Mies Quarantine Clubin takana

Tomas Takolanderille yhteisyyden kokemus on musiikin perusta.

Yhdessä tekem­i­nen ja jae­tut koke­muk­set ovat Tomas Takolan­der­ille niitä muusikkouden kul­makiviä, joista musi­ikin ammat­ti­lainen syt­tyy. Takolan­der on muusikko, esi­in­tyvä taiteil­i­ja, kapel­limes­tari, säveltäjä, sovit­ta­ja ja ped­a­go­gi, mut­ta hän ei halua aset­taa yhtä roo­lia toisen edelle.

– Min­ulle ei ole koskaan ollut luon­te­vaa pan­na musi­ikin tekemisen tapo­ja parem­muusjärjestyk­seen. Yhdessä tekem­i­nen ja jae­tut koke­muk­set ovat min­ulle tärkeitä, ja se on myös lähtöko­htani säveltämiseen ja sovit­tamiseen.

Juuret lap­su­u­denkodis­sa

Yhteistyö oli jopa Takolan­derin mais­ter­in­tutk­in­tokon­sertin pääin­stru­ment­ti­na, joskin kunn­ian ideas­ta hän antaa Taideyliopis­ton Sibelius-Akatemi­an Nordic Mas­ter of Glob­al Music -koulu­tu­so­hjel­man johta­jalle Nathan Thom­sonille.

– Nos­tin yhteistyön mais­terikon­sert­ti­ni keskiöön sen vuok­si, että koen kaiken tekemiseni musi­ikin sar­al­la tavoit­tel­e­van yhteisyy­den koke­mus­ta. Säveltämi­nen ja sovit­ta­mi­nen ovat taval­laan yksinäistä työtä, mut­ta niidenkin päämääränä häämöt­tää aina jaet­tu koke­mus musi­ikin aineet­tomas­ta konkreet­tisu­ud­es­ta.

Takolan­derin muusikkouden juuret ovat lap­su­u­den kodin yhtei­sis­sä lauluhetkissä. Joulu­aat­toisin Takolan­der­it kävivät laula­mas­sa Myyr­mäen palve­lu­talos­sa. Muusikko-isältä ja kuvataiteilija–keraamikko-äidiltä on tart­tunut paljon eväitä omaan tapaan tehdä musi­ikkia ja toimia luo­val­la alal­la.

– Isäni kanssa olemme keskustelleet paljon ammatin eri puolista. Äiti­ni suhde luo­vaan pros­es­si­in on intu­iti­ivisem­pi. Uskon senkin ruokki­neen tapaani läh­estyä taidet­ta ja tehdä musi­ikkia, Takolan­der sanoo.

Soitin kuin soitin hal­tu­un

Takolan­de­ria soit­tokeikoil­la seu­ran­neet tietävät, että hän voi ilman sen suurem­pia ongelmia lennos­ta ottaa hal­tu­un läh­es soit­ti­men kuin soit­ti­men. Tässäkään tapauk­ses­sa hän ei suos­tu nos­ta­maan yhtä instru­ment­tia toista parem­mak­si.

– Ei ole ole­mas­sa instru­ment­tia, joka ei osaa­van ja omis­tau­tuneen soit­ta­jan käsit­telyssä kos­ket­taisi. Rakas­tan yhteis­soin­te­ja, oli sit­ten kyseessä kieli-, puhallin-, lyömä­soitin tai ihmisääni. Orkesterin, kuoron tai pienem­män yhty­een yhteen hiileen puhal­t­a­mi­nen resonoi jos­sain syväl­lä sisäl­läni.

Mikäli reper­tu­aaria olisi vielä syytä laa­jen­taa, niin puupuhal­timet ovat kuulem­ma jääneet hie­man pait­sioon.

–  Uskoisin min­ul­la vielä ole­van aikaa edes aut­tavasti ottaa hal­tu­un jokin, ehkä mieluiten kak­soisle­hdykkä­soitin.

“Ei ole olemassa instrumenttia, joka ei osaavan ja omistautuneen soittajan käsittelyssä koskettaisi.”

Osak­si paikallista kult­tuuriy­hteisöä

Lovi­isaan Tomas Takolan­der muut­ti yhdessä puolison­sa, sirkus­taiteil­i­ja Aman­dine Doat­in kanssa pariskun­nan esikoisen syn­nyt­tyä.

– Halusimme oman kodin ja oman pihan. Kau­nis kaupun­ki viehät­ti, mut­ta ennen kaikkea tapaa­mamme ihmiset loi­vat hyvän tun­nel­man. Meren läheisyys on myös meille tärkeää, hän ker­too.

Molem­mat sulau­tu­i­v­at nopeasti osak­si paikallista kult­tuuriy­hteisöä. Takolan­der oli mukana muun muas­sa Lovi­isan Oop­per­ay­hdis­tyk­sen yleisömen­estyk­sis­sä, oop­pera Klaras­sa ja uuden­vuo­den kaba­reessa.

Molem­mille pro­duk­tioille on luvas­sa jatkoa. Uuden­vuo­den showlle toivon mukaan jo pian, ellei koronati­lanne sitä estä.

– Oop­per­an tuot­ta­mi­nen vaatii pitkäjän­teisem­pää työtä. Kaiken toivon mukaan kevääl­lä 2022 nähdään ja kuul­laan Lovi­isan oop­per­ay­hdis­tyk­sen seu­raa­va oop­per­atuotan­to.

Quar­an­tine Club oli men­estys

Todel­li­nen men­estys­ta­ri­na oli keskelle keväistä koron­akur­ju­ut­ta polka­istu Quar­an­tine Club. Kuten niin mon­elle muullekin kult­tuuri­alas­ta elan­ton­sa saavalle kävi, tyh­jen­si korona myös Takolan­derin kalen­terin kevääl­lä. Hän ei kuitenkaan pitkäk­si aikaa jäänyt tilan­net­ta ihmettelemään, vaan tart­tui eloku­vateat­teri Kino Mar­i­lynin yrit­täjän Sini Hakkaraisen ideaan livestream-kon­sertista ja polka­isi paikallis­ten yhteistyökump­panien avul­la käyn­ti­in huikean suo­sion saavut­ta­neen Quar­an­tine Club Lovi­isan.

Kino Mar­i­lynis­sä jär­jeste­tyt ja stri­imatut kahdek­san kon­sert­tia saavut­ti­vat yhteen­sä yli 5 000 kat­seluk­er­taa.

Kon­sert­tien maine lev­isi nopeasti sosi­aalisen medi­an avul­la Lovi­isan ja myös maan rajo­jen ulkop­uolelle.

– Se oli ehdot­tomasti men­estys, Takolan­der iloit­see ja lupailee jatkoa EX-Ouar­an­tine Club Lovi­isan muo­dos­sa.

– Palaamme alku­peräiseen ajatuk­seemme jär­jestää sään­nölli­nen elävän musi­ikin klu­bi nimeno­maan syys- ja kevätkuukausille, jol­loin tapah­tu­mia on vähem­män.

Tulos­sa radioteat­ter­is­ar­ja

Kevään aikana mon­et säätiöt tuli­vat kult­tuuri­alan avuk­si ahdin­gos­sa. Myös Takolan­der kuu­lui niihin onnekkaisi­in, jot­ka sai­vat tukea. Sen tulok­se­na jouluku­us­sa kuul­laan ruotsinkielisel­lä Ylel­lä 24-osainen radioteat­ter­is­ar­ja tutus­ta Nils Hol­gersson­ista eli Peukalois­es­ta. Takolan­der on tuot­tanut sar­jan sekä säveltänyt musi­ikin.

Koron­akevään epä­var­muus ei valitet­tavasti syksyn myötä ole väistynyt mihinkään, ja Takolan­derkin on valmis­tau­tunut siihen, että tilanne kult­tuuripuolel­la jatkuu epä­var­mana.

– Hyvää tässä ajas­sa on ollut lisään­tynyt kotona vietet­tävä aika. En ikävöi tien päälle. Mer­ille sen sijaan tek­isi mieli! 

Takolander ryhtyy myös luotsaamaan Loviisan Sibeliuspäiviä.
Loviisan laulu -yhdistys ottaa vetovastuun tapahtumasta ja uudistaa sitä samalla.
Loviisan Sibeliuspäivät 3.9.–5.9.2021

Tek­sti Mia Grön­strand Kuva Kale­vi Ketolu­o­to