Luonto & outdoor

Onhan tavarat pakattu?

5.7.2021
Tunnelma on korkealla, kun teltat leijuvat edessämme koko komeudessaan. Leiri on nyt kunnossa!

Kymijoki, sen suistot ja saaret odottavat elämysmatkailijaa. Siellä on jotain taianomaista, ihan kuin olisi ulkomailla.

 

Talos­sa käy kuhi­na, kun pakkaamme tarvikkei­ta rep­pui­hin ja valmis­tamme eväitä. “Ovathan kaik­ki varus­teet ja ruoat var­masti mukana?” Kaik­ki nyökkäävät. Hyvä, sil­lä edel­liseltä Repove­den retkeltä jäi pahat trau­mat, kun emme muis­ta­neet paka­ta sinap­pia mukaan.

Hyp­päämme autoon ja lähdemme aja­maan kohti määrän­päätä – Ström­forsin Ruukkia ja Kymi­joen suis­to­ja. Ei kulu kuin vart­ti, kun val­oku­vaa­jamme äkkää: voi ei, puhe­lin on jäänyt koti­in!

Olemme tavan mukaises­ti viime tipas­sa liiken­teessä, joten meil­lä ei ole aikaa kään­tyä takaisin. Älyvem­pain saakoon odot­taa huomiseen.

 

 

Ruukissa kajakke­ja, kanoot­te­ja, sup-lau­to­ja, soutu­veneitä ja fat­bike­jä vuokraa mm. Well­sters.

 

 

Inti­aanikanootit vesille

Aurinko porot­taa kuumana kirkkaan siniseltä taivaal­ta. Haemme kup­pi­las­ta kahvit ja men­emme lep­äilemään uimaran­nalle Idan ja Reg­gien kanssa.

Lai­turil­la maates­sani muis­te­len kesän puo­liväliä, jol­loin olin tääl­lä viimek­si. Sil­loin paik­ka oli täyn­nä iloisia per­heitä ja leikkiviä lap­sia. Eloku­un lop­pupuolel­la on vain mei­dän neljän poruk­ka (Magi, Ida, Reg­gie ja minä Alek­si) sekä yksi van­hempi pariskun­ta. Koulu­jen alka­misen ja lomakau­den lop­pumisen näkee tääl­lä selkeästi.

Lähdemme Ström­fors Out­door Fac­to­rylle hake­maan telt­to­ja ja kanoot­te­ja. Paikan pääl­lä oppaamme antaa ohjeis­tus­ta riip­putelt­to­jen kiin­ni­tyk­seen ja käymme läpi mel­ontare­it­tiä Hat­tarin­niemeen.

Pere­hdy­tyk­sen jäl­keen olemme valmi­it lähtemään vesille. Kanootit on las­tat­tu retkeily­tarvikkeil­la, polt­topuil­la ja innos­tuneil­la tutkimus­matkail­i­joil­la.

Olemme Mag­in kanssa mel­oneet inti­aanikanooteil­la yhden ker­ran aikaisem­min. Muil­la ei ole koke­mus­ta kyseisen kap­i­neen käytöstä – silti hom­ma sujuu kuin van­hoil­ta tek­i­jöiltä. Tosin ihan alus­sa meinasimme Mag­in kanssa meloa kar­ille.

Lipues­samme kohti määrän­päätä vas­taan tulee toinen ryh­mä inti­aanikanooteil­la. Oppaamme oli ker­tonut ryh­mästä lähtiessämme. Huu­dan kanoo­tista: “Voit­teko heit­tää meille luvatut maku­ualu­s­tat perässä tule­vaan kanoot­ti­in?” Pyyn­nöstä aluk­si häm­mästyneet melo­jat saa­vat onnek­si viskat­tua lennos­ta maku­ualu­s­tat Idan ja Reg­gien kyyti­in. Kaik­ki nau­ra­vat tilanteelle. Jatkamme melomista.

Vähän yli tun­nin vesi­seikkailun jäl­keen määrän­pää häämöt­tää. Ensi alku­un mai­hin­nousu­paikkaa ei oikein tah­do löy­tyä. Melomme edestakaisin kaislikos­sa, kunnes havait­semme mei­dän stan­dard­ei­himme sovel­tuvan rantau­tu­mi­s­paikan.

 

 

 

 

Retken Tentsilet lainat­ti­in Ström­fors Out­doo­ril­ta.

 

 

Päivä parati­i­sis­sa

Kun alamme valmis­taa lounas­ta, huo­maamme, että osa leivistä ja kaik­ki gril­lat­ta­vat ovat uno­htuneet koti­in. Voi ei, onnek­si muis­timme paka­ta sinapin ja parikym­men­tä suk­laa­p­atukkaa eväs­rep­pu­un.

Kun sapuskat on nau­tit­tu ja ener­giata­sot saatu kohdilleen, siir­rymme telt­to­jen pysty­tyk­sen pari­in. Päätämme sijoit­taa majoit­teet korkealle paikalle rin­teeseen, jot­ta voimme naut­tia hienos­ta näköalas­ta.

Tun­nel­ma on korkeal­la, kun teltat lei­ju­vat edessämme koko komeudessaan. Leiri on nyt kun­nos­sa! Aurinko pais­taa vielä täy­del­lä tehol­laan, joten men­emme ran­nalle loikoile­maan ja uimaan.

Uidessa saan tyh­män idean säikäyt­tää Mag­in, joka on hyvin varovainen aina vedessä ollessaan. Hauskana nuore­na miehenä päätin tökkiä hän­tä jalkoi­hin kepin palasel­la veden alla, jol­loin Magi alkoi kiljua val­ta­van koval­la äänel­lä. Hän onnis­tui melkein hukut­ta­maan min­ut yrit­täessään kavu­ta hys­teerisenä selkäni päälle. Ei aut­tanut muu kuin pol­skia kovem­min ja pelas­taa mei­dät molem­mat.

 

 

 

 

 

Vesileikkien ja ran­nal­la viete­tyn päivän jäljiltä vat­samme alka­vat kur­nia. Kaivamme repus­ta ison juoma­pul­lol­lisen let­tutaik­i­naa ja val­u­rauta­pan­nun, joka on vakio­varuste melkein jokaisel­la retkel­lämme. Saan kunn­ian toimia let­tumes­ta­ri­na ja esit­te­len taito­jani visko­ma­l­la let­tu­ja yläil­moi­hin.

Let­tukestien jäl­keen, illan hämär­tyessä hyt­ty­set lei­jail­e­vat seu­rak­semme. Tilanne muut­tuu vähitellen niin  sietämät­tömäk­si, että ryn­täämme suo­jaan näiltä vihe­liäisiltä veren­im­i­jöiltä. Jokunen hyt­ty­nen pääsee ovi­aukos­ta sisään, mut­ta muuten toteamme riip­puteltan hyt­tys­ti­ivi­ik­si. Nau­timme auringon laskun kauneud­es­ta lei­ju­vas­sa majas­samme ja pelaamme kort­tipele­jä ennen nukku­maan menoa.

Ilta pime­nee ja on aika siir­tyä omaan majoit­teeseemme. Juok­semme maaku­u­pus­sit suo­janamme hyt­tys­meren läpi ja könyämme itsemme hyt­tysverkko­jen hel­lään suo­jaan. Tässä vai­heessa huo­maamme, että telt­tamme on vinos­sa. Olemme kuitenkin sen ver­ran väsyneitä ja tuskas­tunei­ta hyt­t­y­sistä, että annamme teltan olla vinos­sa. Ainakin voimme tui­jot­taa kirkas­ta tähti­taivas­ta. Lop­pu­jen lopuk­si nukah­damme toinen toisemme päälle val­uneena.

 

 

 

 

 

Uno­h­tu­ma­ton aamu

Heräämme Idan ja Reg­gien innos­tuneeseen keskustelu­un. He ovat päät­täneet men­nä seu­raa­maan auringonnousua kanoo­tista käsin ja koet­ta­vat saa­da mei­dätkin houkutel­tua mukaan. Olemme kuitenkin liian väsyneitä ja kään­nämme vielä het­kek­si kylkeä.

Aamu-uin­nille men­nessäni olen vielä tokkuras­sa huonos­ti nuku­tun yön takia. Kur­ki seisoo kiv­en pääl­lä sumun keskel­lä auringon noustes­sa, val­oku­va­mainen näky! Huo­mat­tuaan min­ut kookas lin­tu läh­tee lentoon. Jär­ven pin­ta höyryää ja hei­jas­taa kuvan kau­ni­ista ympäristöstään. Aistin kaik­ki pastellin sävyt, jot­ka auringonnousu syn­nyt­tää.

Nousen vedestä. Väsymys on kadon­nut, samoin kiv­en pääl­lä seis­syt kur­ki.

Ida ja Reg­gie rantau­tu­vat ja alka­vat esitel­lä tohkeis­saan auringonnousus­ta ottami­aan val­oku­via. Vilkkaan keskustelun ja fiilis­te­lyn jäl­keen syömme aamu­palan ja aloita­mme sen jäl­keen leirin purkamisen.

Viimeiset nau­rut saamme ennen lähtöämme kun kuulemme rannal­ta äänekästä kiljun­taa. Magi on pudon­nut kallion reunal­ta veteen ja on yltä päältä kas­tunut. Onnek­si vai­h­to­vaat­tei­ta on mukana, joten hänen ei tarvitse märis­sä vaat­teis­sa meloa takaisin.

Vaik­ka osa eväistä uno­h­tui, nukkuma­paik­ka oli kehnos­ti viritet­ty ja hyt­ty­setkin onnis­tu­i­v­at piinaa­maan meitä, tämä oli yksi kesän parhaista retk­istämme. Saimme mon­et nau­rut ja koimme yhdessä ikimuis­toisia het­k­iä.

 

 

 

 

 

Ström­fors Out­door:

https://stromforsoutdoor.com/

 

Well­sters:

http://wellsters.fi/

 

 

Lisää Pikkukaupun­gin Luon­to & Out­door jut­tu­ja löy­dät täältä!

 

Tek­sti Alek­si Utri­ainen   Kuvat Magi Pern­thaler

0
Pikkukaupunki

Smås­tad­sliv muis­tikir­ja, 8 e
Puu­tarhurin tai muun haaveil­i­jan muis­tikir­ja.

 

Pil­low Case x Smås­tad­sliv -essu, 30 e
Vir­pi Lehtisen valmis­ta­ma puu­tarhaes­su kier­rä­tyskankaista, kuosi vai­htelee.

 

Tilaus: toimitus@pikkukaupunki.fi
Hin­ta sisältää postiku­lut