Harri Hellstrandin luontokuvat ihastuttavat Facebookissa.
Ladulta kuuluu merkillistä ääntelyä, vähän kuin kiroilua. Onko valokuvaaja Harri Hellstrand joutunut laturaivon kohteeksi Loviisan Harmaakalliolla?
Keväinen sää on saanut muhkean ukkometson raivostumaan mahdollisen kilpakosijan läsnäolosta. Hellstrand ei häkelly, vaan ottaa vielä lujemman otteen videokamerastaan.
”Oikein hyvää kuvaa me sinusta saadaan, ai että…”, hän rauhoittelee kiukkuavaa metsoa. Videolla näkyy, kuinka mitään pelkäämättömän koiraslinnun avonainen nokka täyttää kuvaruudun.
– Pyllähdimme molemmat pyrstöillemme, ja kun lopulta lähdin pois, metso hyökkäili vielä sauvojen kimppuun. Se inhoaa hiihtäjiä, koska suksista lähtee vähän samanlaista ääntä kuin ukkometsostakin. Metso voi saada ikävää jälkeä kannuksillaan.
Tämä Harri Hellstrandin muisto on vuosien takaa, mutta nyt katse on tulevassa kesässä.
Loviisan luonto tarjoaa ihanteelliset puitteet kaikkina vuodenaikoina harrastajavalokuvaajalle, jollaiseksi hän itsensä määrittelee. Hellstrand kuuluu Facebookin Reporyhmään, jossa julkaistaan myös Eero Ekholmin ja Jarkko Jyrkkämäen upeita luontokuvia.
– Olen saanut Eerolta ja Jarkolta paljon neuvoja. Heidän tukensa ja apunsa on ollut tärkeää.
Aurinko ja kuu
Hellstrand harkitsee tarkoin, minkä kuvan hän Facebookissa julkaisee.
– Huomasin, että voin kuvillani ilahduttaa myös muita. Seuraan ihmisten tykkäämisiä, ja mielelläni myös kiitän kommenteista.
Aamulenkillään hän kuvaa kauniita auringonnousuja, jotka punertavat taivaan meren yllä tai ympäröivät purppuralla Loviisan kirkon.
– Lähden aamulenkille ennen auringonnousua. Minulla on käytössäni ohjelma, josta näen auringon ja kuun liikkeet, ja missä asteessa ne milloinkin näyttäytyvät. Voin ennakoida parhaan mahdollisen kuvauspaikan ja -hetken. Esimerkiksi Loviisan kirkko voi olla parhaimmillaan auringonlaskun aikaan kello 18.36.
Myös kuu on tärkeä kuvauskohde. Välillä kuu kumottaa kirkkaana puiden lomassa, tai kuu näyttää auransa yötaivaalla. Valokuvaaja tallentaa kauneutta.
– En suinkaan aina laskeskele parasta hetkeä, vaan jos näen jotain kaunista, kuvaan sen.
Kun kuva pysäyttää
Monta kertaa hän on kävellessään tai autoa ajaessaan huomannut sivusilmällään, että tuossa oli jotain, ja se jää vaivaamaan.
– Palaan takaisin ja otan kuvan. Pari vuotta sitten syksyllä palasin Degerbyn kulmille ohi ajettuani. Taivas punoitti lehtipuiden takana vanhalla kujalla. Teknisesti kuva ei ollut paras mahdollinen, mutta siinä oli sitä jotain.
Valokuvaajana hän on ollut aina ajan hermolla. Alkuaikoina hän kuvasi häitä ja muita tapahtumia still-kuvina ja videolle. Nyt hän kuvaa myös dronella maisemia ja tilanteita.
– Kopterikuvaus on ihan oma maailmansa. Teen myös Torin pelien live-striimaukset. Lisäksi digitoin kaitafilmejä, videoita ja valokuvia.
Aina hän ei kuitenkaan katso Loviisaa kameran linssin läpi. Loviisalaisille hän on tullut tutuksi työskenneltyään yli 45 vuotta myyntialalla. Nykyään hän palvelee asiakkaita Loviisan Puu Oy:ssä ”yliajalla”, kuten hän sanoo.
– On hauskaa, kun tiskin toisella puolella on tuttuja jo kolmannessa polvessa.
“Voin ennakoida mahdollisen kuvauspaikan ja -hetken. Esimerkiksi Loviisan kirkko voi olla parhaimmillaan auringonlaskun aikaan kello 18.36.”
Harri Hellstrand
Lähtöisin Loviisasta.
Asuu Määrlahdessa.
Kuvausinnostuksen lähde: videovuokraamoyrittäjyys 80–90-luvuilla.
Paras kuvauskohde Loviisassa: Rantatien seutu ja alakaupunki.
Tätä et tiennyt Harrista: Enää hän ei seiso pakkasessa yön pimeydessä kuvaamassa revontulia.
Teksti Reija Kokkola Kuva Kalevi Ketoluoto