Ihmiset, Lifestyle

Kaupunkia kokeilemassa

9.1.2020

Aamuisin ja iltaisin rait­il­la liikkuu vain muu­ta­ma koiran­pis­sat­ta­ja. Juuri näi­hin sielun­maisemi­in pää­tyi helsinkiläi­nen kam­paamoyrit­täjä Tiina Jun­no miehen­sä ja kah­den kissansa kanssa – ja ihas­tui pienen kaupun­gin tun­nel­maan. 

 

Helsinkiläi­nen Tiina Jun­no ei epäröiny, kun hänelle tar­jou­tui mah­dol­lisu­us tul­la viikok­si tuu­raa­maan Mona Mether­iä tämän Lovi­isan kam­paamossa. Lisäk­si hän saisi asua Monan omakoti­talos­sa.

– Ihana koke­mus ja ihana kaupun­ki. Oli hienoa saa­da asua talos­sa har­jun lähel­lä. Oma piha ja saunakin, Tiina ker­too. 

Hänen oma kam­paa­mon­sa sijait­see Helsin­gin sydämessä Ullan­lin­nas­sa. Koti on Haa­gas­sa ker­rostalos­sa. Alun perin Tiina on lähtöisin Oulun kupeesta Rantsi­las­ta. Tämä selit­tää Lovi­isan har­jun merk­i­tyk­sen viikkovierail­i­jalle.

– Oulun seu­tu on mata­laa. Lovi­isas­sa ja Por­voos­sakin on kivo­ja korkeusero­ja. On haus­ka kat­soa ran­nan suun­nas­ta ylöspäin rin­net­tä. Lisäk­si kissani Oliv­er ja Elmeri sai­vat olla ulkona val­jais­sa ja kiipeilivät innois­saan pui­hin ja naut­ti­vat Lovi­isas­sa olosta.

Isois­sa kaupungeis­sa ei luon­nol­lis­es­ti ter­ve­hditä vas­taan­tuli­jaa, sik­si lovi­isalais­ten ystäväl­liset moikkaamiset tun­tu­i­v­at Tiinas­ta mukaval­ta. Kätevää oli sekin, että työ­mat­ka kam­paamoon oli lyhyt.

– Ei paljon auto­ja tul­lut vas­taan. Ihan eri­laista kuin Helsingis­sä, Tiina toteaa.

 

” Helsinkiläinen kampaamoyrittäjä Tiina Junno ihastui syksyiseen Loviisaan asuttuaan talonvahtina kaupungissa viikon verran marraskuussa. 

 

Talon­va­htipesti kiin­nos­taa

Sana ihana tois­tuu Tiinan puheessa hänen pohties­saan mar­raskuista Lovi­isaa. Käyn­ti Ruotsin­py­htään ruukissa oli sekin ihana.

– Olen asunut lap­suuteni 1800-luvul­la raken­netus­sa talos­sa. Ruukissa oli heti kotoisa olo. 

Vaik­ka vierailu oli työpäivi­neen lyhyt, Tiina puolisoi­neen ehti nähdä aika paljon Lovi­isaa. Ranta ja kirp­pik­set ihas­tut­ti­vat. Kirp­pik­siltä jäi käteen hyviä löytöjä.

– Oli has­sua, että kaikkia tavaroi­ta ei ollut hin­noitel­tu valmi­ik­si. Siinä tuli vähän sel­l­ainen tori­fi­ilis hin­to­ja pohties­samme myyjän kanssa. Kävimme paljon myös ihanis­sa kahvilois­sa. Käyn­ti kaupun­gin museon näyt­telyssä oli mie­lenki­in­toinen. Mieheni on ulko­maalainen, ja hän­tä se kiin­nos­ti myös paljon. 

Ja kun ker­ran Itä-Uudel­la­maal­la olti­in, Tiina tutus­tui myös Por­vooseen ja Sik­iläänkin. Siel­lä oli myyn­nis­sä van­ha koulu. Se kiin­nos­ti, mut­ta muut­to alueelle ei ole juuri nyt ajanko­htainen. Sen sijaan Tiina on valmis tekemään talon­va­htikeikkaa.

– Oikein mielel­läni tulemme asus­ta­maan omakoti­taloi­hin, jos on tarvet­ta talon­va­hdille, hän vinkkaa.   

 

 

TEKSTI Rei­ja Kokko­la  KUVAT Kale­vi Ketolu­o­to

0
Pikkukaupunki