sa, jos­sa hän asuu yhdessä tei­ni-ikäis­ten las­ten­sa Ron­jan ja Eemelin kanssa. Pikku-Rafussa on sekä col­lieta että bern­hardinkoiraa. Se saat­taa kas­vaa 40-kilo­isek­si.

– Kyl­lä se tänne mah­tuu, Han­na sanoo.

Var­masti mah­tuu. Han­na on nimit­täin ilmiömäi­nen tilankäyt­täjä. Hän on onnis­tunut suun­nit­tele­maan 62,5 neliön huoneistopin­ta-alan siten, että pienessä talos­sa on avaru­u­den tun­tua. Siihen vaikut­taa muun muas­sa se, että kat­to on hie­man taval­lista korkeam­mal­la, 280 sen­tis­sä, ja suuret, koko seinän levyiset ikku­nat ovat nekin 230 sent­tiä korkeat. Ne anta­vat isolle teras­sille, jota ympäröi itäu­us­maalainen kalliomet­sä.

– On ihanaa kat­soa ulos. Viime keväänä saimme nähdä, kuin­ka tali­ti­aisen poikaset pudot­tau­tu­i­v­at teras­sille. Se oli niiden ensi­len­to.

Por­voos­ta Lovi­isaan

Kun Han­na päät­ti raken­nut­taa talon­sa Lovi­isan Israelin­metsään vuon­na 2016, hänel­lä oli kak­si asi­aa pääl­lim­mäisenä mielessä. Bud­jetis­sa ja aikataulus­sa pysymi­nen. Ex-miehen­sä kanssa Han­na oli jo raken­nut­tanut Por­vooseen kak­sikin taloa, joten koke­mus­ta oli. Ensin Han­na etsi itselleen tont­tia pienelle talolle Por­voos­ta. Por­voos­sa ton­teille ei kuitenkaan saanut rak­en­taa ”liian” pien­tä taloa. Tehokku­us­lu­vuista pidet­ti­in kiin­ni.

– Sik­si varmistin, että var­masti saan raken­nut­taa noin 900 neliön ton­tille pikku­talon. Kaik­ki sujui ihmeen kitkat­tomasti, Han­na kiit­tää.

Ja sit­ten se bud­jet­ti. Han­na teki pankille laina­hake­muk­sen tarkko­jen laskelmien kera. Vaik­ka hän jän­nit­ti päätöstä, hänelle myön­net­ti­in 160 000 euron laina ilman ongelmia. Eikä lisälainaa ole tarvit­tu.

– Onhan se aina taloudelli­nen ris­ki, kun olen kuitenkin tässä yksin ja on kak­si las­takin. Ja nyt vielä Rafu, Han­na nau­raa.

Pien­tä luk­sus­ta

Pienen talon sis­us­tamises­sa on omat haas­teen­sa, mut­ta paljon hyviäkin puo­lia.  Hän on myös mes­tari löytämään edullisia sis­us­tus­ma­te­ri­aale­ja.

– Asti­at ovat Antti­lan konkurssimyyn­nistä löy­de­tyis­sä koivu­vaner­i­sis­sa Novi­tan lankahyl­lyis­sä. Ruokapöy­dän iso lamp­pu mak­soi kirp­par­il­la viisi euroa.

Asti­at ja vaat­teet lymyävät val­tavien ovien takana, joista osa on peil­iä. Vaat­teet mah­tu­vat hyvin, sil­lä niitä on ripustet­tu kolmeen ker­rokseen. Tele­vi­sio­ta ei ole, sil­lä lef­fo­ja Han­na kat­soo tietokoneeelta seinälle hei­jastet­ta­van pro­jek­torin avul­la.

– Sohvan voi sijoit­taa hyvin poikit­tainkin olo­huoneeseen. Ei sille tarvi­ta omaa seinää, Han­na huo­maut­taa.

Ekol­o­gisu­us ja ilmas­tokysymyk­set ovat hänelle tärkeitä, mut­ta on pienessä talos­sa muitakin hyviä puo­lia. Läm­mi­tysku­lut pysyvät kohtu­ullisi­na. Välit­erassin jatkona on yhdis­tet­ty työhuone ja puusauna. Toimis­to­huoneessa voivat myös vier­aat yöpyä. Vierashuoneelle on ollut käyt­töä.

–Pien­tä luk­sus­ta on teras­si­in upotet­tu palju. Se pysyy hyvin lämpimänä pak­sun kan­nen alla. Ja jos sen läm­mit­tämi­nen vie liikaa sähköä, voin aina rajoit­taa sen käyt­töä talvel­la. Mut­ta kyl­lä se aika ihana on!

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to