Yleinen

Gravel! Seikkailu alkaa kun asfaltti loppuu

16.5.2022

Gravel tarkoittaa soraa, ja gravelpyöräily suuntautuu sorateille, luonnon keskelle. Loviisan gravelpioneerit. Mikko Airas ja Matti ”Masa” Suominen harrastivat gravelpyöräilyä ennenkuin sitä oli keksittykään.

 

 

Grav­elpyörä, eli sorapyörä, on maastopy­örän ja maantiepyörän ristey­tys. Sorapyörä yhdis­tää molem­pi­en parhai­ta puo­lia. Grav­elpyörä on maastopy­örämäi­nen kip­purasarvi­nen kilpuri, jol­la asfalt­tisi­ir­tymät tait­tuvat nopeasti, ja teknis­es­ti haas­ta­vat juu­rakkopo­lut ovat ajet­tavis­sa – pyörän geome­tria ja lev­eät maas­toku­vi­o­l­liset renkaat aut­ta­vat hal­lit­se­maan pyörää tiukois­sa paikois­sa. Omim­mil­laan sorapyörä on tietenkin soral­la.

– Kyl­lästyin samo­jen asfalt­tirinku­loiden kiertämiseen ja sain samal­la tekosyyn ostaa uuden fil­lar­in, Mikko ker­too.

Grav­elpyöräi­lyn myötä Mikolle auke­si uusi maail­ma. Hän oli jo näh­nyt tarpeek­si asfalt­tia, ja val­tatei­den kuusi­tun­nelei­ta, sitä samaa näkymää, joka aukeaa auton ikku­nas­ta. Sitä pait­si uusia maisemia nähdäk­seen asfalt­tilenkeistä tuli jatku­vasti pidem­piä. Sorapyöräi­lyn perusa­jatuk­se­na taas on siir­tyä nopeasti asfalt­tia pitkin luon­toon.

– Grav­el avaa uusia reit­te­jä ja mah­dol­lisuuk­sia, pyöräi­ly ei rajoitu enää autoilukelpoisille teille, vaan polku­jakin voi ajaa. Yleen­sä en edes kat­so kart­taa, ajan vain fiilik­sel­lä, Mikko sanoo.

Mikko naut­tii seikkailus­ta ja sekoilus­ta met­säau­toteil­lä, kaukana liiken­teen vilskeestä. Liiken­teen seassa ajami­nen on stres­saavaa ja vaar­al­lista – met­sään, siis.

Sorateitä ja polku­ja ajoi­vat aiem­min lähin­nä maastopy­öräil­i­jät.

– Maastopy­öräi­ly ei ole min­ua varten. Kaipaan vauh­tia. Sorapyöräilyssä on vauhdin huumaa. Seikkailu­aspek­ti kiin­nos­taa min­ua, Mikko sanoo.

 

 

 

Soraa, hiekkaa, kiveä, polkua

Kyse on siis aivan uuden­tyyp­pis­es­tä pyörästä, joka on syn­tynyt vai­htel­evas­sa maas­tossa ajamiseen. Grav­elpyörä pääsee oikeuk­si­in­sa, kun asfalt­ti jää taakse ja  luon­to kut­suu. Kivikot ja juu­rakot ovat osa grav­el­maail­maa. Pyörät ovat kevy­itä ja hel­posti kan­net­tavis­sa estei­den yli. Grav­elpyörä on luo­tu pitkille matkoille, ja sorapyöräl­lä voi men­nä minne vaan. Grav­elpyöräl­lä pääsee tutus­tu­maan paikkoi­hin, jot­ka aiem­min oli­vat saavut­ta­mat­tomis­sa. Pyörässä on kiin­nikkeet juoma­pul­loille ja laukuille, teltan ja yöpymiska­matkin voi paka­ta mukaan pitkälle reis­sulle.

– Grav­el on syn­tynyt pitkän matkan tait­tamiseen, Masa sanoo.

Taval­laan grav­elpyöräi­ly on ollut ole­mas­sa jo kauan, har­ras­ta­jat ovat polke­neet pitk­iä matko­ja tuu­na­tu­il­la maantiepyöril­lä, tai cyclocros­seil­la. Mut­ta trendikäs, niin kut­sut­tu grav­el-scene, on Masa Suomisen mukaan uusi, vas­ta noin viisi vuot­ta van­ha. Taval­laan on siis kyse van­han kek­simis­es­tä uudelleen, eli uuden­laisen markki­nointinäkökul­man löytämis­es­tä. Grav­elpyöräi­lyn aja­tus perus­tuu kau­ni­isi­in maisemi­in ja hyvään fiilik­seen.

 

Grav­el­parati­isi

Masa ihas­tui Itä-Uuden­maan lop­ut­tomaan sora- ja hiekkatiev­erkos­toon muutet­tuaan Lovi­isaan 10 vuot­ta sit­ten. Hän aloit­ti tutkimus­matkat yksi­vai­hteisel­la fik­sipyöräl­lä ja myöhem­min taval­lisel­la maantiepyöräl­lä ja huo­masi asu­vansa keskel­lä grav­el­parati­isia.

– Ajat­telin, että huh, tääl­läpä näitä teitä riit­tää ja rupesin tutki­maan niitä sil­loisel­la fil­lar­il­lani, mut­ta pitkän päälle maantiepyörä tärisyt­tää soral­la niin että paikat putoa­vat ham­paista, Masa ker­too.

Lop­ul­ta Masa osti kun­non sorapyörän.

– Ja onhan grav­el parem­pi. Grav­elpyörä on hyvä vai­h­toe­hto, jos aikoo hom­ma­ta vain yhden pyörän.

Posi­ti­ivi­nen asenne on valt­tia, tai hap­py-go-lucky, kuten Masa kuvailee suh­tau­tu­mis­taan pyöräi­lyyn.

– Nyt vaan aje­len. Paah­dan men­emään pel­to­jen keskel­lä. Yhdis­te­len eri­laisia, hieno­ja pätk­iä, ja vaik­ka met­sätie näyt­tää kar­tal­la lop­pu­van, se jatkuu usein polku­na. Yleen­sä aina pääsee läpi, Masa sanoo.

Vapau­den­tunne kiehtoo hän­tä.

– Grav­elpyöräl­lä ais­tii luon­toa enem­män. Paikat näyt­tävät eri keleil­lä eri­laisil­ta. Paras­ta on, että voit men­nä minne vaan, Masa miet­tii.

 

 

HINTA

Hifis­telijän grav­elpyörän hin­nalle ei ole ylära­jaa, mut­ta Masa Suomi­nen arvioi että 1500 euroa riit­tää alku­un. Munuaista ei siis ole pakko myy­dä omis­taak­seen sorapyörän. Mikko Airas on rak­en­tanut pyörän­sä itse, osa osalta. Osien yhteish­in­taa hän ei ole halun­nut laskea. Toisaal­ta Mikko on ostanut tasku­lam­pun Tok­man­nil­ta ja kiin­nit­tänyt sen roudariteip­il­lä kypärään­sä piden­tääk­seen grav­elka­ut­ta. Se on edulli­nen ja toimi­va ratkaisu. Lop­ul­ta kyse ei siis ole varusteista, vaan luon­nos­sa liikku­misen vapaud­es­ta.

 

FAKTA

Grav­elpyörä yhdis­tää maastopy­örän ja maantiepyörän omi­naisuuk­sia. Eniten grav­elpyörä muis­tut­taa cyclocrossia. Cyclocrossi on hiek­ka- ja sorara­to­jen kil­pa­pyörä. Grav­elpyörä on monipuolisem­pi ja vakaampi kun cyclocrossi. Se on pitkien matko­jen fil­lari, johon voi halutes­saan han­kkia lev­eäm­mät renkaat. Grav­elpyörässä on run­saasti kiin­nikkeitä juoma­pul­loille, laukuille ja muulle tarpeel­liselle. Grav­elpyörä sopii hyvin myös työ­matkapyöräi­lyyn.

 

 

Tek­sti: Bosse Hell­sten Kuvat: Masa Suomisen albu­mi

 

0