Ihmiset, Luonto & outdoor

Luontokuvaaja tarttuu hetkeen

10.6.2021

Harri Hellstrandin luontokuvat ihastuttavat Facebookissa.

 

Ladul­ta kuu­luu merkil­listä ään­te­lyä, vähän kuin kiroilua. Onko val­oku­vaa­ja Har­ri Hell­strand joutunut lat­u­raivon kohteek­si Lovi­isan Har­maakalli­ol­la?

Keväi­nen sää on saanut muhkean ukkomet­son raivos­tu­maan mah­dol­lisen kil­pakosi­jan läs­näolosta. Hell­strand ei häkel­ly, vaan ottaa vielä lujem­man otteen videokam­eras­taan.

”Oikein hyvää kuvaa me sinus­ta saadaan, ai että…”, hän rauhoit­telee kiukkuavaa met­soa. Vide­ol­la näkyy, kuin­ka mitään pelkäämät­tömän koiraslin­nun avon­ainen nok­ka täyt­tää kuvaru­udun.

– Pyl­lähdimme molem­mat pyrstöillemme, ja kun lop­ul­ta lähdin pois, met­so hyökkäili vielä sauvo­jen kimp­pu­un. Se inhoaa hiihtäjiä, kos­ka suk­sista läh­tee vähän saman­laista ään­tä kuin ukkomet­sostakin. Met­so voi saa­da ikävää jälkeä kan­nuk­sil­laan.

Tämä Har­ri Hell­strandin muis­to on vuosien takaa, mut­ta nyt katse on tulevas­sa kesässä.

Lovi­isan luon­to tar­joaa ihanteel­liset puit­teet kaikki­na vuo­de­naikoina har­ras­ta­javal­oku­vaa­jalle, jol­laisek­si hän itsen­sä määrit­telee. Hell­strand kuu­luu Face­bookin Reporyh­mään, jos­sa julka­istaan myös Eero Ekholmin ja Jarkko Jyrkkämäen upei­ta luon­toku­via.

– Olen saanut Eerol­ta ja Jarkol­ta paljon neu­vo­ja. Hei­dän tuken­sa ja apun­sa on ollut tärkeää.

 

Aurinko ja kuu

Hell­strand hark­it­see tarkoin, minkä kuvan hän Face­bookissa julkaisee.

– Huo­masin, että voin kuvil­lani ilah­dut­taa myös mui­ta. Seu­raan ihmis­ten tykkäämisiä, ja mielel­läni myös kiitän kom­menteista.

Aamu­lenkil­lään hän kuvaa kau­ni­ita auringonnousu­ja, jot­ka puner­ta­vat taivaan meren yllä tai ympäröivät purp­pu­ral­la Lovi­isan kirkon.

– Läh­den aamu­lenkille ennen auringonnousua. Min­ul­la on käytössäni ohjel­ma, jos­ta näen auringon ja kuun liik­keet, ja mis­sä asteessa ne mil­loinkin näyt­täy­tyvät. Voin ennakoi­da parhaan mah­dol­lisen kuvau­s­paikan ja -het­ken. Esimerkik­si Lovi­isan kirkko voi olla parhaim­mil­laan auringonlaskun aikaan kel­lo 18.36.    

Myös kuu on tärkeä kuvausko­hde. Välil­lä kuu kumot­taa kirkkaana puiden lomas­sa, tai kuu näyt­tää auransa yötaivaal­la. Val­oku­vaa­ja tal­len­taa kauneut­ta.

– En suinkaan aina laskeskele paras­ta het­keä, vaan jos näen jotain kau­nista, kuvaan sen.

 

Kun kuva pysäyt­tää

Mon­ta ker­taa hän on kävel­lessään tai autoa ajaes­saan huo­man­nut sivusilmäl­lään, että tuos­sa oli jotain, ja se jää vaivaa­maan.

– Palaan takaisin ja otan kuvan. Pari vuot­ta sit­ten syksyl­lä palasin Degerbyn kul­mille ohi ajet­tuani. Taivas punoit­ti lehtipuiden takana van­hal­la kujal­la. Teknis­es­ti kuva ei ollut paras mah­dolli­nen, mut­ta siinä oli sitä jotain.

Val­oku­vaa­jana hän on ollut aina ajan her­mol­la. Alkuaikoina hän kuvasi häitä ja mui­ta tapah­tu­mia still-kuvina ja vide­olle. Nyt hän kuvaa myös dronel­la maisemia ja tilantei­ta.

– Kopteriku­vaus on ihan oma maail­mansa. Teen myös Torin pelien live-stri­imauk­set. Lisäk­si dig­i­toin kaitafilme­jä, videoita ja val­oku­via.

Aina hän ei kuitenkaan kat­so Lovi­isaa kam­er­an linssin läpi. Lovi­isalaisille hän on tul­lut tutuk­si työsken­nel­tyään yli 45 vuot­ta myyn­tialal­la. Nykyään hän palvelee asi­akkai­ta Lovi­isan Puu Oy:ssä ”yli­a­jal­la”, kuten hän sanoo.

– On hauskaa, kun tiskin toisel­la puolel­la on tut­tu­ja jo kol­man­nes­sa polves­sa.

 

Voin ennakoida mahdollisen kuvauspaikan ja -hetken. Esimerkiksi Loviisan kirkko voi olla parhaimmillaan auringonlaskun aikaan kello 18.36.”

 

 

Har­ri Hell­strand

Lähtöisin Lovi­isas­ta.

Asuu Määr­lahdessa.

Kuvausin­nos­tuk­sen lähde: videovuokraamoyrit­täjyys 80–90-luvuilla.

Paras kuvausko­hde Lovi­isas­sa: Ranta­tien seu­tu ja alakaupun­ki.

Tätä et tien­nyt Har­rista: Enää hän ei seiso pakkases­sa yön pimey­dessä kuvaa­mas­sa revon­tu­lia.

 

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuva Kale­vi Ketolu­o­to

 

0