Ihmiset

Iloa ja elämyksiä puusta

6.2.2020

Marko Suon­pään into­hi­mona on puu.  Sydän­tä lähel­lä on myös lovi­isalais­ten  ilah­dut­ta­mi­nen hauskoil­la ja hyödyl­lisil­lä  tem­pauk­sil­la. Luon­nol­lis­es­ti niihinkin  liit­tyy puu. 

 

Kun Marko Suon­pää pohti Tim­ber­point-yri­tyk­sen­sä yhtiökump­panin kanssa puun­työstökoneen eri­laisia käyt­tömah­dol­lisuuk­sia, syn­tyi aja­tus kolmi­u­lot­teisen älypelin, pirun­nyrkin, valmis­tamis­es­ta. Sel­l­ainen tehti­in porukalla Pohjo­is­maid­en suurim­man puun­työstökoneen avul­la. 

Suon­pää halusi, että joku lovi­isalainen saa älypelin omak­seen.

– Veimme kak­si puupul­maa Lovi­isan torille. Ilmoitimme sosi­aalises­sa medi­as­sa, että se joka pul­man ratkaisee, saa myös pitää arvoituk­set. 

– Ne menivät vuorokaudessa uusille omis­ta­jille, Suon­pää muis­telee.

 

Tem­paus Dunkahäl­lis­sä

Suo­mi 100-juhlavuo­den kun­ni­ak­si roi­hautet­ti­in pala­maan sata jätkänkynt­tilää Dunkahäl­lis­sä. Tem­paus toteutet­ti­in talvel­la.

– Jäätä pitkin oli helpom­pi viedä kynt­tilät saa­reen, ja ihmiset myös pää­sivät kat­so­maan niiden palamista.  

– Kynt­tilähän on muis­toele­ment­ti, ja jätkänkynt­tilä sopi hyvin sotavet­er­aane­ja ja Suomea kun­nioit­ta­maan.

Dunkahäl­lista puheen ollen. Joitakin vuosia sit­ten Lovi­isan­lah­den suosi­tun retk­isaaren pöy­dät ja penkit oli­vat rän­sistyneessä kun­nos­sa. Suon­pää päät­ti tar­jo­ta uudet.

– Veimme uudet penkit ja pöy­dät jäätä pitkin Dunkahäl­li­in.

On hän tehnyt pöytiä ja penkke­jä lovi­isalais­ten urheiluseu­ro­jen ja yhdis­tys­tenkin käyt­töön. Tim­ber­pointin hal­lista oli­vat peräisin myös viime syksyisen Illalli­nen Suomen taivaan alla -tapah­tu­man ruokapöy­dät ja istuimet. 

– Me teimme kalus­teet, mut­ta kyl­lähän se on niin, että paikalle tule­vat ihmiset ne juh­lan tekevät, Suon­pää sanoo.

 

Kivo­ja jut­tu­ja lovi­isalaisille

Lovi­isan-päivien tori­ta­pah­tu­mas­sa nähti­in ennä­tys­su­uri for­tu­na-peli – sekin Suon­pään idea. Hänen mielestään for­tu­na-peli oli juuri sopi­van lapsel­lisen nos­tal­gi­nen tuote, ja tietenkin puus­ta tehty kaut­ta aikain.

– Tapah­tu­man jäl­keen peli lahjoitet­ti­in Ruotsin­py­htäälle, Suon­pää muis­telee.

Hän ker­too jo lapse­na raken­nelleen­sa ja väsän­neen­sä eri­laisia tavaroi­ta. Puualan yrit­täjäk­si hän tosin sanoo ajau­tuneen­sa. 

Mut­ta mik­si Suon­pää halu­aa tar­jo­ta kivo­ja jut­tu­ja lovi­isalaisille?

– Se on osa yhteiskun­tavas­tu­u­ta. Halu­an luo­da iloa ja elämyk­siä. 

 

 

Marko Suon­pää, 51-vuot­ta

Koulu­tus: raken­nusinsinööri, erikois­tunut puu­rak­en­tamiseen

Inspi­raa­tion lähde: muis­tot ja niiden luomi­nen

Paras­ta puus­sa: puu on paljon enem­män kuin mate­ri­aali

 

 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuva Kale­vi Ketolu­o­to

 

 

0