Hyvän mielen Lurens

Met­sän ja pel­to­jen hal­ki vie pieni hiekkatie kuu­luisaan Lurensin kesäteat­teri­in. Kak­si ponia ter­ve­htii vas­taan­tuli­jaa pihal­la ja jostakin lähistöltä kan­tau­tuu musi­ikin ään­tä. Punais­ten ait­to­jen ja humi­se­vien puiden keskeltä avau­tuu yllät­tävä näky: avoin teat­teri, jon­ka keskel­lä on val­ta­va kat­so­mo. Eikä mikä tahansa kat­so­mo, vaan pyörivä sel­l­ainen!

Kesäteat­teris­sa on innos­tunut tun­nel­ma. Lavastei­ta maalail­laan ja näyt­telijät ker­taa­vat vuorosano­ja. Muu­ta­man viikon päästä on ensi-illan paik­ka.

– Tänä vuon­na pro­duk­tiona on ruot­salainen musikaali Säll­skap­sre­san. Alun perin Säll­skap­sre­san tehti­in eloku­vak­si vuon­na 1980 ja vuon­na 2015 se esitet­ti­in ensim­mäistä ker­taa musikaali­na Ruot­sis­sa. Me olem­mekin vas­ta kol­mas teat­teri joka sai oikeudet musikaali­in, joten jän­nää on, ker­too Lurensin tuot­ta­ja Kim Sven­skberg.

Lurens on pitänyt majaa samal­la paikalla jo yli 50 vuot­ta, joten paljon on ehtinyt tapah­tua. Sven­skberg lupaa kuitenkin per­in­teistä kesäteat­te­ria uuden musikaalin muo­dos­sa, eli run­saasti kome­di­aa.

– Miljöö on upea ja pyörivä kat­so­mo tuo oman lisän­sä teat­teri­in. Tääl­lä on aina mukavaa.

Kim Sven­skberg kuu­luu Luren­si­in kuten hyt­ty­set Suomen kesään. Pait­si, että Kim ei ärsytä eikä inise — vaan iloit­see vuodes­ta toiseen Lurens-yhteisön voimas­ta.  

Susan­na Karvi­nen tekee Luren­sia nyt toista vuot­taan Oskar Silénin ohjauk­ses­sa. Kaik­ki hehkut­ta­vat sitä ain­ut­laa­tu­ista Lurens-henkeä, joka kyl­lä kieltämät­tä näkyy, kuu­luu ja tun­tuu.  

Lois­ta­va yhteishen­ki

Paikalle saa­puu Susan­na Karvi­nen, joka toimii musikaalin kore­ogra­fi­na sekä meik­ki- ja hius­vas­taa­vana. Kaikkia moikataan ilois­es­ti ja vai­hdel­laan kuu­lu­misia, poi­ka Titokin pääsee mukaan seu­raa­maan har­joituk­sia.

– Meinin­ki tääl­lä on todel­la innos­tavaa, ihmi­sistä näkee että tästä hom­mas­ta tykätään, Karvi­nen hehkut­taa. 

Toista vuot­taan Luren­sil­la kore­ografioi­ta tehneen Karvisen mukaan tänä vuon­na on luvas­sa huo­mat­tavasti enem­män musi­ikkia viime vuo­teen ver­rat­tuna.

– Saa tehdä todel­la monipuoliseen musi­ikki­in eri­laisia kore­ografioi­ta, se on aina hienoa. Eri­ta­soiset liikku­jat luo­vat haastet­ta, mut­ta kaik­ki ovat niin täysil­lä mukana että tas­apain­on löytämi­nen ei ole ollut kovin han­kalaa. 

Mirella Pen­dolin-Katz syt­tyy laval­la ja laulaes­saan. Hän on myös har­joitut­tanut kaik­ki esi­in­tyjien laulu­o­su­udet.

Posi­ti­ivista asen­net­ta ja pitkäjän­nit­teisyyt­tä 

– Nu alla brrr!, huu­dah­taa Mirella Pen­dolin-Katz, joka vas­taa musikaalin laulu­o­suuk­sista. 

Käyn­nis­sä on koko ryh­män alkuläm­mit­te­ly ennen varsi­naisia kohtaushar­joituk­sia. Olka­päitä pyöritel­lään ja tehdään hen­gi­tyshar­joituk­sia, muu­ta­mat pliétkin tulee tehtyä.

– Kalle Katz on musavas­taa­va ja hän on sovit­tanut musi­ikin, min­un tehtävänäni on puolestaan har­joitut­taa kaik­ki biisit, käy­dä läpi soolot ja stem­mat, ker­too Pen­dolin-Katz läm­mit­te­lyn jäl­keen. 

Hänen mielestään lauluhar­joit­telus­sa eri­lais­ten vahvuuk­sien etsimi­nen on hieno haaste ja kaikkien ollessa vas­taan­ot­tavaisia on hauskaa ja help­poa tehdä.

– Jos tätä pitäisi musi­ikil­lis­es­ti luon­nehtia, olisi se ehkäpä catchy swedish schlager, Pen­dolin-Katz nau­rah­taa.

– Kaikkea kuitenkin löy­tyy, kasaripopista blue­si­in. Todel­la kuun­teluys­täväl­lisiä ja hausko­ja tek­ste­jä. 

Lope­tuskap­paleen kore­ografi­an har­joit­telu alkaa ja on tekemisen meinin­ki.

Okei, nyt men­nään

Eturivis­sä istuu muis­ti­in­panovä­linei­den­sä kanssa ohjaa­ja Oskar Silén antaen samal­la ohjei­ta.

– Nyt lop­pu­bi­isi! Kato­taan lopuk­si vaat­teet läpi, Silén ohjeis­taa.

– Tänä vuon­na on luvas­sa hauskaa ja iloista kasarimeininkiä, Silén luon­nehtii. Säll­skap­sre­san iskee aikaan jol­loin suo­ma­laiset aloit­ti­vat matkustelun. Syitä siihen mitä matkalta haetaan ja mik­si sinne ylipäätään lähde­tään on monia, pääl­lim­mäisenä rakkaus sekä halu irrotel­la. 

Tari­nas­ta löy­tyy suo­ma­laisillekin paljon tun­nis­tet­tavu­ut­ta. Silénille kyseinen ohjaus on Lurensin laval­la jo kol­mas. Mukaan veti kiin­nos­tus tari­naa kohtaan sekä mah­ta­va jen­gi.

– Tääl­lä on porukkaa, jon­ka kanssa tehdä. Voi näyt­tää lau­maa, iso­ja ryh­miä. Se on mah­tavaa, iloit­see Silén. 

Musi­ik­ki soi ja näyt­telijät pyörähtelevät iloisi­na ympäri lavaa, kat­so­jaakin alkaa hymy­i­lyt­tää. Tauon aikana haas­tat­telu­penkille hyp­pää päärooli Stig-Helmerin näyt­telijä Kim Snygg. Snygg on kar­tut­tanut kesäteat­terikoke­mus­ta 16 vuo­den ajan Raase­poris­sa ja pää­tynyt Luren­si­in Por­vooseen muu­ton ansios­ta.

– Kyl­lä vaan on aina pakko olla mukana kesäteat­teris­sa, kun on siihen tot­tunut. Tääl­lä on todel­la mukavaa, uut­ta porukkaa ja eri­laista, kun näyt­tämö onkin raken­netun boksin sijas­ta koko miljöö. Tääl­lä on todel­la hauskaa, ker­too Snygg hymy­illen. Snyg­gin näyt­telemä Stig-Helmer läh­tee ensim­mäistä ker­taa ulko­maille ihas­tuk­sen perässä ja matkalla sat­tuu ja tapah­tuu.

– Koh­ta esi­tyk­set alka­vat ja se vas­ta tuleekin ole­maan todel­la hauskaa. Toiv­otaan vaan että säätkin pysyvät hyv­inä,  Snygg toivoo.

Kaiut­timista kajah­taa soimaan iloinen sam­ba ja näyt­telijöi­den lanteet liikku­vat, kun kat­so­mo läh­tee pyörimään. Lem­peä kesä­tu­uli puhal­taa näyt­telijöi­den kumar­taes­sa.

– Jot­ta saadaan timant­ti­nen, täy­tyy tehdä vielä vähän hom­mia sen eteen, Karvi­nen huikkaa kat­so­mos­ta ja kaik­ki purskah­ta­vat nau­ru­un.

Ohjaus: Oskar Silén

Musi­ikin sovi­tus: Kalle Katz

Musi­ikin har­joit­ta­mi­nen: Mirella Pen­dolin-Katz

Kore­ografia: Susan­na Karvi­nen

Puvus­tus: Fri­da Hult­cranz

Tek­sti Fan­ni Fagerudd Kuvat Onni Ahvo­nen