Ihmiset, Luonto & outdoor

Kosken kuohuissa mieli rentoutuu

7.6.2016
perhokalastus on suosittu laji

Ympäröivän luon­non kauneus ja rauha. Veden rauhoit­ta­va kohi­na ja lipla­tus. Joen vir­tauk­sen tunne ja töyrään kasvus­ton run­saus. Lovi­isalainen Juho Heikki­nen viet­tää mielel­lään tun­tikau­sia keskel­lä Koskenkylän­jokea per­ho­vapoi­neen.

 

– Min­ulle saalis on oikeas­t­aan tois­si­jainen asia. Joskus, kun keski­tyn hal­lit­se­maan siimaa, melkein uno­hdan ole­vani kalas­ta­mas­sa. Ja kun kala nap­paa, suo­ras­taan häm­mästyn. Tietenkin saalis on aina plus­saa, Heikki­nen hymy­ilee.

Hän on har­ras­tanut per­hokalas­tus­ta akti­ivis­es­ti parikym­men­tä vuot­ta, joten saal­is­takin on tul­lut. Kip­inän hän sai osal­lis­tut­tuaan isovel­jen­sä työ­nan­ta­jan kalak­er­hon retki­in. Jo ensim­mäisel­lä ker­ral­la nap­pasi kun­nol­la, ja Heikki­nen jäi koukku­un.

– Sain eräältä konkarikalas­ta­jal­ta käyt­tööni kalli­in ja hienon vavan. Nap­pasin sil­lä reis­sul­la nelik­ilo­isen kir­jolo­hen. Heti seu­raaval­la viikol­la painelin osta­maan omat per­hokalas­tusvehkeet, hän muis­telee.

Heikkisel­lä on yllään kahlu­u­housut ja -kengät, joiden poh­ja on huopaa. Niiden avul­la on helpom­pi pysyä pystyssä liukkail­la kivil­lä. Joskus apuna on myös kahlu­usau­va, jon­ka avul­la voi tun­nustel­la poh­jaa ja vede­nalaisia kiviä. Hän osoit­taa koskea reunus­tavia kiviröykkiöitä.

– Saman­laista on tääl­lä veden keskel­lä. Per­hokalas­tus kehit­tää tas­apain­oa ja jalko­jen lihak­sia, Heikki­nen ker­too.

 

Reilu tapa kalas­taa

Keskel­lä vir­taus­ta kalas­ta­jan täy­tyy hal­li­ta tas­apain­on­sa ja vaa­ti­va siimankäsit­te­ly. Heikki­nen sanoo, että per­hokalas­tus on reilu tapa kalas­taa ainakin kalan näkövinkke­listä.

– Väsyt­tämi­nen on vaikeam­paa kuin taval­lisel­la heit­touis­timel­la kalastet­taes­sa, sil­lä kelal­la ei voi jar­rut­taa. Kalal­la on parem­mat mah­dol­lisu­udet päästä satimes­ta. Näin usein käykin.

Sit­ten vähän kala­jut­tu­ja. Suurin vonkale on ollut putkiper­hol­la saatu 12,60 kilo­inen lohi. Sen väsyt­tämi­nen oli hiki­nen hom­ma. Myös komei­ta haukia Heikki­nen on saanut. Kotona seinäl­lä komeilee yli 12-kilo­inen hauen­jötkäle.  Ja tietenkin se kaikkein suurin kala pääsi karku­un. Se, joka kiskaisi Heikkisen jokeen.

– Min­un oli pakko syöksyä jokeen yrit­täessäni väsyt­tää kalan. Uin sen perässä pitkän matkan, mut­ta se pääsi irti.

 

Vain mieliku­vi­tus rajana

Heikki­nen ker­too, että per­hokalas­tus­ta ver­rataan usein golfi­in. Täy­del­lisyyt­tä on turha tavoitel­la. Siiman käsit­te­ly vaatii taitoa ja koke­mus­ta siinä mis­sä pal­lon put­taus reikään. Pieni per­ho­han ei paina juuri mitään, ja sik­si siima on taval­lista painavampi, jot­ta se lentäisi oikeal­la taval­la.

– Keskit­tymi­nen heit­toi­hin kau­ni­is­sa ympäristössä rentout­taa mie­len. Ei tule arki­aska­reet mieleen, kun seisoo veden ympäröimänä. Mut­ta kyl­lä välil­lä ärräpäätkin lentelevät, kun siima sotkeu­tuu.

Heikki­nen tekee itse per­hon­sa. Vuosien var­rel­la niitä on ker­tynyt kun­nioitet­ta­va määrä. Oppia hän sai aikoinaan sedältään, joka oli hyvä per­hon­tek­i­jä. Heikkisen per­hot jäljit­televät hyön­teisiä melkein­pä puis­tat­ta­van hyvin. Per­hon­si­d­on­nas­sa käytetään mon­en­laisia mate­ri­aale­ja. Heikki­nen ker­too, että Nalle Puh on Suomen kansal­lisper­ho. Siihen on siis var­maankin käytet­ty karhun kar­vaa.

– Myös ont­to peu­ran kar­va liikkuu vedessä hyvin.  Käytän myös muun muas­sa ket­tua, kania ja hyl­jet­tä. Väriä saadaan lasi­helmistä ja lan­go­ista. Per­hon sit­o­mises­sa vain mieliku­vi­tus on rajana. Lisäk­si per­ho­jen tekem­i­nen on kivaa näperte­lyä. Siihenkin tulee ruti­i­ni. Joskus voi men­nä viisi min­u­ut­tia, joskus puoli tun­tia yhden per­hon tekemiseen.

Hänen mielestään per­hokalas­tus miel­letään turhaan miesten lajik­si.

– Kyl­lä tämä sopii kaikille sukupuoleen kat­so­mat­ta.

Heikki­nen tykkää kalas­taa sadesääl­läkin. Sil­loin voi vetäy­tyä suo­jaiseen paikkaan pais­ta­maan makkaraa tai syömään eväitä. Joskus hän uppoutuu ajatuk­si­in­sa veden äärel­lä kiv­el­lä istuen.

– Välil­lä on mukavaa vain kat­sel­la luon­toa ja tarkkail­la lin­tu­ja kalas­tamisen lomas­sa.

 

Mis­sä ovat Lovi­isan parhaat per­hokalas­tu­s­paikat, jos halu­aa aloit­taa har­ras­tuk­sen? Onko per­hokalas­tus kallista?
Koskenkylän­jo­ki sekä Kymi­joen kos­ket ovat hyviä paikko­ja. Etenkin Ahvenkos­ki on suosit­tu kalas­tu­s­paik­ka. Per­hokalas­tuk­ses­sa käytet­tävät väli­neet oli­vat aikoinaan kalli­ita kaut­ta lin­jan, mut­ta lajin yleistyt­tyä hin­nat ovat laske­neet. Toki edelleen hin­ta­haitari on suuri, joten kan­nat­taa olla tarkkana välineitä han­kkies­sa.

 

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la Kuvat: Eeva Kan­gas

2
Pikkukaupunki

Smås­tad­sliv muis­tikir­ja, 8 e
Puu­tarhurin tai muun haaveil­i­jan muis­tikir­ja.

 

Pil­low Case x Smås­tad­sliv -essu, 30 e
Vir­pi Lehtisen valmis­ta­ma puu­tarhaes­su kier­rä­tyskankaista, kuosi vai­htelee.

 

Tilaus: toimitus@pikkukaupunki.fi
Hin­ta sisältää postiku­lut