Maalaiselämää Malmgårdin kylässä

Jahkob Tjäder ja Ruut Luukkonen muuttivat Helsingistä Loviisan maaseudulle. He remontoivat hiljalleen isoa vanhaa taloa ja kuopsuttelevat kasvimaata. 

Kano­ja ja kisso­ja… 

Vielä aiem­min Tal­back­an pihamaal­la kuop­sut­teli 14 kanaa ja neljä kukkoa. Nyt lin­tu­in­flu­enssavaaran takia ne ovat vis­usti sisätilois­sa tur­vas­sa. Niiden tilaa läm­mitetään talvel­la, jot­ta elämä ja munimi­nen olisi mukavaa. Kanan­mu­nien suh­teen Jahkob, hänen puolison­sa Ruut Luukko­nen sekä lapset Ron­ja, 3, Fed­ja, 10, ja Rurik-vau­va ovat omavaraisia. Kissat Jani ja Vide ovat tot­tuneet kanoi­hin, eivätkä jah­taa niitä. Jani-kissa tuli per­heen omak­si talon mukana, mut­ta Vide otet­ti­in per­heeseen pen­tu­na. 

– Niistä on hyö­tyä hiirien ja myyrien met­sästäjinä, Jahkob ja Ruut sanovat.

…ehkä myös vuo­hia tai lam­pai­ta

Eteisessä on mon­ta ämpäril­listä omenoi­ta. Ne Jahkob ja Ruut ovat saa­neet kyläläisiltä, sil­lä oma­l­la pihal­la ei ole vielä tuot­toisia ome­na­pui­ta. 

Eläin­ten pitämisessä ja koti­tarvevil­jelyssä Jahkob ja Ruut ovat päässeet hyvin alku­un. Heil­lä on ensim­mäistä ker­taa enem­män maa­ta ja mah­dol­lisuuk­sia kokeil­la eri lajikkei­ta. Ensim­mäisen kesän jäl­keen he ovat huo­man­neet, mitä lajikkei­ta pitäisi olla enem­män, mitä vähem­män. 

Ruut aikoo lisätä ainakin papu­jen ja hernei­den määrää. 

– Nyt meille on muut­tanut ahve­nan­maan­lam­pai­ta hoita­maan maise­maa, Ruut ker­too. 

Harp­pitem­pul­la Lovi­isaan

Per­he muut­ti Helsingistä Lovi­isan Malmgårdi­in kesäl­lä 2021. 

Aika moni pääkaupunkiseudul­ta Lovi­isaan muut­tanut on ker­tonut käyt­täneen­sä harp­pitemp­pua. Harpil­la vain ympyrä, joka mit­taa kar­talle 100 kilo­metrin matkan suun­taansa. Mon­elle 100 kilo­metriä on juuri se kipu­ra­ja, jon­ka sisälle halu­aa aset­tua Helsingistä kat­sot­tuna. 

Ruut työsken­telee poli­ti­ikan ja viestin­nän paris­sa, ja Jahkob on ammatil­taan kult­tuu­rituot­ta­ja. Hän pyörit­tää nyt Malmgårdis­sa omaa yri­tys­tään. Iso­jen ja pienem­pi­en kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mien jär­jestämi­nen vie hän­tä myös tien päälle, mut­ta hänel­läkin on työhuone isos­sa puna­mul­taises­sa koti­talos­sa. 

– Toiv­ot­tavasti voin keskit­tää kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mien jär­jestämistä nyt enem­män tänne itäiselle Uudelle­maalle, Jahkob pohtii.

Harp­pia ei täl­lä ker­taa tarvit­tu, kun per­he etsi itselleen unel­mako­tia maaseudun rauhas­ta. Katse oli kään­net­tynä myös län­teen, sil­lä Jahkob on kotoisin Raase­porista. Pariskun­ta kyseli eri aluei­den asukkaiden kom­ment­te­ja Face­book­ista, ja saikin vinkke­jä tun­nelmista, palveluista, kouluista ja päiväkodeista.

– Kävimme tutus­tu­mas­sa kohteisi­in parin vuo­den aikana. Ei vain löy­tynyt sel­l­aista taloa, joka olisi tun­tunut heti oikeal­ta. Tämä tun­tui, Ruut hymy­ilee.

He halu­si­vat saa­da kak­sikieliset lapsen­sa ruotsinkieliseen koulu­un ja päiväkoti­in. Koskenkylässä, ihan Malmgårdin lähel­lä, sel­l­aiset ovat. 

– Ajat­te­limme muut­taa taa­ja­maan, mut­ta nyt asumme ihan maal­la, ja silti kaik­ki tärkeä on käden ulot­tuvil­la. Meil­lä on myös ihanat ja avu­li­aat naa­pu­rit, Jahkob ja Ruut kiit­tävät.

His­to­ri­an ker­rostu­mat viehät­tävät

Tal­back­aan tul­laan tam­miku­jaa pitkin. Silti van­han tilan nimi ei vält­tämät­tä viit­taa män­ty­i­hin (tall), vaan ihan kir­joi­tusasun­sa mukaises­ti se saat­taa hyvinkin olla Puhemä­ki (tal). 

Parisa­taaneliöi­nen hir­si­ta­lo raken­net­ti­in vuon­na 1917 Malmgårdin kar­tanon työväen asun­noik­si. Asun­to­ja oli kaikki­aan seit­semän, ja niihin kuu­lui­v­at tupa ja hel­lahuone. 

Vils­ket­tä on siis ollut talos­sa ja pihamaal­la. Voisi kuvitel­la, että myös ään­tä on läht­enyt talon lukui­sista asukkaista. Kaiken lisäk­si Tal­back­an savusauna on ollut kar­tanon työväen yhteiskäytössä, joten poruk­ka on kerään­tynyt mielel­lään kau­ni­iseen pihapi­iri­in.

– Per­imätiedon mukaan tääl­lä on ilmeis­es­ti kokoon­nut­tu juh­li­maankin. Saat­taa olla, että puheitakin on pidet­ty.

His­to­ri­an ker­rostu­mat viehät­tävät Jahko­bia ja Ruu­tia, eikä talos­sa kuulem­ma edes ihmeem­min kum­mit­tele. No, mitä nyt vähän.

– Ker­ran kuulimme Fed­jan kanssa pianon soin­tu­ja, vaik­ka talos­sa ei ole pianoa. Koli­noitakin kuu­luu, mut­ta ne ehkä aiheut­taa hiiri, Ruut miet­tii.

Täl­lä het­kel­lä he asut­ta­vat isoa taloaan vain osit­tain. Tilaa on silti riit­tävästi per­heelle, ja työtilo­jen lisäk­si talos­sa on ver­stashuone. Lisää tilaa pariskun­ta remon­toi tarpeen ja mate­ri­aalien saatavu­u­den sekä hin­nan mukaan.

– Käytämme paljon kier­rä­tys­ma­te­ri­aale­ja. Muutet­tuamme kävin ikkunoiden entisöin­tikurssin kansalaisopis­tossa. Osaan tehdä puutöitä ennestäänkin, mut­ta erikoisa­lo­jen ammat­ti­laisil­ta saa aina tärkeitä vinkke­jä. Ehkä menen muu­rauskurssille seu­raavak­si. Savusaunankin voisi kun­nos­taa, Jahkob suun­nit­telee.  

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Arto Wiikari