”Hän oli ihmisenä kuin pyrstötähti ja pyörremyrsky yhdessä henkilössä. Loputon tutkimusmatkailija, etsijä, tiedemies ja kynttilää molemmista päistä polttava, utelias ikiliikkuja, alati uuden etsijä ja keksijä. Aivan järjettömän mielenkiintoinen ja vangitseva hahmo”, taiteilija Kati Rapia kertoo silmät innosta säihkyen uusimman kirjansa päähenkilöstä Sigfrid Aron Forsiuksesta.
Forsius tuli tunnetuksi kirjailija–teatteriohjaaja Juha Hurmeen Finlandia-palkitusta Niemi-kirjasta, ja Hurme pyysi Rapiaa tekemään tästä hahmosta kanssaan kirjan.
– Yhteistyömme toimi saumattomasti. Juha teki taustatyön, ja häneltä sain faktat ja värssyt. Minä loin hahmon, tein käsikirjoituksen ja sarjakuvitin tarinan. Esitin työni Juhalle, ja hän kannusti eteenpäin.
Tutkijan tauti iski
Kati Rapia ei ihan heti osaa sanoa, mikä oli työssä mielenkiintoisinta. Erikoinen käsikirjoittamisen ja työskentelyn tapa ja prosessi? Vai itse Forsius-hahmo? Tai ehkä sittenkin Jäämeri-ekskursio…
Katin kertomuksessa aika, paikka, päähenkilöt ja lähestymistapa heittävät kuperkeikkaa iloisessa sekasorrossa.
– Löysin uuden käsikirjoittamisen tavan, ja samalla minuun iski ”tutkijan tauti”. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin kaikki liittyisi kaikkeen ja kiteytyisi juuri tähän tarinaan, jota olin tekemässä.
– Kirjan työstäminen oli todella intensiivinen faasi. Työrytmi oli lähes hengästyttävä. En pitänyt lepotaukoja, ja koko ajan tuli paloi hännän alla ja päässä. Forsius oli kerta kaikkiaan niin karismaattinen hahmo, että hän vei täysin mukanaan, Kati Rapia kertoo.
Työ alkoi syksyisellä ekskursiolla Jäämerelle, Forsiuksen jalanjäljissä tietysti. Sinne Rapia lähti kahden kollegansa, eli Ilona Valkosen ja Pia Sirénin kanssa, tutkimusmatkalle ja hahmoja luomaan.
– Tällä retkellä elin ja hengitin Forsiuksen eläväksi hahmoksi tähän päivään ja tulevaan sarjakuvaan. Se oli hieno alkusysäys työlle. Matkan jälkeen teema sai kehittyä ja kasvaa päässäni.
Kirja piirtyi sivun päivävauhdilla
Sarjakuvan käsikirjoitus ja piirtäminen kulkivat rinnakkain. Rapia aloitti työn tammikuussa, ja viimeisen sivun hän piirsi heinäkuun lopulla. Noin 150-sivuinen kirja piirtyi sivun päivätahtia.
– Pidin juonen koko ajan itsellenikin avoimena, jotta saatoin kärsimättömänä ihmisenä viihdyttää itseäni omalla työlläni. Työn on oltava minulle kuvantekijänä mieluisaa. Muutoin voi käydä niin, että työ jää ainoaksi arvoksi etkä ikinä tiedä, miellyttääkö se jotakuta muuta. Piirsin käsikirjoitukseni luettavaksi niin hyvin kuin vain osasin ja saatoin. Asetan oman työni riman aina hyvin korkealle, Rapia sanoo.
Kirjassa onkin lähes hengästyttävä rytmi, pitkästymään ei totisesti pääse, nauramaan sitäkin enemmän – ihan jo herkullisen kekseliäälle kielelle ja kuville.
Oman aikansa freelancer
Sigfrid Aronius Forsius virui vuoroin vankilassa ja oli vuoroin korkeissa viroissa. Hän tutki muun muassa tähtitieteitä ja kirjoitti luonnontieteellisen yleisteoksen Physica, työskenteli pappina, virkamiehenä, professorina, tähtitieteilijänä, tutkimusmatkailijana, kartoittajana, almanakan laatijana ja ennustajana.
– Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Forsiuksen kohdalla se piti hyvin paikkansa. Hän eli peräti 74-vuotiaaksi, mikä oli hieno saavutus ottaen huomioon, että hän eli 1500-luvulla. Elantonsa Forsius hankki nykyaikaisesti pätkätöillä, ja hän oli Suomen ensimmäinen freelancer. Ehkä häneen oli siksikin niin helppo samaistua, Rapia naurahtaa.
Hän halusi tietää kaiken
Forsius halusi tietää kaikesta kaiken maan ja taivaan välillä: mineraaleista hunajan koostumuksen ja Kettu Repolaisen kautta enkeleihin ja taivaan merkkeihin. Ja vaikka uskonto ja Raamattu heijastuivat Forsuksen tieteelliseen työhön, hän oli tarpeeksi moderni ymmärtääkseen, että tieteen tehtävänä on UUDEN tiedon hankkiminen — ja ääreellisyyden myöntäminen, että kaikkea emme sittenkään tiedä.
Täysin toisin kuin aikalaisensa, rettelöitsijän maineestaan huolimatta Forsius hyväksyi myös useampia näkökulmia. Hänen suuri merkityksensä onkin juuri useampien käsitysten esitteleminen sivistyneistölle kirjoituksissaan. — Kati Rapia
TaM Kati Rapialle on 27.11.2018 myönnetty Taiteen edistämiskeskuksen sarjakuvataiteen valtionpalkinto.
Teksti: Päivi Ahvonen