Ruokablogisti Hanna Hurtta on julkaissut kasvisruokakirjan. Inspiraatiota hän hakee luonnosta, muiden blogeista ja kirjoista. Kaksosten äitinä hän on onnellinen siitä, että voi tehdä töitä kotona Loviisassa.
Keittiö on iso, kuinkas muuten! Ruokablogisti ja keittokirjailija Hanna Hurtta muutti perheineen Loviisan Koskenkylään puolitoista vuotta sitten. Ensimmäiseksi remontoitiin punaisen talon keittiö. Viime kevät kului kasvisruokaan erikoistuneelta kokkaajalta uutta KASVIS-ruokakirjaa tehdessä ja Hannan soppa -blogia pitäessä. Siihen päälle vielä ne kaikkein tärkeimmät, kaksi ja puolivuotiaat kaksoset Hugo ja Olga, joita Hanna hoitaa kotona.
– Kaksosten kanssa on mennyt ihan kivasti. Eihän minulla ole vertailukohtaa, kun en ole koskaan ollut yhden lapsen äiti, Hanna naurahtaa.
Uusi kirja on muhkea teos, joka sisältää noin 80 Hannan omaa kasvisruokareseptiä. Inspiraatiota hän saa ympäröivästä luonnosta, netistä ja lukemalla muiden ruokakirjailijoiden ja -bloggaajien tekstejä.
Hanna on itse julkaissut aiemmin Sesonkireseptit-kirjan, jossa on 200 reseptiä.
– WSOY:ltä otettiin yhteyttä, ja ehdotettiin Kasvis-kirjan julkaisua. Olihan se tosi hienoa. Kirjan julkaisutilaisuuden pidin täällä kotona muutaman blogistin kanssa. Vasta silloin sain itsekin käteeni oman kirjani kustantamon edustajalta.
Kymmenen vuoden kokemuksella
Hanna on kirjoittanut ruokablogiaan kymmenen vuotta. Hänen aloittaessaan bloggareita oli melko vähän. Viime vuosina blogien suosio on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti. Niinpä myös kirjoittajia on paljon.
– Joitain vanhempia postauksiani olen poistellut. Uusia kirjoitan yleensä noin joka toinen päivä, hän kertoo.
Blogin kirjoittaminen on tärkeä osa toimeentulosta. Tuloja bloggaajat saavat kaupallisilta yhteistyökumppaneilta. Hanna käyttää apunaan agentuuria, joka hoitaa myyntityön.
– Lisäksi agentuuri suorittaa raportoinnin. Tietenkin se ottaa oman siivunsa tuloista, mutta tämä systeemi toimii hyvin.
Ei ole ehkä yllätys, että Hanna on koulutukseltaan restonomi, ja lisäksi hän on käynyt Perhon kokkikoulun. Rakkaus hyvään ruokaan kumpuaa kuitenkin jo kauempaa. Hannan isoäidillä on ollut Kouvolassa kievari, ja hänen vanhemmillaan on Kouvolassa ravikahvila Paalupaikka, joka on valittu Suomen parhaaksi tallikahvilaksi.
– Silti vanhemmilleni oli sokki, kun itse hakeuduin alalle, Hanna nauraa.
Lapsuuden kotikaupunki Kouvola selittää osaltaan sen, että Hanna muutti perheineen juuri Loviisaan Helsingin Tammisalosta. Kun ajatus muuttamisesta alkoi kypsyä, Loviisa pulpahti yhä useammin pariskunnan puheisiin. Hannan puoliso käy töissä Helsinki-Vantaan lentokentällä, jonne pääsee Loviisasta nopeammin kuin Helsingin keskustasta.
– Itsekin kävin jonkin aikaa Allerilla Punavuoressa töissä K-Ruoan toimituksessa. Nyt olen kotona Hugon ja Olgan kanssa. Onneksi voin tehdä töitä kotona.
Loviisa on lähiruokakaupunki
Arki lasten kanssa on vaikuttanut siihen, että Hanna ei ole vielä kovin paljoa ehtinyt tutustua Loviisan ravintolatarjontaan. Sen sijaan Malmgårdin lähiruoka oli hänelle tuttua jo aiemmilta ajoilta.
Loviisan maine lähiruokaa suosivana kaupunkina vetoaa myös.
– REKO-ruokapiiri toimii loistavasti. Meillä on myös naapureiden kanssa kimppakanoja, joilta saamme tuoreita munia.
Vaikka Hanna on erikoistunut kasvisruokiin, hän syö myös lihaa. Hän ehti olla kymmenen vuotta kasvissyöjä ennen ravintolakouluopintojaan.
– Ei tällä alalla voi olla pelkästään kasvissyöjä. En kuitenkaan syö vieläkään kovin paljon lihaa. Kasviksista saa todella maukkaita ruokia.
Sitten onkin aika innostaa Olga ja Hugo tekemään itselleen välipalasmoothiet. Banaania, marjoja ja kauramaitoa sekoittimeen ja välipala on valmis. Hyvää ja terveellistä.
Teksti Reija Kokkola Kuvat Kalevi Ketoluoto