Kahvilabussi — koko kaupungin toriparlamentti

Kim Högström on pitänyt torikahvilaa entisessä kirjastoautossa yli 30 vuotta. Tuoreet sämpylät hän täyttää aamutuimaan kinkulla ja kananmunalla. Pannu käy kuumana koko päivän.

Varhainen syysaa­mu on vielä hämärä­vaipan alla, kun torin laidal­la kahvi­l­abus­si­in syt­tyvät val­ot. Tuore kahvi tuok­suu, ja kahvi­layrit­täjä Kim Högström alkaa valmis­tel­la sämpylöitä aamu­virkuille asi­akkaille. Bus­si keinah­taa kivasti, kun asi­akas astuu sisälle. 

”Syksyllä on ihan oma tunnelmansa”

Hyvää huo­men­ta! God mor­gon!

– Onhan syksyl­lä ihan oma tun­nel­mansa bus­sis­sa, kun ulkona ei enää tarkene istua, Kim hymy­ilee.

Kun bus­si­in astuu, on kuin koti­in­sa tulisi, sen tietävät kymmenet lovi­isalaiset. Niin tut­tua ja kodikas­ta! 

Jo reip­paasti ennen vap­pua Högstömin puhe­lin alkaa soi­da, kun kahvi­l­abussin vakkari­asi­akkaat kyse­levät, mil­loin bus­si taas ilmestyy tutulle paikalle Lovi­isan torille. Olisi kiva päästä taas kahville ja sämpylälle turise­maan tut­tu­jen kanssa! 

– Olen ollut Lovi­isan toril­la 31 kesää alkukeväästä syksyn syys­markki­noi­hin asti, jot­ka jär­jestetään usein lokaku­un puolel­la. Jos säät sal­li­vat, bus­si ilmestyy torille jo huhtiku­un lop­pupuolel­la.

Kim, bus­si, kahvi ja sämpylät ovat erot­tam­a­ton osa lovi­isalaista arkea. Ja on Petra-vaimokin tut­tu kävi­jöille, sil­lä hän on usein bus­sis­sa aut­ta­mas­sa Kim­iä myyn­nis­sä. 

Itsepa­lvelun lisäk­si tarvit­taes­sa kahvimu­ki ja syötävä viedään asi­akkaalle ulos asti. Hyvil­lä keleil­lä ulkona on nimit­täin nelisenkym­men­tä istuma­paikkaa.

– Tietenkin viemme asi­akkaalle ostok­set, jos hän ei vaik­ka pääse itse hel­posti sisälle bus­si­in. Ihmiset ovat tulleet meille niin tutuik­si, että tiedämme mitä kukin halu­aa.

Sisälle mah­tuu läh­es kak­sikym­men­tä henkilöä istu­maan. Paikallis- ja iltapäiväle­hdet Kim käy hake­mas­sa aamu­tu­imaan kävi­jöi­den luet­taviksi. 

Kirjastobussi sai uuden elämän  

Nykyi­nen kahvi­l­abus­si kul­ki aikoinaan väliä Ruovesi–Virrat kyy­dis­sään kir­jo­ja. Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Kim osal­lis­tui sul­je­tul­la kir­jekuorel­la tar­jouskil­pailu­un ja voit­ti. Kir­jas­to­bus­si sai uuden elämän kahvi­lana. 

Onnek­si Kim on kätevä käsistään.

– Yksi talvi siinä meni, kun remon­toin bussin lat­ti­as­ta kat­toon. Purin ja rak­ensin uut­ta. Ikkunoitakin lisäsin viihtyvyy­den vuok­si. Nyt olen tilan­nut uudet ver­hot ikkunoi­hin, Kim ker­too.  

Maailmanpolitiikkaa ja säähavaintoja 

Kel­lo on kuusi aamul­la, kun ensim­mäiset asi­akkaat jo saa­pu­vat aamukahville. Palvelu­un kuu­luu luon­nol­lis­es­ti ystävälli­nen hymy ja mitä kuu­luu -kyse­ly molem­mil­la koti­maisil­la. 

Yksi kahvi­lan vet­onauloista on sen ren­to tun­nel­ma. Vaik­ka torikahvi­la on rön­sy­ilevä tori­par­la­ment­ti, ei yrit­täjä itse juuri osal­lis­tu päivän kuumi­in puheenai­heisi­in.

– Tääl­lä jutel­laan ihan kaikesta ris­ti­in rasti­in. On kiva kuun­nel­la puheen­sori­naa. Sää puhut­taa aina, mut­ta myös maail­man­ti­lanne ja -poli­ti­ik­ka. Kaikesta puhutaan ja vai­hde­taan mielip­iteitä.

Kim Högström herää aamu­varhain ja läh­tee hake­maan kotikaupungis­taan Por­voos­ta uuni­tuoret­ta tar­jot­tavaa. Sit­ten hallille, jos­sa lin­ja-autokahvi­la odot­telee las­taus­ta. Bus­sil­la Kim huraut­taa Lovi­isan torille ja lait­taa kahvinkeit­timet päälle. Samal­la alkaa uuni­tuor­ei­den, usein vielä läm­pöis­ten sämpylöi­den täyt­tämi­nen. 

– Sämpylöis­sä on salaat­tia, tomaat­tia ja kurkkua. Suosi­tu­in täyte on kinkku ja kanan­mu­na. Muna pais­tet­tuna, mut­ta jonkin ver­ran halu­taan myös keit­et­tynä. Jos joku halu­aa juus­totäyt­teen, sekin tietenkin tehdään.

Aamuherkut­telijoi­hin kuu­luu myös sat­un­naisia kävi­jöitä. Kesäl­lä on paljon tur­is­te­ja, joi­ta Kim neu­voo auli­isti Lovi­isan nähtävyyk­sistä. 

– Myös majat­alois­sa tai leir­in­täalueel­la yöpyvät tule­vat tänne aamukahville ja -palalle. Tarvit­taes­sa haemme lisää tar­jot­tavaa Hardomin leivästä. Tärkein­tä on se, että aina on tar­jol­la tuoret­ta.

Mutta se kahvi! 

Kahvi on toki kahvi­lan tärkein tuote. Kun aamu­tu­imaan kahvinkeit­timet on nap­sais­tu päälle, ei juuri taukoa päivän mit­taan tule. Jotkut asi­akkaista käyvät kahvil­la kolmekin ker­taa päivässä. Juh­la-Mokkaa sen olla pitää. Pan­nu käy kuumana koko päivän.

– Kahvi on aina tuoret­ta, kos­ka pan­nu tyh­je­nee 15 min­uutis­sa, Kim sanoo.  

Cafébussen är hela stadens torgparlament

Kim Högström har drivit torgcafét i mer än  30 år, innan bussen blev café var det en bokbuss. På morgonen fyller han de färska semlorna med skinka och ägg. Kaffepannan är varm hela dagen.

En slö­ja av mörk­er vilar ännu över den tidi­ga höst­mor­gonen då lam­por­na tänds i cafébussen på torgkan­ten. Bussen dof­tar färskt kaffe och före­ta­garen Kim Högström bör­jar bre­da sem­lor till de mor­gonpig­ga kun­der­na. Bussen gun­gar till lite hemtrevligt då man stiger in.

Höststämning

 God mor­gon! Hyvää huo­men­ta!

– Hösten har en egen stämn­ing, då det är för kallt att sit­ta ute, säger Kim Högström.

Det är som att kom­ma hem då man stiger in i bussen. Det tyck­er tio­tals Lovis­a­bor. 

Redan långt före Val­borg bör­jar stamkun­der­na ringa Kim Högström och frå­ga när bussen kom­mer till tor­get igen. De läng­tar efter att dric­ka kaffe, äta sem­lor och småpra­ta. Bussen är  hemtrevlig och bekant.

– Om vädret tillåter dyk­er bussen upp på tor­get redan i slutet på april, säger Kim.

Säsongen sträck­er sig ända till höst­mark­naden i okto­ber.

Kim, bussen, kaf­fet och sem­lor­na är en vik­tig del av varda­gen i Lovisa. Kims fru Petra är ock­så bekant för kun­der­na, efter­som hon ofta hjälper Kim i cafét.

Föru­tom själv­betjänin­gen i bussen serveras kun­der­na ock­så utomhus på ter­rassen med omkring 40 sittplatser.

– Naturligtvis server­ar vi kun­der­na som sit­ter utan­för. Det finns sådana som till exem­pel har svårt att ta sig in i bussen. Kun­der­na har bliv­it så bekan­ta att vi vet vad de vill ha.

Inne i bussen finns det unge­fär 20 sittplatser. Lokaltid­ningar och kväll­stid­ningar finns att läsa.

Bokbussen fick nytt liv

Cafébussen tjän­st­gjorde som bok­buss innan Kim köpte den och gav bussen nytt liv som café. Lyck­ligtvis är Kim händig.

– Under en vin­ter ren­over­ade jag bussen från golv till tak. Jag rev och byg­gde nytt. Jag lade ock­så till några fön­ster så att det skulle bli trivsam­mare, berät­tar Kim. 

Världspolitik och väder

Kim Högström vak­nar tidigt och beger sig till hem­staden Borgå för att häm­ta ugns­färs­ka sem­lor och annat gott som serveras under dagen. Sedan kör han bussen till tor­get och knäp­per på kaf­fet.

Klock­an är sex på mor­gonen då de förs­ta kun­der­na kom­mer för att dric­ka mor­gonkaffe. Den avs­lapp­nade stämnin­gen är en vik­tig del av trivsamheten i den mysi­ga bussen.

Cafét funger­ar ock­så som livligt torg­par­la­ment, allt mel­lan him­mel och jord diskuteras. Kim Högström brukar inte själv delta i dagens heta diskus­sion­er, utan njuter av lyssna på sor­let.

– Allt diskuteras kors och tvärs, från väder till värld­spoli­tik, berät­tar han.

På som­maren är mån­ga av mor­gonkun­der­na tur­is­ter, som Kim guidar till sevärd­heter­na i Lovisa. 

Men kaffet! 

Kaf­fet är naturligtvis caféts vik­ti­gaste pro­dukt. Pan­nor­na står var­ma hela dagen och kaf­fet är alltid färskt, efter­som en pan­na blir tom på 15 minut­er. En del kun­der besök­er till och med cafét tre gånger om dagen.

– Juh­la Mok­ka ska det vara, säger Kim.

På hösten då cafét stänger för säsongen och bussen körs bort för vin­ter­för­var­ing är det dags att säga ” Vi ses på tor­get, då det blir vår igen!”.  

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Arto Wiikari