Koskenkylässä parasta ovat luonto, ystävälliset ihmiset ja vireä yhdistystoiminta. Terveyspalveluja kaivataan.
Mitä muistan lapsuuden mökkimatkoista Helsingistä Luumäelle? No ainakin sen, että jo kauan ennen Koskenkylää alkoi autoletka madella etanavauhtia.
Jättimäinen jono autoja kiinnosti myös silloisia koskenkyläläisiä. Ruuhkaa tultiin ihmettelemään tien varteen omilla tuoleilla istuen. Pitkän matelun jälkeen näkyviin tuli Koskenkylän huoltoasema, silloinen Shell. Sieltä haettiin eväsleipien jälkiruoaksi kampaviinereitä.
Kahvio palvelee
Tämä oli siis aikaa ennen moottoritietä, jolloin Koskenkylän kohdalla autoletka jakautui kohti Kouvolaa tai Kotkaa. Edelleen huoltoasema on tärkeä autoilijoille, mutta myös koskenkyläläisille. Nyt se on nimeltään Koskenkylän kahvio, ja sitä pyörittää yrittäjä Markku Henkola.
– Täällä tavataan tuttuja. Jutellaan säästä ja kysytään kuulumiset. Tänä aamuna avasin jo 4.30, koska työmatkalaiset tarvitsevat aamukahvinsa ja sämpylänsä. Aamuisin täällä on usein hyvin vilkasta, Henkola kertoo.
Koska on torstai, tarjolla on hernekeittoa ja lettuja. Suosikkituotetta kahvia kuluu. Myytävänä on myös Henkolan Kirsi-vaimon taidokkaita neuleita.
– Neulominen on hänelle rakas harrastus, Henkola sanoo esitellessään upeaa villapaitaa.
Huoltoasema on kylän kokoontumispaikka. Paikalle tullaan kävellen tai autolla.
– Osa asiakkaista – kaikki miehiä — istuu salin puolella, osa kahviossa. Tänään on ollut yksi kiinnostava puheenaihe, nimittäin susi. Siinä se mennä jolkotteli ihan läheltä tietä pitkin. Tietenkin harmaaturkin näkeminen herättää tunteita.
– Ihmettelimme, miksi se meni tietä pitkin eikä metsissä, Henkola sanoo näyttäen suden kuvaa kännykästään.
Tarjolla on myös alkoholijuomia, mutta niitä kuulemma kuluu vain vähän. Salin puolella koskenkyläläiset voivat pelata biljardia tai katsoa yhdessä Formuloita isolta näytöltä. Onhan se yhdessä hauskempaa kuin yksin kotona jännätä.
Unelmapaikka lapsille
Koskenkylän sydämessä, kauniilla omakotialueella asuu opettaja ja opinto-ohjaaja Kirsi Nurkkala perheineen. Pihalla on lätkämaaleja, ja sisällä mailoja sekä kokonainen laatikollinen kiekkoja. Niitä kuluu, koska eletään lätkäperheen elämää.
Nurkkala on asunut perheineen Koskenkylässä yli 18 vuotta. Isossa omakotitalossa on tilaa, ja ikkunakin on kuin taulu, joka vaihtuu vuodenajan mukaan.
– Olen lähtöisin Kajaanista. Muutimme tänne Monninkylästä, kun esikoisemme oli kolmevuotias. Ensin ajattelin, että onpa tämä kaukana idässä. Nyt olemme tyytyväisiä sijaintiin. Työmatkat eivät ole liian pitkät, ja lasten harrastukset ovat kohtuullisen matkan päässä.
Myös Koskenkylän hintataso kannusti rakennuttamaan talon. Erityisesti Nurkkalaa viehätti kuitenkin asuminen Koskenkylässä perheen lasten takia. Löytyipä läheltä vielä ihana perhepäivähoitopaikkakin.
– Koskenkylä on ihannepaikka lasten kasvaa. Täällä he ovat aina voineet harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Jääkenttäkin jäädytetään vapaaehtoisvoimin. Aikoinaan neuvola ja terveyspalvelut olivat kävelymatkan päässä, mutta valitettavasti eivät enää.
Nurkkala ei heti tutustunut alueen ihmisiin, mutta kun hän liittyi erilaisiin yhdistyksiin, alkoi tuttavuuksiakin tulla. Ensin hän liittyi seurakunnan perhekerhoon, sitten koulun vanhempainyhdistykseen, jossa hän oli mukana kymmenen vuotta.
– Sitten hyppäsin kyläyhdistyksen kelkkaan. Pitäisikö nyt liittyä Pernajan Marttoihin, Nurkkala hymyilee.
Saman katon alla neljässä polvessa
Mystinen kartano lymyää kiviaitansa takana. On valtavia omakotitaloja, rivitaloalue, ja kerrostalokin pilkottaa kasvillisuuden takana.
Kun lähtee Koskenkylästä kohti Loviisan keskustaa, ennen moottoritietä kääntyy hiekkatie Gislarbölen suuntaan. Aivan Koskenkylän Sahan reunamilla asuu Antti Hovi. Jos hän nakkaisi kiven ojan yli, oltaisiin jo Gislarbölen puolella. Vanhin osa talosta on 40-luvulta, ja laajennuksia on tehty 80- ja 90-lukujen alussa. Hovin kotitalossa on asuttu neljässä polvessa.
– Isoisä, vanhempani, minä ja lapseni. Omat vanhempani asuvat edelleen talon toista puolta, minä ja lapset toista, Hovi kertoo.
Kauempana siintää Pernajanlahti, toisaalla taas peltoja ja metsää. Pihalla korkeuksiin kohoavat männyt ovat yli 100-vuotiaita. Hovin lapsuudessa kotitilalla riitti puuhaamista. Oli tilaa leikkiä verstaaksi muutetussa navetassa. Nyt siellä nikkaroivat Hovin omat lapset.
– Sain todella hyvät eväät elämään täältä. Koti oli turvallinen, ympäristö rauhallinen ja kuitenkin lähellä kaikkea. Kun välillä asuin muualla, jotenkin aina tiesin palaavani.
Hovi miettii tovin, kun pohdimme maalla asumisen huonoja puolia. No, kavereiden luokse piti lapsena ja nuorena mennä fillarilla, mopolla tai traktorilla. Mutta ei se nuorta miestä kovasti haitannut.
– Sittemmin palvelut ovat kadonneet. Käyn säännöllisesti kyläkaupassamme, jotta se edes säilyisi, Hovi toteaa.
Joustavaa kaksikielisyyttä
Mies ja koira. He ovat Markku Janhonen ja Ada, jotka viilettävät pitkin Koskenkylän jokimaisemaa luonnon helmassa.
Adan käpälää ei ikä tunnu painavan, kun se pääsee välillä laukkaamaan vapaanakin. Janhonen muutti perheineen Espoosta Loviisan Koskenkylään 15 vuotta sitten.
– Kun tytär näki tämän talon, hän tarrasi jalkaani ja sanoi, että tänne me muutetaan, Janhonen muistelee.
Silloin Janhosen työpaikka oli Vantaan Tikkurilassa. Kehä kolmosen ruuhkat kävivät hermoille. Siksi työmatka moottoritietä pitkin ei tuntunut miltään. Nykyään Janhonen työskentelee Loviisassa.
– Täällä on hyvät nettiyhteydet, joten etätyökin sujuu.
Ei hänkään heti muutettuaan tutustunut paikallisiin. Joku huomauttikin hänelle, että jos kulkee katse maassa, ei tutustu kehenkään, mutta jos nostaa katseen, saa heti kavereita.
– Olen ollut mukana kyläyhdistyksessä ja paikallisen urheiluseuran toiminnassa. Parasta täällä on luonnon lisäksi ihmiset. Autetaan toisia ja ollaan ystävällisiä. Joustava kaksikielisyys on valtava plussa Koskenkylälle, Janhonen painottaa.
Hyviä puolia ovat myös kauppa, pitseria ja urheilumahdollisuudet. Jotain huonoa pitäisi vielä keksiä. No, joskus kaupassa menee pitkään, vaikka on vain hakemassa maitoa.
– Terveyskeskuksen puute on yksi huonoista puolista. Mutta en kyllä täältä enää muuttaisi pois!
Kaupunginosasarja on vuodesta 2016 esitellyt eri kaupunginosia isossa kunnassamme. Sarjan aloitti Ruotsinkylä ja nyt vuorossa Koskenkylä — aina asukkaiden silmin.
Kaikki Pikkukaupungin kaupunginosasarjat löydät täältä!
Teksti: Reija Kokkola Kuvat: Arto Wiikari