Luonto

Päräyttäviä seikkailuja

19.8.2020
Tuomo Korpela, Juha-Pekka Palasmaa ja Pete Rantapää ovat vetäneet yhdessä lukuisat retket ja leirikoulut. Nuorisotyön muotona seikkailukasvatus on tehokasta ja intensiivistä.

Lovi­isa on edel­läkävi­jä seikkailukas­vatuk­ses­sa. Ohjaa­jien mielestä päräyt­tävän häikäi­se­viä ovat het­ket, kun nuorten asi­at alka­vat selvitä keskel­lä mel­ontareis­sua tai eräretkeä.

 

Kuvas­sa on ryh­mä nuorien luot­saamia kajakke­ja hauskas­sa muo­dostel­mas­sa keskel­lä aavaa mer­ta. Toises­sa meriku­vas­sa kak­si poikaa meloo lau­tal­la, joka näyt­tää erit­täin itse raken­netul­ta. Seu­raavas­sa kuvas­sa retkimuona valmis­tuu nuo­ti­ol­la ja joukko nuo­ria sen ympäril­lä jär­jestelee ate­ri­apaikkaa.

Nuoriso­työn­tek­i­jä Juha-Pekka Palas­maa esit­telee täyn­nä toim­intaa ole­via kuvia. Iltaku­vis­sa nuoret nos­ta­vat vielä maku­u­pus­seis­taankin päätään ja heilut­ta­vat peukku­ja. Paljon hymyjä mut­ta myös hyvin tarkkaavaisia ja keskit­tyviä ilmeitä. Kau­nista ja karua luon­toa.

 

Nuoret oppi­vat luot­ta­maan itseen­sä

Kuvien kaut­ta on helpom­pi ymmärtää, mitä tarkoit­taa seikkailukas­va­tus. Viral­lis­es­ti se määritel­lään kas­vatuk­sek­si, jos­sa on ”seikkailullisia aktivi­teet­te­ja hyö­dyn­tävää tur­val­lista, tavoit­teel­lista ja ammatil­lis­es­ti ohjat­tua toim­intaa, joka tähtää kokon­ais­val­taiseen ihmisenä kehit­tymiseen itsen­sä haas­tamisen ja uusista tilanteista selviämisen myötä”.

Palas­maal­la on nuorten kanssa seikkailemis­es­ta pitkä koke­mus. Hän on tehnyt eri­ty­is­nuoriso­työtä Lovi­isas­sa vuodes­ta 1997 asti, ja mukana on alus­ta asti ollut paljon toim­intaa seikkailuineen. Varsi­naise­na työkalu­na hän on käyt­tänyt seikkailukas­va­tus­ta run­saat kymme­nen vuot­ta.

Seikkailukas­vatuk­sen vaiku­tuk­sia on tutkit­tu ja saatu run­saasti tieteel­listä näyt­töä. Palas­maa näkee seikkailu­jen hyödyt arkises­sa työssään, kun nuoret huo­maa­vat omia vahvuuk­si­aan ja oppi­vat luot­ta­maan itseen­sä ja ryh­mään.

Saman ovat huo­man­neet myös eri­ty­isopet­ta­ja Tuo­mo Kor­pela ja nuoriso­työn­tek­i­jä Pete Rantapää. Luot­ta­muk­sen syn­nyt­tyä nuori voi alkaa purkaa pitkään mieltä vaivan­nei­ta asioi­ta iltan­uo­ti­ol­la, kun muut ovat kömpi­neet maku­u­pus­sei­hin nukku­maan. Syr­jään vetäy­tyvä nuori taas voi alkaa lois­taa ryh­mässä, kun hänestä löy­tyy retken aikana aivan uusia vahvuuk­sia.

Rantapää ker­too, että nuoret joutu­vat eräretkien aikana etsimään selviy­tymiskeino­ja. Kukaan ei voi jät­täy­tyä ulkop­uolelle, jokaisel­la on oma tärkeä tehtävän­sä ja jokaista tarvi­taan.

– Nuoriso­työn muo­tona seikkailukas­va­tus on tehokas­ta ja inten­si­ivistä, hän kiteyt­tää.

 

 

 

 

 

 

 

Luon­toretket syn­nyt­tävät porukka­hen­gen

Kor­pelan tavak­si on tul­lut jär­jestää ret­ki heti lukukau­den alus­sa. Hänen mielestään keväiset luokkaretket menevät hukkaan, sil­lä retkien yksi tärkeä tehtävä on ryh­mäy­tymi­nen. Retkel­lä syn­tyvästä hyvästä porukka­hengestä ei ole paljon hyö­tyä, jos kesälo­ma alkaa saman tien.

Kor­pela on toimin­ut opet­ta­jana yli 30 vuot­ta, joista 25 vuot­ta pien­ryh­mien eri­ty­isopet­ta­jana. Hän halusi heti opet­ta­jau­ransa alus­sa päästä pois per­in­tei­sistä koulun maneereista ja päästä tutus­tu­maan kun­nol­la oppi­laisi­in­sa.

– Kun olemme kesälo­man jäl­keen mel­oneet saa­reen yök­si, istuneet nuo­ti­ol­la ja jutelleet rauhas­sa, tulemme toisillemme tutuik­si. Luon­nos­sa turhat auk­tori­teet­ti­ase­mat kari­se­vat ja tilalle tulee luot­ta­mus­ta. Kun nuoret oppi­vat luot­ta­maan opet­ta­jaansa, hei­dän kanssaan on helpom­pi tehdä töitä.

Kor­pelal­la on toimin­nal­lisi­in retki­in selkeä ryt­mi­tys. Ensim­mäi­nen ret­ki tehdään pian lukukau­den alka­misen jäl­keen alkusyksys­tä. Joul­u­lo­man jäl­keen men­nään yleen­sä talviretkelle.

Retkien aikana opet­ta­ja seu­raa tarkkaan tun­nel­maa ja kysyy tuon tuos­ta, miltä sil­loiset het­ket ja jae­tut tehtävät kus­takin nuores­ta tun­tu­vat. Ryh­mä­dy­nami­ik­ka syn­tyy nopeasti, ja nopeasti esi­in tule­vat myös nuorten vahvu­udet.

Luon­to on tärkeässä roolis­sa. Toisi­naan sade kastelee ja vaat­tei­ta kui­v­atel­laan nuo­tion äärel­lä. Talviretkil­läkin yövytään yleen­sä luon­non keskel­lä teltas­sa, jota kami­ina läm­mit­tää.   

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarkat suun­nitel­mat ja varautu­miset

Ennen retk­iä tehdään tarkat suun­nitel­mat, joista ker­ro­taan myös nuorten van­hem­mille. Kaik­keen mah­dol­liseen varaudu­taan, myös onnet­to­muuk­sia varten on omat ohjeis­tuk­sen­sa.

Kor­pela, Palas­maa ja Rantapää ovat vetäneet yhdessä lukuisat retket ja leirik­oulut. Palas­maan kon­tol­la on yleen­sä leiri­varus­tus, jota hän on vuosien saatossa kar­tut­tanut hyvin kat­tavak­si. Yleisim­min nuoret viedään seikkaile­maan läh­es nol­labud­jetil­la, mut­ta esimerkik­si Lapin vael­luk­sien matkaku­lu­ja varten tarvi­taan rahaa.

Kolmikko on sitä mieltä, että yhdenkään nuoren ret­ki ei saa jäädä rahas­ta kiin­ni. Rantapää, ammatil­taan myös graafikko, painat­taa vaik­ka T-paito­ja leirik­oulueu­ro­jen ker­ryt­tämisek­si.

Hienoa luon­toa ei tosin tarvitse etsiä aina kaukaa. Luon­toretkille pääsee Lovi­isas­sakin, ja hieno saaris­to on näp­pärän mel­on­ta­matkan päässä.

Palas­maa ker­too, että Lovi­isas­ta on lähdet­ty merelle muun muas­sa kol­men yön saaris­to­seikkailui­hin. Hän ja nuoret muis­ta­vat taa­tusti esimerkik­si yön, kun myrsky nousi nopeasti ja seu­raa­van päivän suun­nitel­mat menivät uusik­si.

Siitäkin selvit­ti­in hienos­ti, vaik­ka joitakui­ta nuorista saat­toi pelot­taa. Kenenkään tur­val­lisu­us ei ollut uhat­tuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edis­tyk­selli­nen Lovi­isa

Seikkailem­i­nen ei ole ain­oas­taan eri­ty­is­nuorten jut­tu. Nor­maali­aikoina Lovi­isas­sa pide­tään kaikille nuo­rille avoimia seikkailuk­er­ho­ja, jois­sa melotaan, luis­tel­laan luon­non jääl­lä tai suun­nataan vaik­ka Repovedelle asti retkelle.

Retk­iä pyritään jär­jestämään koul­u­lais­ten loma-aikoina. Koron­aepi­demia on tänä vuon­na sekoit­tanut aikataulu­ja, ja syksyn ohjel­ma selviää vas­ta myöhem­min.

Palas­maa, Kor­pela ja Rantapää pitävät Lovi­isaa edis­tyk­sel­lisenä, sil­lä viime aikoina muual­lakin maas­sa on kiin­nos­tut­tu kaupun­gin seikkail­ev­as­ta nuoriso- ja koulu­työstä ja käy­ty vierailuil­la tutus­tu­mas­sa siihen.

Kor­pela kiit­tää eri­tyis­es­ti koulun­sa johtoa, joka kan­nus­taa toimin­nal­liseen kas­vatuk­seen. Sekä keskuskeit­tiötä, ettei tarvitse retkeil­lä nälis­sään.

 

 

 

 

 

Matikkay­htälö on pikku jut­tu

Mikä sit­ten saa kolmikon vuosi toisen­sa jäl­keen lähtemään nuorten kanssa merelle ja kint­tupoluille, vah­ti­maan kajakkireis­su­ja ja nukku­maan yöt tel­tois­sa?

Kor­pelan mielestä iltan­uo­tiot pyt­ti­pan­nua käris­tel­lessä ovat hieno­ja het­k­iä. Jokaisel­la on ruoan­laitossakin omat tehtävän­sä, ja lop­ul­ta istu­taan yhdessä syömään pimenevässä illas­sa. Kenel­läkään ei ole kiire min­nekään, ollaan yhdessä. Onnis­tu­misia hehkute­taan ja nau­re­taan hyvän­tah­tois­es­ti, jos jokin paik­ka tun­tui tiukalta.

– Voin myöhem­min kan­nus­taa vaik­ka matem­ati­ikan opin­nois­sa sanom­al­la, että tämä yhtälö on pikku­jut­tu ver­rat­tuna siihen, kuin­ka hienos­ti selvis­it ahkion vetämis­es­tä.

Kor­pela muis­taa myös het­k­iä, kun joku nuorista ei ole saanut heti nukut­tua ja on kömpinyt läm­mit­tämään kami­inaa yhdessä opet­ta­jan kanssa.

– Dialog­it ovat sil­loin aivan muu­ta kuin koulu­jut­tu­ja, nuoren asioi­ta ei tarvitse sil­loin kaiva­mal­la hakea esi­in.

Palas­maan mielestä on eri­tyisen hienoa, kun nuoren asi­at alka­vat retken aikana lok­sah­taa kohdilleen. Ylivilkkauskin saat­taa luon­nos­sa rauhoit­tua.

Rantapään mielestä päräyt­tävän häikäi­se­viä ovat het­ket, kun nuores­ta näkee tämän ole­van täy­del­lis­es­ti het­kessä, kun pää ja sydän ovat täysil­lä mukana.

Kolmikko korostaa nuoris­sa näkyvää muu­tos­ta. Retkil­lä putoa­vat mah­dol­liset van­hat roolit. Nuoret oppi­vat luot­ta­maan pait­si ohjaa­ji­in, myös toisi­in­sa.

Nuo­ril­ta saa myös kiitos­ta, toisin sanoen kyse­lyjä siitä, kos­ka lähde­tään uudelleen.

 

 

 

 

Tek­sti Kir­si Riip­inen Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to & eräjormien kotial­bu­mit

 

 

1