Onhan tavarat pakattu?

Kymijoki, sen suistot ja saaret odottavat elämysmatkailijaa. Siellä on jotain taianomaista, ihan kuin olisi ulkomailla.

Talos­sa käy kuhi­na, kun pakkaamme tarvikkei­ta rep­pui­hin ja valmis­tamme eväitä. “Ovathan kaik­ki varus­teet ja ruoat var­masti mukana?” Kaik­ki nyökkäävät. Hyvä, sil­lä edel­liseltä Repove­den retkeltä jäi pahat trau­mat, kun emme muis­ta­neet paka­ta sinap­pia mukaan.

Hyp­päämme autoon ja lähdemme aja­maan kohti määrän­päätä – Ström­forsin Ruukkia ja Kymi­joen suis­to­ja. Ei kulu kuin vart­ti, kun val­oku­vaa­jamme äkkää: voi ei, puhe­lin on jäänyt koti­in!

Olemme tavan mukaises­ti viime tipas­sa liiken­teessä, joten meil­lä ei ole aikaa kään­tyä takaisin. Älyvem­pain saakoon odot­taa huomiseen.

Ruukissa kajakke­ja, kanoot­te­ja, sup-lau­to­ja, soutu­veneitä ja fat­bike­jä vuokraa mm. Well­sters.

Inti­aanikanootit vesille

Aurinko porot­taa kuumana kirkkaan siniseltä taivaal­ta. Haemme kup­pi­las­ta kahvit ja men­emme lep­äilemään uimaran­nalle Idan ja Reg­gien kanssa.

Lai­turil­la maates­sani muis­te­len kesän puo­liväliä, jol­loin olin tääl­lä viimek­si. Sil­loin paik­ka oli täyn­nä iloisia per­heitä ja leikkiviä lap­sia. Eloku­un lop­pupuolel­la on vain mei­dän neljän poruk­ka (Magi, Ida, Reg­gie ja minä Alek­si) sekä yksi van­hempi pariskun­ta. Koulu­jen alka­misen ja lomakau­den lop­pumisen näkee tääl­lä selkeästi.

Lähdemme Ström­fors Out­door Fac­to­rylle hake­maan telt­to­ja ja kanoot­te­ja. Paikan pääl­lä oppaamme antaa ohjeis­tus­ta riip­putelt­to­jen kiin­ni­tyk­seen ja käymme läpi mel­ontare­it­tiä Hat­tarin­niemeen.

Pere­hdy­tyk­sen jäl­keen olemme valmi­it lähtemään vesille. Kanootit on las­tat­tu retkeily­tarvikkeil­la, polt­topuil­la ja innos­tuneil­la tutkimus­matkail­i­joil­la.

Olemme Mag­in kanssa mel­oneet inti­aanikanooteil­la yhden ker­ran aikaisem­min. Muil­la ei ole koke­mus­ta kyseisen kap­i­neen käytöstä – silti hom­ma sujuu kuin van­hoil­ta tek­i­jöiltä. Tosin ihan alus­sa meinasimme Mag­in kanssa meloa kar­ille.

Lipues­samme kohti määrän­päätä vas­taan tulee toinen ryh­mä inti­aanikanooteil­la. Oppaamme oli ker­tonut ryh­mästä lähtiessämme. Huu­dan kanoo­tista: “Voit­teko heit­tää meille luvatut maku­ualu­s­tat perässä tule­vaan kanoot­ti­in?” Pyyn­nöstä aluk­si häm­mästyneet melo­jat saa­vat onnek­si viskat­tua lennos­ta maku­ualu­s­tat Idan ja Reg­gien kyyti­in. Kaik­ki nau­ra­vat tilanteelle. Jatkamme melomista.

Vähän yli tun­nin vesi­seikkailun jäl­keen määrän­pää häämöt­tää. Ensi alku­un mai­hin­nousu­paikkaa ei oikein tah­do löy­tyä. Melomme edestakaisin kaislikos­sa, kunnes havait­semme mei­dän stan­dard­ei­himme sovel­tuvan rantau­tu­mi­s­paikan.

Retken Tentsilet lainat­ti­in Ström­fors Out­doo­ril­ta.

Päivä parati­i­sis­sa

Kun alamme valmis­taa lounas­ta, huo­maamme, että osa leivistä ja kaik­ki gril­lat­ta­vat ovat uno­htuneet koti­in. Voi ei, onnek­si muis­timme paka­ta sinapin ja parikym­men­tä suk­laa­p­atukkaa eväs­rep­pu­un.

Kun sapuskat on nau­tit­tu ja ener­giata­sot saatu kohdilleen, siir­rymme telt­to­jen pysty­tyk­sen pari­in. Päätämme sijoit­taa majoit­teet korkealle paikalle rin­teeseen, jot­ta voimme naut­tia hienos­ta näköalas­ta.

Tun­nel­ma on korkeal­la, kun teltat lei­ju­vat edessämme koko komeudessaan. Leiri on nyt kun­nos­sa! Aurinko pais­taa vielä täy­del­lä tehol­laan, joten men­emme ran­nalle loikoile­maan ja uimaan.

Uidessa saan tyh­män idean säikäyt­tää Mag­in, joka on hyvin varovainen aina vedessä ollessaan. Hauskana nuore­na miehenä päätin tökkiä hän­tä jalkoi­hin kepin palasel­la veden alla, jol­loin Magi alkoi kiljua val­ta­van koval­la äänel­lä. Hän onnis­tui melkein hukut­ta­maan min­ut yrit­täessään kavu­ta hys­teerisenä selkäni päälle. Ei aut­tanut muu kuin pol­skia kovem­min ja pelas­taa mei­dät molem­mat.

Vesileikkien ja ran­nal­la viete­tyn päivän jäljiltä vat­samme alka­vat kur­nia. Kaivamme repus­ta ison juoma­pul­lol­lisen let­tutaik­i­naa ja val­u­rauta­pan­nun, joka on vakio­varuste melkein jokaisel­la retkel­lämme. Saan kunn­ian toimia let­tumes­ta­ri­na ja esit­te­len taito­jani visko­ma­l­la let­tu­ja yläil­moi­hin.

Let­tukestien jäl­keen, illan hämär­tyessä hyt­ty­set lei­jail­e­vat seu­rak­semme. Tilanne muut­tuu vähitellen niin  sietämät­tömäk­si, että ryn­täämme suo­jaan näiltä vihe­liäisiltä veren­im­i­jöiltä. Jokunen hyt­ty­nen pääsee ovi­aukos­ta sisään, mut­ta muuten toteamme riip­puteltan hyt­tys­ti­ivi­ik­si. Nau­timme auringon laskun kauneud­es­ta lei­ju­vas­sa majas­samme ja pelaamme kort­tipele­jä ennen nukku­maan menoa.

Ilta pime­nee ja on aika siir­tyä omaan majoit­teeseemme. Juok­semme maaku­u­pus­sit suo­janamme hyt­tys­meren läpi ja könyämme itsemme hyt­tysverkko­jen hel­lään suo­jaan. Tässä vai­heessa huo­maamme, että telt­tamme on vinos­sa. Olemme kuitenkin sen ver­ran väsyneitä ja tuskas­tunei­ta hyt­t­y­sistä, että annamme teltan olla vinos­sa. Ainakin voimme tui­jot­taa kirkas­ta tähti­taivas­ta. Lop­pu­jen lopuk­si nukah­damme toinen toisemme päälle val­uneena.

Uno­h­tu­ma­ton aamu

Heräämme Idan ja Reg­gien innos­tuneeseen keskustelu­un. He ovat päät­täneet men­nä seu­raa­maan auringonnousua kanoo­tista käsin ja koet­ta­vat saa­da mei­dätkin houkutel­tua mukaan. Olemme kuitenkin liian väsyneitä ja kään­nämme vielä het­kek­si kylkeä.

Aamu-uin­nille men­nessäni olen vielä tokkuras­sa huonos­ti nuku­tun yön takia. Kur­ki seisoo kiv­en pääl­lä sumun keskel­lä auringon noustes­sa, val­oku­va­mainen näky! Huo­mat­tuaan min­ut kookas lin­tu läh­tee lentoon. Jär­ven pin­ta höyryää ja hei­jas­taa kuvan kau­ni­ista ympäristöstään. Aistin kaik­ki pastellin sävyt, jot­ka auringonnousu syn­nyt­tää.

Nousen vedestä. Väsymys on kadon­nut, samoin kiv­en pääl­lä seis­syt kur­ki.

Ida ja Reg­gie rantau­tu­vat ja alka­vat esitel­lä tohkeis­saan auringonnousus­ta ottami­aan val­oku­via. Vilkkaan keskustelun ja fiilis­te­lyn jäl­keen syömme aamu­palan ja aloita­mme sen jäl­keen leirin purkamisen.

Viimeiset nau­rut saamme ennen lähtöämme kun kuulemme rannal­ta äänekästä kiljun­taa. Magi on pudon­nut kallion reunal­ta veteen ja on yltä päältä kas­tunut. Onnek­si vai­h­to­vaat­tei­ta on mukana, joten hänen ei tarvitse märis­sä vaat­teis­sa meloa takaisin.

Vaik­ka osa eväistä uno­h­tui, nukkuma­paik­ka oli kehnos­ti viritet­ty ja hyt­ty­setkin onnis­tu­i­v­at piinaa­maan meitä, tämä oli yksi kesän parhaista retk­istämme. Saimme mon­et nau­rut ja koimme yhdessä ikimuis­toisia het­k­iä.

Ström­fors Out­door:

https://stromforsoutdoor.com/

Well­sters:

http://wellsters.fi/

Lisää Pikkukaupun­gin Luon­to & Out­door jut­tu­ja löy­dät täältä!

Tek­sti Alek­si Utri­ainen   Kuvat Magi Pern­thaler