Geokätköily johti aarteen äärelle

Geokätköilyä harrastavat Heini Repometsä ja Trevor Fielding löysivät elämänsä aarteen Pernajasta. Nyt pariskunta nauttii elämästä luonnon helmassa. 

Per­na­jan kirkonkyläl­lä val­lit­see täy­delli­nen rauha. Lumi valaisee Hei­ni Repomet­sän ja hänen puolison­sa Trevor Fieldin­gin ihas­tut­ta­van pihapi­irin. Pakka­nen paukkuu kahdek­san val­ta­van ome­na­pu­un oksis­sa ja run­gois­sa. 

Hei­ni muis­telee syksyä, jol­loin puut notkui­v­at ome­na­paljoud­es­ta. 

 – Omenoi­ta tuli aivan liikaa!

Jos kahlaa lumes­sa mäelle, voi nähdä meren­lah­den kimal­tel­e­van jääpeit­teessään. Talvel­la taloltakin näkyy upea maise­ma pel­lolle, kun puis­sa ei ole lehtiä.  Kun­non talvi tarkoit­taa Heinille lun­ta ja pakkas­ta. Siitä hän ja Trevor tykkäävät.

 – Rakas­tamme talvea. Kui­va pakka­nen tun­tuu hyvältä. Sen sijaan märkä har­maus menee lui­hin ja ytimi­in.

Hei­ni kat­se­lee pihan val­tavia pui­ta ja osoit­taa kädel­lään korkealle kohoavaa män­tyä. Se on muotoutunut pyöreähkök­si val­lit­se­van tuu­len­su­un­nan mukaan. Nyt sitä koris­taa upea lumipeite, kuten muitakin ton­tin pui­ta.

 – Talvel­la män­nyn muo­to näkyy parhait­en, kun lähipuis­sa ei ole lehtiä. Ton­tin puut ovat van­ho­ja ja kau­ni­ita. Jouduimme kaata­maan pari isoa puu­ta talon vier­estä. Niistä riit­tää polt­top­u­u­ta pitkäk­si aikaa, kun vain ehtisimme pilkkoa kaiken kuiv­u­maan, Hei­ni ker­too.

Lumitöitä ja haukun­taa

Jotain ään­tä sen­tään hil­jaisu­udessa kuu­luu. Naa­puris­sa on parikin koiraa, joiden haukun lumi­mas­sa vai­men­taa. 

Hei­ni asuu oikeas­t­aan pienessä koirakylässä, jos­sa yksi aloit­taa haukun ja toiset sit­ten yhtyvät siihen. Myös sisältä talosta kuu­luu vaa­ti­vaa haukkua. 

Län­sigöö­tan­maan­pystyko­r­vat Pen­ni ja Pätkä halu­a­vat tul­la ulos ter­ve­htimään. Vilka­slu­on­teiset mata­la­jalkaiset koirat puske­vat sin­nikkäästi tietään lumen keskel­lä ja tömäyt­tävät itsen­sä vauhdil­la tuli­jan jalkoi­hin. 

 – Run­sas­lu­mi­nen talvi vaikeut­taa niiden liikku­mista. Onnek­si pääsemme suo­raan pihal­ta aurat­ulle tielle. Olemme itsekin tehneet paljon lumitöitä, mut­ta se on ollut vain kivaa.

Isol­la ja reheväl­lä ton­til­la on pää­talon lisäk­si usei­ta sivu­raken­nuk­sia. On iso tal­li, puusauna, puu­va­ja ja van­ha ait­ta. Jän­nästä kivis­es­tä kuopas­ta voisi tul­la vaik­ka maakel­lari. Rom­ah­tanut vaunuva­ja on puret­tu talkoovoimin. 

Heinin aja­tus kier­tyy ensim­mäiseen kesään oma­l­la pihal­la. Puu­tarha oli saanut rön­sy­il­lä itsek­seen vuosia. 

– Kaik­ki pihal­la kasvoi korkeuk­si­in. Raivasimme pusikkoa, mut­ta var­maan taas kesäl­lä se vil­li­in­tyy!

Ker­rostalosta maaseudun rauhaan

Hei­ni Repomet­sä ja Trevor Field­ing aset­tui­v­at asumaan Lovi­isan Per­na­jaan luon­non hel­maan vuo­den 2021 joulu­na. Kau­pat sulois­es­ta 120-vuo­ti­aas­ta talosta he tekivät aiem­min kesäl­lä. 

Hei­ni ja Trevor muut­ti­vat ker­rostalosta Helsin­gin Viik­istä koiri­neen silmis­sään unel­ma maaseudun rauhas­ta.  

Hei­ni sanoo, että unel­ma on toteu­tunut täysin. Vaik­ka Viik­ki on muka­va paik­ka, ja luon­tokin on lähel­lä, ovat myös kaupun­gin äänet siel­lä osa arkea.

– Per­na­jas­sa ympäröivä hil­jaisu­us ja rauha tekevät hyvää. Täl­lainen elämä on ihan toista kuin asum­i­nen kaupungis­sa ja ker­rostalos­sa. Koir­illekin muu­tos on ollut mieluisa. Min­ua ei hait­taa yksit­täi­nen ääni, kun auto ajaa ohitse, mut­ta oli helpo­tus päästä eroon iso­jen tei­den jatku­vas­ta humi­nas­ta, Hei­ni sanoo. 

Talos­sa on kaikki­aan noin 120 neliötä, joista läm­mintä tilaa on 80 neliötä. Yläk­er­ta on tois­taisek­si pääosin kylmil­lään ja kat­tore­mont­ti on suun­nit­teil­la. Siihen liit­tyykin hienoinen toive epä­toiv­o­tun vier­aan häätämisek­si. 

– Ullakol­la mel­lakoi ora­va. Se on saanut paljon tuhoa aikaan. Se repii eris­tevil­lo­ja ja pudot­telee niitä ympäri­in­sä. Onnek­si ei ole näkynyt vau­vao­ravia. Jos oravalle huu­taa, se häipyy het­kek­si, mut­ta tulee pian takaisin. Jospa se häiri­in­ty­isi kat­tore­mon­tista niin, että etsii uuden kodin.

Per­na­jas­sa ympäröivä hil­jaisu­us ja rauha tekevät hyvää. Täl­lainen elämä on ihan toista kuin asum­i­nen kaupungis­sa ja ker­rostalos­sa.

Kieli­taitoisia naa­pure­i­ta

Elämä pikku­talos­sa luon­non keskel­lä sopii Heinin ja Trevorin elämän­ta­paan. Kun talvi­aa­mu on vielä pimeä, he aset­tuvat maku­uhuoneen takan läm­pöön med­i­toimaan. Näin päivä saa juuri heille sopi­van rauhal­lisen alun. 

Trevor työsken­telee pääosin kotona, ja Heinil­lä on Lovi­isan keskus­tas­sa Mar­i­ankadul­la oma työhuone, jos­sa hän työsken­telee osteopaat­ti­na. 

– On kiva, että asun maal­la mut­ta käyn töis­sä Lovi­isan keskus­tas­sa. Siel­läkin on muka­va tun­nel­ma, Hei­ni ker­too.

Pariskun­ta tapasi alun perin kuukau­den mit­taisel­la med­i­taa­tiore­tri­it­il­lä Inti­as­sa. Trevor viet­ti lap­suuten­sa maal­la Etelä-Englan­nis­sa. Hänkin on sopeu­tunut hyvin suo­ma­laiseen pikkukylään. 

– Trevo­ria huolestut­ti alku­un se, että hän ei osaa vielä suomea eikä ruot­sia. Onnek­si naa­pu­rit ja moni muukin tääl­lä puhuu hyvää englan­tia, Hei­ni sanoo.

Suomes­sa on paljon iha­nia pikkukaupunke­ja. Mik­si juuri Lovi­isan Per­na­ja sai kak­si uut­ta asukas­ta pääkaupungista? 

Syy siihen oli geokätköi­ly­har­ras­tus. Se toi hei­dät pari kesää sit­ten Back­stensstrandi­in. Per­na­jan luon­to ja hil­jaisu­us jäivät mieleen. 

– Kun tämä talo tuli myyn­ti­in, soitin välit­täjälle saman tien. Tääl­lä viihdymme, ja tääl­lä halu­amme asua, Hei­ni hymy­ilee.  

KUKA?

Hei­ni Repomet­sä

Ammat­ti: Osteopaat­ti

Syn­tynyt: Espoos­sa

Per­he: Puoliso ja kak­si koiraa

Elämäno­hje: Ole läs­nä!

Hei­ni Repomet­sä valmis­tui osteopaatik­si Ammat­tiko­rkeak­oulu Metropo­lias­ta vuon­na 2018 neljän vuo­den opin­to­jen jäl­keen. Hän työsken­telee omas­sa Lovi­isan osteopa­ti­ayri­tyk­sessään. Osteopa­tia on man­u­aa­li­nen hoit­o­muo­to, jon­ka tavoit­teena on mah­dol­lisim­man tas­apain­ois­es­ti toimi­va keho. Hoito on yksilöl­listä ja kehoa kuun­tel­e­vaa. Hei­ni hoitaa ihmis­ten lisäk­si myös koiria. 

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la Kuvat: Arto Wiikari