Ihmiset, Luonto & outdoor

Meri on tiukka työnantaja

1.6.2021

Mikael Lindholm on melkeinpä asunut merellä yli kymmenen vuotta, siitä lähtien kun hän ryhtyi ammattikalastajaksi. Tärkeintä hänelle on oma vapaus ja luonnon kauneus. Ei haittaa, vaikka työpäivä venyy myöhään iltaan.

 

Tuuli puhisee puuskaises­ti iso­jen män­ty­jen latvois­sa Mikael Lind­holmin kodin edustal­la alhaal­la ran­nas­sa. Aal­lot lyövät rantaan kalas­ta­jan työhuoneen edustal­la lev­ot­toman tun­tuis­es­ti. Lai­turis­sa odot­taa suuri paat­ti, tyt­tären Fian mukaan nimet­ty avovene.

Mikael kat­soo kohti lähisaaria, joiden luona hänel­lä on rysiä. Hän tark­istaa puhe­limes­taan tuuli­ti­lanteen. Sen hän tekee kym­meniä ker­to­ja päivässä mon­es­ta eri net­tiläh­teestä ja tekee sit­ten omia päätelmiään ja ”säätiedo­tuk­si­aan”.

 

Sää säätelee työtä

Kalas­ta­jan ammat­ti on niitä har­vo­ja, joi­ta sää säätelee. Mikael ei muista eri­tyis­es­ti koskaan pelän­neen­sä merel­lä, mut­ta luul­tavasti niinkin on joskus käynyt.

– Puuskissa on 12 metriä sekun­nis­sa. En ehkä lähtisi nyt tuonne. Usein kuitenkin illak­si tyyn­tyy, ja pääsen koke­maan pyy­dyk­set. Lähisaaret suo­jaa­vat jonkin ver­ran, mut­ta yleisin tuu­len­su­un­ta eli lounais­tu­uli osuu tähän kuitenkin napakasti. Mut­ta lounais­tu­uli on samal­la kalatu­uli.

Ensim­mäi­nen aja­tus kalas­ta­jan työstä liit­tyy varhaisi­in aamui­hin, jol­loin pyy­dyk­set koetaan. Säässä kuin säässä. Jos tuuli on aamul­la navak­ka, kalas­ta­jakin voi nukkua vähän pitem­pään. Illat sen sijaan venyvät usein myöhään.

– Nyt on ollut niin hyvä kalavu­osi, että en ole ehtinyt saunoa ran­nan saunamökissä kuukausi­in. Lok­in­paskatkin ovat put­saa­mat­ta teras­sil­ta.

Aamuisin hän heit­tää ensi töik­seen kalakont­tei­hin jäätä, tark­istaa veneen polt­toaineti­lanteen ja varmis­taa, että mukaan läh­tee riit­tävä määrä kiin­tiömerkke­jä.

Jokainen kala pitää rapor­toi­da vira­nomaiselle. Myös merivalvon­takeskuk­selle pitää ilmoit­taa, mihin aikaan kalas­ta­ja tulee rantaan. Soiton jäl­keen pitää odot­taa puoli tun­tia, ennen kuin saa rantau­tua, jot­ta tarkas­ta­ja halutes­saan ehtii paikalle. Siitäkin huoli­mat­ta, että olisi koti­ran­nas­taan vain parin min­uutin päässä.

– Joskus odot­ta­mi­nen turhaut­taa, sil­lä ran­nas­sa odot­taa perkaami­nen ja muu saali­in työstämi­nen. Viime kesänä joskus jopa toivoin, ettei tulisi koko ajan niin iso­ja saali­ita.

 

Uran­vai­h­to oli hyvä päätös

Mikael Lind­holm on ollut pää­toimi­nen kalas­ta­ja vuodes­ta 2009. Sitä ennen hän toi­mi 15 vuot­ta Car­go Con­nex­ion Oy:ssä työn­jo­hta­jana. Oman yri­tyk­sen­sä Söder­by Lax­in hän perusti vuon­na 2005. Satama­hom­mis­sa Mikael oli tot­tunut heräämään varhain, sil­lä hän oli aamuisin työ­paikallaan Valkos­sa yleen­sä jo puoli seit­semän aikaan.

– Välil­lä oli sel­l­aista eestaas las­taamista ja purkamista, mikä oli turhaut­tavaa. Oli toki paljon hyviäkin het­k­iä, mut­ta kalas­ta­jan amma­tis­sa arvostan sitä, että saan itse päät­tää mitä teen, eikä kukaan ole käskemässä.

Eräänä päivänä Lind­holm sit­ten teki päätök­sen, irti­sanou­tui ja ryhtyi kokopäiväisek­si kalas­ta­jak­si.

– Lop­ul­ta uraval­in­ta oli selkeä. Laskeske­lin pär­jääväni kalas­ta­jayrit­täjänä. Ajat­telin, että jos hom­mas­ta ei tulisikaan mitään, niin sit­ten haen mui­ta töitä.

Lind­holm huo­maut­taa ole­vansa täysin itseop­pin­ut kalas­ta­ja, ilman alan koulu­tus­ta. Hänen suvus­saan on ollut aiem­min vain yksi kalas­ta­ja, eno, joka kalasti Per­na­jas­sa.

Koulu­tuk­seltaan Mikael on merkono­mi, ja yrit­täjänä hän on hyö­tynyt markki­noin­nin ja myyn­nin opin­noista. Mieli on ollut avoin eri­laisille inno­vaa­tioille, kokeiluille ja han­kkeille.

Lind­holm on mon­esti julk­isu­udessakin man­an­nut kalas­ta­jien arkkivi­hol­lista hyl­jet­tä, joka mur­tau­tuu rysi­in ja syö lohes­ta herkku­palat. Nyt ongel­maan on löy­tynyt toimi­va keino.

– Pyy­dyk­sen viereen on ankkuroitu laut­ta, jon­ka kaiutin lähet­tää korkeataa­juista ään­tä. Hyl­je­hai­tat ovat vähen­tyneet.

Toinenkin ilon­ai­he on, merive­den laatu. Vesi on kirkas­tunut ja meri voi nykyään parem­min.

– Siitä iso kiitos kuu­luu John Nur­misen säätiölle.

 

Luon­non ihmeitä ja yrit­täjän arkea

Meren voima ja viehä­tys ovat val­ta­va voimavara. Meri on työ­nan­ta­ja, joka antaa leivän pöytään. Myös sen mon­imuo­toinen kauneus häikäisee ker­ta toisen­sa jäl­keen.

Mikael Lind­holm kuvaa mielel­lään auringonnousu­ja ja -lasku­ja. Merikotkille hän antaa perkeitä ja ihailee niiden liitoa. Ker­ran hän on näh­nyt sudenkin jolkot­tel­e­van jääl­lä. Se oli menos­sa kohti merikotkien ruoka­paikkaa.

– Merikot­ka syöksy­ili rajusti sut­ta päin karkot­taen sen. Olis­in­pa saanut siitä kuvia!

Meren­ran­tat­alon lähistöl­lä liikkuu ilvek­siä, jopa kokon­ainen ilves­per­he on nähty pihal­la piipah­ta­mas­sa. Karhu­un hän ei vielä ole tör­män­nyt, vaik­ka niitäkin alueel­la on nähty.

– Tääl­lä luon­non rauhas­sa on ihana asua.

Kiireis­inä aikoina vapaa-aikaa jää vain nimek­si. Nuorem­pana hän on ollut haka lainelau­tail­i­ja.

– Tein hyp­pyjä ja jopa volt­te­ja, hän muis­telee.

Mikael on myös penkki­urheil­i­ja. Hänen saunatu­pansa kami­inaa sekä kalas­tusvenet­tään koris­ta­vat lätkäjoukkue HIFK:n logot. Ker­ran kaudessa Mikael läh­tee kavere­it­ten kanssa Lovi­isaan rav­in­to­laan seu­raa­maan ottelua.

– Sil­loin saatamme viihtyä pitem­päänkin Lovi­isan yöelämässä.

Aina välil­lä Mikaelin kän­nykkä soi, kun asi­akkaat kyse­levät kalan perään. Suo­ramyyn­ti Söder­by Laxis­sa on lisään­tynyt, samoin lovi­isalais­ten rav­in­toloiden tarve tuoreeseen kalaan.

Pikkukaupungis­sa hom­ma toimii. Kesäl­lä Mikael oli läht­enyt per­in­teiselle retkelle Kau­nis­saa­reen, kun rav­in­to­la Oste­ria Locales­ta soitet­ti­in. Tarvit­ti­in äkkiä lisää loh­ta, vaik­ka vas­ta edel­lispäivänä Mikael oli kalaa toimit­tanut. Mikael kiire­hti koti­in valmis­ta­maan tilaus­ta.

– Olin juonut kak­si lasia viiniä, joten Locales­ta tar­joudut­ti­in hake­maan kalat, Mikael hymy­ilee.

Tänäänkin on vielä toimitet­ta­va Helsinki­in Stock­man­nin Herkku­un 200 kiloa loh­ta. Sitä se on, yrit­täjän vas­tu­ut ja samal­la oma vapaus.

Kuin­ka kauan Mikael oikein aikoo jak­saa työtä merel­lä ja meren äärel­lä?

– Toivon jak­sa­vani vielä ainakin kymme­nen vuot­ta.

 

 

 

Mikael Lind­holm

Ikä: 54 v.

Ammat­ti: Söder­by Lax­in kalas­ta­jayrit­täjä

Lem­pikala: Graav­ilo­hi ja -taimen sekä savukala

Per­he syö kalaa päivit­täin

Lem­pi­paik­ka: Lup­poai­ka kuluu omas­sa ran­nas­sa, jos­sa riit­tää tekemistä.

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuva Kale­vi Ketolu­o­to

 

0
Pikkukaupunki

Smås­tad­sliv muis­tikir­ja, 8 e
Puu­tarhurin tai muun haaveil­i­jan muis­tikir­ja.

 

Pil­low Case x Smås­tad­sliv -essu, 30 e
Vir­pi Lehtisen valmis­ta­ma puu­tarhaes­su kier­rä­tyskankaista, kuosi vai­htelee.

 

Tilaus: toimitus@pikkukaupunki.fi
Hin­ta sisältää postiku­lut