Lotta Punkanen osti unelmakodin Kappelinpuiston kupeesta. Jouluna lasitetulle parvekkeelle koristellaan kaunis joulukuusi.
Lotta Punkasen vastahankitun kodin olohuoneeseen tulvii valoa ja rauhaa suurista ikkunoista. Ikkunoiden takana on kauniisti sisustettu iso lasikuisti. Upean Kappelinpuiston puut alkavat jo leiskua syksyn väreissä, vaikka vielä muuttohetkellä se väreili syvän vihreänä. Kaunis kaksio sijaitsee korkealla Puistokadulla, ja parvekkeelta voi ihailla myös puiden lomassa luikertelevaa lampea.
– Pelkästään veden näkeminen tuo hyvän olon. Puiston lammella on minulle suuri merkitys. Aamuisin istun parvekkeella juomassa teetä ja nauttimassa aamupalaa. Aika harvoin olen syönyt keittiössä, Lotta hymyilee.
Lotta kertoo olevansa tarkka sisustuksen estetiikasta. Makuuhuone on valkoinen, ja myös olohuoneeseen tulee pääosin vaaleita värejä. Yksi seinä saa tosin voimakkaamman värisen muraalin.
– Sisustaminen on vielä kesken. Haen asuntooni harmoniaa, Lotta kuvailee.
Suuren parvekkeen toisessa päädyssä on rivi lamppuja, jotka loistavat pehmeää ja himmeää valoa illan pimennyttyä. Kun sisko tuli käymään Loviisassa, hän pääsi myös saunaan Lotan saunavuorolla. Saunan jälkeen hän istahti sohvalle.
– Tältä varmaan näyttää taivaassa! Onhan se ihmeellistä, että myöhään syksyllä voi istua parvekkeella ja ihailla maisemia.
Ihana ilta-aurinko
Lotta on syntyjään kouvolalainen, mutta mieltää itsensä ainakin toistaiseksi helsinkiläiseksi, onhan hän asunut pääkaupungissa yli puolet elämästään. Loviisaan hän muutti Helsingin Kallion kaupunginosasta. Se on tunnettu värikkäästä elämästä, baareista, kahviloista, city-ihmisistä ja laitapuolen kulkijoistakin.
Lotta on opiskellut ja työskennellyt ulkomailla, joten erilaiset kulttuurit ja kaupunkiympäristöt ovat tulleet tutuiksi. Miksi juuri Loviisa?
– Työskentelen it-alan firmassa, ja meillekin tuli koronan takia etätyösuositus maaliskuussa. Kun Uudenmaan rajat suljettiin, lähdin vanhempieni luokse Kouvolaan evakkoon. Pieni yksiö Kalliossa ison koiran kanssa olisi pian alkanut tuntua liian ahtaalta. Suhtauduin rajoituksiin vakavasti.
Haaveista totta
Lotta kertoo haaveilleensa pitkään kodista Loviisassa. Kaupunkihan sijaitsee juuri sopivassa paikassa, eikä matka lähitöihin Helsinkiin tuntunut liian pitkältä. Kiva vuokra-asunto löytyi Suolatorilta Bistro Cantorin tiloista. Lotta muutti asuntoon toukokuun lopulla. Kesällä hän nautti uintihetkistä Plagenilla ilta-auringon valossa.
– Kävelin tai pyöräilin rannalle, jolla ei enää iltaisin ollut juuri lainkaan muita. Tuntui, että minulla on oma privaattiranta. Meri on kaunis, ja minulle arjen estetiikka merkitsee paljon. Että on kaunista ympärillä, hän pohtii.
Vaikka Lotta on tottunut kaupungin kuhinaan ympärillään, hänestä alkoi tuntua, että kesäaikaan Suolatorilla oli kuitenkin välillä vähän turhankin eläväistä. Tavallaan toki asuminen Suolatorilla oli pehmeä lasku pikkukaupunkielämään Kallion sykkeen jälkeen.
– Muutettuani Suolatorille en vielä tiennyt, jäisinkö Loviisaan kesän jälkeen tai vaikka jouluun asti. Loppukesästä huomasin viihtyväni hyvin, mutta halusin kuitenkin enemmän rauhaa ja yksityisyyttä.
Talven ihmemaa odottaa
Lotta alkoi katsella myytäviä asuntoja Loviisassa. Olisiko sittenkin järkevää ostaa oma asunto vuokran maksamisen sijasta? Loviisan hintatasokin on huomattavasti matalampi kuin Helsingin.
Pian unelmakämppä löytyi, ja Lotta muutti keskustaan elo-syyskuun taitteessa.
– Vanhempani ovat käyneet täällä paljon useammin kuin he kävivät luonani Helsingissä. Ystävät tulevat myös mielellään ja jäävät yöksi. Näin tapaamiset ovat pitempiä ja kiireettömämpiä.
Nyt Lotta on opintovapaalla, joten hänellä on aikaa hengähtää ja nauttia Loviisan kauneudesta ennen kuin työt taas aikanaan Helsingissä jatkuvat. Hän on sopeutunut hyvin pikkukaupungin rauhallisempaan sykkeeseen.
– Kaikki palvelut ovat lähellä. Ihan ensimmäiseksi hankin kirjastokortin, jota olenkin käyttänyt ahkerasti. Paikallinen elokuvateatteri Marilyn on hieno! Minulla on myös kansalaisopiston vuosikortti, ja olen ilmoittautunut monille kursseille. Osallistun myös joogatunneille, Lotta luettelee.
Pitkät lenkit koiran kanssa vievät eri puolille kaupunkia ja sen laitoja. Ja jos puistossa joskus tenuttaa muutama hemmo, hekin tervehtivät ystävällisesti. Joskus viereisen koulun oppilaat pysähtyvät puistoon hengailemaan.
– Rauhallista on. Mitä nyt joku moporemmi joskus ajaa ohi. Mutta sehän kuuluu pikkukaupungin arkeen.
Talven tuloa Lotta hieman jännittää, sillä hän ei ole pimeän ajan ystävä. Isossa kaupungissa on aina elämää ja tapahtumia sekä runsaasti keinovaloa. Siksi Lotta toivoo lumista talvea.
– Että Loviisa olisi sellainen talven ihmemaa, hän haaveilee.
Oman ihmemaansa hän aikoo tehdä isolle parvekkeelleen, nyt kun siihen on mahdollisuus.
– Aiemmissa kodeissani minulla ei ole ollut joulukuusta. Nyt laitan sen valoineen parvekkeelle ja nautin joulun tunnelmasta.
Teksti Reija Kokkola Kuvat Virpi Lehtinen