Jäätävää hommaa

Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Patrick Eriksson tuntee Loviisan alueen jäät. Tietoa hän kerää lukuisista lähteistä. Yksi tärkeä tietolähde ovat vapaaehtoiset jäähavainnoitsijat. 

Ilmati­eteen laitok­sen jääasiantun­ti­ja Patrick Erikssonin etä­työhuoneessa Koskenkylässä on lait­teis­to, jos­ta hän kerää jääti­eto­ja yhdessä työryh­män­sä kanssa. Hei­dän vas­tu­ualueenaan on koko Itämeri.
Tietoa etenkin merenku­lun tarpeisi­in saadaan mon­es­ta läh­teestä, kuten jäähavain­toasemil­ta, jään­mur­ta­jil­ta ja satel­li­it­tiku­vista.
Eriks­son näyt­tää puhe­limes­taan satel­li­it­tiku­vaa, jos­ta maal­likkokin voi erot­taa laivo­ja, jään reunan ja man­tereen.
Satel­li­it­ti on tärkeä työvä­line, sil­lä sen avul­la saadaan kat­tavaa kuvaa kokon­aisil­ta meri­alueil­ta sil­loinkin, kun on pimeää tai pil­vistä.
Tieto­ja saadaan myös vapaae­htoisil­ta ran­nikkoseu­tu­jen asukkail­ta, jot­ka kulke­vat jääl­lä ja tekevät siitä havain­to­ja. He ovat luot­se­ja, sata­makapteenei­ta tai ran­nikko­var­tios­ton edus­ta­jia, mökkiläisiä, kalas­ta­jia ja hyl­keen­pyytäjiä. Heiltä Ilmati­eteen laitos saa Patrick Erikssonin välit­tämänä ensiar­voisen tärkeää tietoa jääti­lanteesta.
Havain­topis­teitä on parikym­men­tä.
– Vapaae­htoiset rapor­toi­vat jään pak­su­ud­es­ta, paljonko siitä on teräsjäätä ja kohvaa. Mil­lainen on lumi­ti­lanne. Onko se märkää vai kevyt­tä. Mil­laisia muu­tok­sia on ken­ties tul­lut edel­lis­es­tä havain­tok­er­ras­ta, Eriks­son kuvailee.

Jäähavain­noi­jien perusvä­li­neet ovat kaira ja mit­takep­pi. Jos halu­aa luotet­ta­van arvion jään rak­en­teesta, on vielä käytet­tävä jääsa­haa saadak­seen jäästä näytepalan. 

Oikukas Lovi­isan­lahti
Lovi­isan seudul­la on yksi havain­noin­tipaik­ka Kab­bö­lessä. Siitä saata­va tieto pätee hyvin koko Lovi­isan ran­nikon tilanteeseen.
– Havain­noin­tipaik­ka on riit­tävän kaukana merel­lä. Siitä saata­va tieto ker­too sata­maan johta­van väylän jääti­lanteesta. Yli kymme­nen vuot­ta sit­ten Valkos­sakin oli havain­noin­tipaik­ka. Olisi mukavaa, jos joku alka­isi hoitaa sitäkin. Tosin Kab­bölen ja Valkon jääolo­suh­teet ovat pitkälti saman­laiset.
Lovi­isalaisia luon­nol­lis­es­ti kiin­nos­taa, miten ydin­voimalan lauhdevedet vaikut­ta­vat alueen jääti­lanteeseen. Vaik­ka Lovi­isan­lahti on kapea, sen itä- ja län­sipuolen ranto­jen jäät poikkea­vat toi­sis­taan. Syynä on merive­den kier­to­su­un­ta ja veden­syvyys. Itäpuolen jäät ovat lämpimäm­män veden takia yleen­sä heikom­mat kuin län­sir­an­nan.
– Alueen asukkaat kyl­lä tietävät sen hyvin. Lauhde­vesien takia osa mer­estä ei jäädy lainkaan voimalan lähistöl­lä, ellei ole eri­tyisen kireä talvi. Sil­loinkin jää jää ohuek­si. Kun men­nään voimalaitok­selta kymme­nen kilo­metrin päähän, eivät sen lauhdevedet enää haper­ra jäätä.
Jääasiantun­ti­ja halu­aa kuitenkin varoit­taa laivaväylistä myös Lovi­isan seudul­la. Isoista laivoista läh­tee suuret aal­lot.
– Ne pilkko­vat reunus­tavaa jäätä isol­ta alueelta. Eikä koskaan pidä lähteä jäälle yksin.
Ilmas­ton­muu­tos on vaikut­tanut jään muo­dos­tu­miseen. Jäät tule­vat entistä myöhem­min ja lähtevät aiem­min. On ollut jopa jäät­tömiä talvia.
Mah­taako jäämies osal­lis­tua jokavuo­tiseen paikallisle­htien jääveikkauk­seen, jos­sa arvuutel­laan, mil­loin jäät lähtevät Lovi­isan­lahdelta.
– Jääveikkaus on lois­ta­va jut­tu, mut­ta voi olla, että olisin jäävi. En ole siis itse osal­lis­tunut, mut­ta olen kyl­lä kiin­nos­tuneena seu­ran­nut veikkauk­sia. Olen joskus huvikseni ver­ran­nut tulok­sia omi­in tilas­toi­himme.
 
Ankeaa ja kankeaa, mut­ta hauskaa!
Patrick Eriks­son laatii jäätiedo­tuk­sia Ylen kanavalle. Niiden laa­timi­nen on hauskaa, mut­ta välil­lä sanalli­nen kiteyt­tämi­nen on myös haas­tavaa.
– Sanas­ton pitää olla selkeää ja nou­dat­taa tiet­tyä ter­mi­nolo­giaa. Ei siinä voi alkaa rön­sy­il­lä, hän sanoo.
Tiedot­teet laa­di­taan myös ruot­sik­si ja englan­niksi. Sil­loin käytetään kan­sain­välis­es­ti sovit­tua ter­mi­nolo­giaa. Jos Pohjois-Amerikas­ta tulee lai­va, sen miehistön täy­tyy ymmärtää suo­ma­lais­ten laa­ti­ma tiedote samal­la lail­la kuin omansa.
Eriks­son kuvailee kan­sain­välistä jää­tutk­i­joit­ten ryh­mää upeak­si yhteisök­si, kuin omak­si per­heek­seen.
– Meil­lä on hyvä hen­ki ja tun­nel­ma.
Patrick Eriks­son ei itse vietä juurikaan aikaa talvisin jääl­lä. Mitä siel­lä tek­isikään, kun ei oikein pilkkimi­nenkään kiin­nos­ta.
Mut­ta mitä tekee jäämies kesäl­lä?
– Jääti­lan­nepäivystys on tal­ven aikana päivit­täistä, ja teemme töitä usein myös viikon­lop­puisin. Niistä syn­tyneet vapaat voi siirtää kesään, jol­loin lomaa saat­taa ker­tyä usei­ta viikko­ja.

JÄÄLUKEMIA

Patrick Eriks­son mit­tasi Valkos­sa helmiku­un 2022 lop­pupuolel­la jään kokon­ais­pak­su­udek­si 52 cm. Siinä oli 31 cm pak­sua teräsjäätä, jon­ka pääl­lä oli ensin van­hempi 10 cm pak­su kohva­jääk­er­ros, sit­ten noin 4 cm vesi-sohjo-ker­ros ja sen pääl­lä vielä 11 cm pak­su kohvak­er­ros. Lun­ta oli tämän pin­nal­la vain muu­ta­ma sent­ti. 

Kab­bölen havain­topis­teen luke­mat oli­vat hyvin saman­su­un­taisia: teräsjäätä 25 cm ja kohva­jäätä 23 cm (yhteen­sä 48 cm).

Iskallt uppdrag

Meteorologiska institutets isexpert Patrick Eriksson känner isarna i Lovisa. Eriksson samlar data från flera olika källor. Frivilliga observatörer ger viktig information om isläget.

På sitt arbet­srum i Fors­by har Mete­o­rol­o­giska insti­tutets isex­pert Patrick Eriks­son utrust­ning för insam­ling av data om isar­na. Hela Öster­sjön är Erikssons arbets­grup­ps ans­var­som­råde.

Data för sjö­fartens behov sam­las in från flera oli­ka håll – från obser­va­tion­ssta­tion­er, isbrytare och satel­lit­bilder.

Eriks­son vis­ar en satel­lit­bild på sin tele­fon. På bilden kan man urskil­ja far­tyg, is och fast­land.

Satel­liter­na är vik­ti­ga arbet­sred­skap, efter­som de erb­jud­er heltäckande bilder över sto­ra hav­som­rå­den även i mörk­er och mol­nigt väder.

 Friv­il­li­ga obser­vatör­er är ock­så vik­ti­ga för Mete­o­rol­o­giska insti­tutet. Obser­vatör­erna är kust­bor som rör sig på isar­na och sam­lar infor­ma­tion om isläget – lot­sar, kust­be­vakare, hamnkapten­er, fiskare och sälfån­gare.

Det finns ett tju­go­tal obser­va­tion­spunk­ter.

De friv­il­li­ga obser­vatör­erna rap­porter­ar om isens tjock­lek och kvalitet, hur sto­ra delar av isen som består av kärn-is och stöpis. De rap­porter­ar om snöläget, om snön är våt eller lätt och om oli­ka förän­dringar i förhål­lan­de­na, säger Eriks­son. 

Nyck­ful­la Lovisaviken

Det finns en obser­va­tion­spunkt i Kab­böle och infor­ma­tio­nen som sam­las där gäller för hela kus­tom­rådet i Lovisa. 

– Obser­va­tion­spunk­ten är till­räck­ligt långt ute till havs. Den ger infor­ma­tion om isläget i farleden in till ham­nen. För mer än tio år sedan fanns det en obser­va­tion­spunkt i Valkom. Det skulle vara fint om någon bör­jade ta hand om den igen. Men isläget i Kab­böle och Valkom är gan­s­ka lika.

Lovis­abor­na är naturligtvis intresser­ade av hur kärnkraftver­kets kyl­vat­ten påverkar isläget på kusten.

Trots att Lovisaviken är smal är isar­na på östra ock väs­tra stran­den inte likadana. Det beror på havs­vat­tnets rota­tion­srik­t­ning och djup. Isar­na på östkusten är ofta sva­gare på grund av var­mare vat­ten.

Invå­nar­na kän­ner till det här. På grund av kyl­vat­tnet fryser havet i närheten av kärnkraftver­ket inte alls. Men på tio kilo­me­ters avstånd från kärnkraftver­ket påverkas iskvaliteten inte.

Isex­perten vill ändå påmin­na om farled­er­nas faror. Sto­ra far­tyg orsakar sto­ra vågor. 

De hackar sön­der angrän­sande isar på sto­ra områ­den. Man ska aldrig ge sig ut på isen ensam. 

Kli­mat­förän­drin­gen har påverkat isar­na, istäck­et kom­mer allt senare och smäl­ter allt tidi­gare. Det har till och med fun­nits isfria vin­trar.

Lokaltid­ningar­nas istipp­nig är pop­ulär i Lovisa. Brukar månne isex­perten delta i tipp­nin­gen och gis­sa när Lovisaviken är isfri?

– Istipp­nin­gen är en strå­lande idé, men jag är kanske jävig. Jag har allt­så inte delt­ag­it, men jag brukar föl­ja med tipp­nin­gen med stort intresse.

Svårt, utmanande, roligt

Patrick Eriks­son sam­manställer israp­porter för Yle. Han tyck­er om uppgiften, men ofta är det språk­ligt utmanande att sam­man­fat­ta rap­porter­na.

Vok­ab­ulären måste vara tydlig och föl­ja en viss ter­mi­nolo­gi. Det finns inget utrymme att yra.

Rap­porter­na sam­manställs ock­så på sven­s­ka och engel­s­ka. Då används en inter­na­tionell ter­mi­nolo­gi. Besät­tnin­gen på ett nor­damerikan­skt far­tyg måste kun­na förstå rap­porter­na. 

Enligt Eriks­son är grup­pen av inter­na­tionel­la isforskare en fan­tastisk gemen­skap, som en egen familj.

Andan och stämnin­gen i grup­pen är bra.

 Patrick Eriks­son rör sig inte ute på isar­na. Han har inte så myck­et att göra där, efter­som han inte är intresser­ad av pilk­fiske.

Men vad gör isman­nen på som­maren?

– Isjouren tjän­st­gör dagli­gen under vin­tern, ofta arbe­tar vi på veck­osluten ock­så. Det led­er till att ledigheter­na fly­t­tas till som­maren.  

ISDATA

I slutet av feb­ru­ari 2022 upp­mätte Patrick Eriks­son en istjock­lek på totalt 52 cm i Valkom. Isen bestod av 31 cm kär­nis, ett 10 cm tjockt lager stöpis över kär­nisen, och ett 4 cm tjockt skikt av slask och sör­ja över stöpisen, täckt med ännu ett 11 cm tjockt skikt av stöpis. Överst låg några cen­time­ter snö.

Isläget i Kab­böle var lik­nande: 25 cm kär­nis och 23 cm stöpis, sam­man­lagt 48 cm.

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuvat Arto Wiikari