Ihmiset

Kaupunginosasarja: Rauhala

10.5.2021

Rauhalan kaupunginosa sijaitsee Loviisan keskustan tuntumassa. ”Pääväylän” eli Seppäläntien varrelle mahtuu monta kotia, ihmistä ja tarinaa.

 

Suloinen talo ja leipomo vieressä

Ran­skalainen Aman­dine Doat on asunut kak­si ja puoli vuot­ta Rauha­las­sa suloises­sa puu­talos­sa kump­panin­sa Tomas Takolan­derin ja hei­dän pienen poikansa kanssa.
Aman­dine tulee vas­taan pihalle vikkelästi keit­tiöstä ulos loikkien.
– Laitoin juuri uunin päälle, ja nyt sisäl­lä on kuuma. Men­nään puu­tarhaan!
Kesäisin puu­tarha muun­tuu luon­tev­asti viihty­isäk­si lisähuoneek­si.
– Ja mikä ihan­in­ta, meil­lä on nyt myös oma vene. Ensim­mäisenä kesänä halusimme pysyä lähivesil­lä, mut­ta tule­vaisu­udessa lähdemme var­maan kauem­mak­si. Nyt vielä har­joit­telemme lapsen kanssa veneessä nukku­mista.
Tanssi- ja sirkus­taiteil­i­jana työsken­televä Aman­dine on sukeltanut nopeasti mukaan yhteisöön. Ensim­mäistä vierailua Lovi­isaan hän muis­telee lämpimästi.
– Tulimme tapaa­maan erästä ystäväämme. Hänen kaut­taan mon­et paikalliset taiteil­i­jat tuli­vat tutuik­si, ja töitäkin löy­tyi pian.
Lovi­isa teki vaiku­tuk­sen ja suloinen talo pikkukaupungis­sa puhut­teli: yli satavuo­tias puu­ta­lo oli kom­pak­ti, mut­ta kuitenkin tarpeek­si iso per­heelle. Suomes­sa Aman­dine on asunut jo yhdek­sän vuot­ta. Aiem­min hänel­lä ei ole ollut pysyvää kotia.
– Ennen poikani syn­tymää ajat­telin, että nyt on oikea aika aset­tua paikoilleen. Lovi­isa tun­tui sel­l­aiselta pikkukaupungilta, jonne on help­po juur­tua. Sitä tun­net­ta on vähän vaikea kuvail­la, hän sanoo.
Talo oli muut­to­valmis, ja niin muu­ta­mas­ta näytöstä vaku­ut­tuneena pariskun­ta muut­ti Lovi­isaan.
Aman­dine huo­masi pian, että Lovi­isas­sa on eläväi­nen meinin­ki. Paikallis­ten taiteil­i­joiden yhteisö toiv­ot­ti ter­ve­tulleek­si. Kaupun­gin tun­nel­ma osoit­tau­tui main­iok­si.
Kodin lähel­lä sijait­se­va leipo­mo-kon­di­to­ria Corint oli ran­skalais­taus­taiselle Amandinelle tietysti myös tärkeä.
– Tuoret­ta leipää ja leivon­naisia on saata­va, hän nau­rah­taa.
– Olemme hyviä ystäviä omis­ta­jien
Salmen ja Josén kanssa. Kävin jopa pyytämässä, että he tek­i­sivät croisant­te­ja, kun van­hempani oli­vat tulos­sa kylään.
Päiväkoti ja palve­lut ovat lähel­lä. On jalka­pal­lo­kent­tä ja jäähal­li, jonne ihmiset kokoon­tu­vat ja jäävät herkästi jut­tele­maan. Lovi­isalaiset ovat ylipäätään avoimia keskustelulle. Aman­dine sanoo arvosta­vansa myös kaupunki­lais­ten ystäväl­lisyyt­tä ja avu­li­aisu­ut­ta.
– Kun olimme tois­sa joulu­na Ran­skas­sa, ilah­duimme kovasti, kun naa­purimme oli käynyt luo­mas­sa lumet mon­ta ker­taa sinä aikana. Mikä ihana ele, oikea enke­li!
 
Psst.!
Aman­dine Doat ja Tomas Takolan­der esi­in­tyvät yhdessä perus­ta­mansa Cirque des Puces -ryh­män kanssa. Seu­raa net­ti­sivu­ja tule­vien pro­jek­tien var­al­ta!

cirquedespuces.wordpress.com
 
 

 

Rauhalalainen on onnekas

Kiven­heiton päässä Doat-Takolan­derin talol­ta, aivan mäen ala­puolel­la istuskelee Harri­ Iso­ta­lo kotin­sa ulko­rap­pusil­la. Hän on juuri saa­punut koti­in nap­pu­lali­igan val­men­nushom­mista.
– Aika vauhdikas­ta oli, voin ker­toa! Mut­ta ilman har­ras­tuk­sia en osaisi elää.
Iso­ta­lo on akti­ivis­es­ti mukana FC Lovi­isan val­men­nuste­htävis­sä. Niihin hän pää­tyi oman tyt­tären aloit­taes­sa har­ras­tuk­sen. Urheilu on seu­ran­nut kuitenkin läpi Iso­talon elämän.
Lap­su­udessa hän har­rasti vähän kaikkea mitä kaupungis­sa oli tar­jol­la. Hiih­tok­il­pailu­jen lähtö­paik­ka oli nykyisen koti­talon pihal­la.
– Tuos­sa voitin luokkani mes­taru­u­den vuon­na -72. Ennen­hän tämä oli pelkkää pel­toa. Oli van­ha koiratarha ja muu­ta­ma talo. Pel­to oli kokoon­tu­mi­s­paik­ka. Nyt tääl­lä on paljon enem­män asu­tus­ta.
Iso­ta­lo on asunut Rauha­las­sa 70-luvul­ta asti, joten hän on saanut omin silmin nähdä asuinalueen muut­tuvan.
– Lap­su­udessa Rauha­la oli pieni alue, mut­ta sen yhteisö oli vah­va. Kaik­ki tehti­in yhdessä, ja lapset oli­vat aina pihal­la leikkimässä.
Yhteisöl­lisyy­den tunne on vah­va edelleen. Se tuo Rauha­laan kodin tun­tua.
– Olen asunut tääl­lä kuudessa eri osoit­teessa, nykyisessä asun­nos­sani liki kak­sikym­men­tä vuot­ta. En tästä var­maankaan mihinkään lähde. Tääl­lä on rauhal­lista ja aivan mah­ta­vat naa­pu­rit. Kul­man takaa löy­tyy pieni ruokakaup­pa, hän ker­too.
Har­jur­in­teen koulu, jos­sa Iso­ta­lo työsken­telee eri­ty­isopet­ta­jana, sijait­see aivan lähet­tyvil­lä. Ja jalka­pal­lo­kent­tä on heti tien toisel­la puolen.
Kaik­ki osuu alueel­la kohdilleen.
– Tämä on ehkä vähän tyl­sä vas­taus, mut­ta niin se vain on, että ihmiset ja miljöö ovat aivan paras­ta. Aamul­la aurinkoiselle teras­sille astues­sa kuulee lin­nun laulua.  Ei voi valit­taa, Iso­ta­lo hymy­ilee.
– Kyl­lä lovi­isalainen on onnekas ja ennen kaikkea: rauha­lalainen on onnekas.

 

 

 

Urheilua, ulkoilmaa ja omaa rauhaa

Iltapäivän aurinko pais­taa Väl­i­tiel­lä, kun Mar­ja Kokko saa­puu iloise­na ovelle. Per­heen koira Doris rupeaa heti tutki­maan, kuka mah­taa olla tulos­sa kylään.
– Ter­ve­tu­loa meille!
Per­he Kokon isä Juho sekä pojat Raimo ja Tar­mo ovat juuri valmis­tau­tu­mas­sa koristreenei­hin lähtöön. Per­he naut­tii akti­ivi­sista har­ras­tuk­sista. Siitä kielii myös Mar­jan ja Juhon luot­saa­ma Lovi­isan Cross­fit-sali, joka aiem­min sijait­si Rauha­las­sa.
– Lähialueen lukuisat puis­tot tuli kier­ret­tyä huolel­la las­ten ollessa pieniä. Nyt ala- ja yläasteikäiset Tar­mo, Raimo ja Siiri voivat men­nä itse lähel­lä sijait­se­valle jalka­pal­lo­ken­tälle ja skeit­tipuis­toon.
Monipuolisia ulkoilumah­dol­lisuuk­sia ja etenkin Har­jun läheisyyt­tä per­he arvostaa kovasti. Kotona takapi­han aurinkoisel­la keitaal­la voi sit­ten rentoutua har­ras­tusten vastapain­ok­si.
– Kotona tykätään vain olla. Aurinko­tuoleis­sa on ihana rentoutua. Vapaat het­ket kulu­vat lekotel­lessa. Emme ole oikein puu­tarhan­lait­ta­jia, Mar­ja nau­raa.
Lovi­isas­sa per­he on asunut jo vuodes­ta 2003. Juho on syn­tynyt Lovi­isas­sa, ja Mar­ja on alku­jaan kotoisin Helsingistä, mis­sä he löy­sivät toisen­sa. Muu­ta­man mutkan kaut­ta he pää­tyivät sit­ten Juhon kotikon­nuille.
– Rauha­la on nimen­sä mukaises­ti rauhalli­nen paik­ka asua. Tämä on lähel­lä meren­ran­taa ja keskus­taa. Joka paikkaan on lyhyt mat­ka.
Naa­pu­rus­tossa on hyvä tun­nel­ma. Toisille moikkail­laan, eikä ongelmia ole koskaan ollut suun­taan tai toiseen.
– Tääl­lä asuu ystäväl­lisiä, mukavia ihmisiä. En ole koskaan tör­män­nyt tääl­lä huonos­ti käyt­täy­tyvi­in tyyppei­hin, Juho ker­too.
Mar­ja kokee alueen sopi­van eri­tyis­es­ti lap­siper­heille ja rauhas­ta pitäville ihmisille. Omaa rauhaa on, mut­ta erakoitua ei kuitenkaan tarvitse.
– Tykkään alueesta aivan hirveästi. Olen poht­in­ut aina välil­lä, mitä tek­isin jos voit­taisin loto­ssa. Var­maa on, että tästä paikas­ta en kyl­lä lähtisi.

 

 

Kaik­ki kaupungi­nosasar­jat löy­dät TÄÄLTÄ!

 

 

Tek­sti ja kuvat Fan­ni Fagerudd

 

 

0
Pikkukaupunki

Smås­tad­sliv muis­tikir­ja, 8 e
Puu­tarhurin tai muun haaveil­i­jan muis­tikir­ja.

 

Pil­low Case x Smås­tad­sliv -essu, 30 e
Vir­pi Lehtisen valmis­ta­ma puu­tarhaes­su kier­rä­tyskankaista, kuosi vai­htelee.

 

Tilaus: toimitus@pikkukaupunki.fi
Hin­ta sisältää postiku­lut