Kaupunginosasarja: Valko

Merellinen Valko on pienen ja tiiviin yhteisön asuttama kylä niemessä, jota ympäröi kaunis ja rauhoittava meri. Pikkukaupungin toimitus pääsi kurkistamaan muutaman Valkon asukkaan elämään idyllisessä kylässä.

Rotisenmäki raikaa

– Sanon usein, että Rotisen­mä­ki raikaa, kun tääl­lä on niin kovaäänistä, Jen­ni nau­raa.

– Tääl­lä on hyvä olla, tässä on oikeas­t­aan kaik­ki mitä tarvit­semme. Olemme rak­en­ta­neet koti­amme sil­lä peri­aat­tel­la, että viihdymme tääl­lä. Ei tarvitse esimerkik­si men­nä leikkipuis­toon, kun meil­lä on sel­l­ainen pihal­la, Jen­ni ker­too.

– Tämä on maail­man paras paik­ka lap­siper­heelle. Tääl­lä on tur­val­lista ja hyvä olla. Kyläk­oulu, jon­ka Tep­pokin on aikoinaan käynyt, on aivan mieletön, Jen­ni hehkut­taa.

– Kyl­lä yksi parhaista asioista Valkos­sa on myös se, että voin lähteä met­sä­suk­sil­la tuos­ta pihas­ta hiihtämään. Tai voin lähteä läskipyöräl­lä pihan kul­mil­ta ja pääsen siitä seu­raa­vat 50 kilo­metriä niin, että voin ajaa polku­ja pitkin, Tep­po ker­too.

Meren äärellä mieli lepää

– En muut­taisi enää takaisin pääkaupunkiseudulle, ellei olisi pakko. En ole kaivan­nut mitään muu­ta sieltä, pait­si läheisiä ihmisiä. Ehkä sydämeltäni olen sit­ten pikkukaupun­gin “tyt­tö”, Niina pohtii. 

– Sil­loin kun me talo­ja kat­selti­in kym­menisen vuot­ta sit­ten, ensim­mäisenä listal­la oli keskus­tan alue ja toise­na Tesjo­ki. Valko oli oikeas­t­aan vas­ta kol­man­te­na, mut­ta lop­ul­ta kun tämä talo tuli kohdalle, ei siinä tarvin­nut enää miet­tiä het­keäkään, Mika ker­too. 

– Nyt kun on kukkapenkke­jä, ei tarvitse leika­ta nur­mikkoa niin paljon, Niina sanoo.

– Niin, enää ei tarvitse kuin 2,5 tun­tia leika­ta!, Mika nau­rah­taa. 

Valko