”En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa… paitsi ystäviä.” 

Huna­ja on herkullista. Sitä  voi käyt­tää niin sisäis­es­ti kuin ulkois­es­tikin. Se voi jopa lai­h­dut­taa!

“Hon­ey hon­ey, how you thrill me, ah-ha, hon­ey hon­ey”. ABBAn ikivihreässä ei tietenkään laule­ta varsi­nais­es­ti huna­jas­ta, ja suomek­sikin hon­ey kään­tyy luon­te­vim­min sanoik­si kul­ta ja rakas. Hon­ey-huna­jan ympärille tun­tuu kier­tyvän rakkau­den aura, ja sanaa vil­jel­läänkin run­saasti etenkin englan­nin kielessä. 

Pohjois­saamek­si huna­ja on hon­net ja ruot­sik­si tietenkin honung, kau­ni­ita sano­ja nekin. 

Viral­lis­es­ti huna­ja määritel­lään seu­raavasti: sakeahko makea aine, jota varsinkin mehiläiset valmis­ta­vat kukkien medestä. 

Kuu­lostaa lat­teal­ta, kun ajat­telee mitä kaikkea huna­ja tuo mieleen. Sehän kru­u­naa pää- ja jälkiruoat ja tuo oman ihanan aromin­sa etenkin kuumi­in juomi­in. (Kan­nat­taa muuten lisätä aromi­herkku kuumaan juo­maan vas­ta ihan viime het­kel­lä, ettei kuumuus tuhoa sen suo­jar­avin­toainei­ta.) 

Kun lukee huna­jan ter­veyt­tä edis­tävistä vaiku­tuk­sista, tulee aja­tus, että voisi vaik­ka elää huna­jal­la. Lääk­keeno­mais­es­tikin sitä on käytet­ty jo 4 000 vuot­ta sit­ten, sil­lä ihmeaineen ker­ro­taan tehoa­van 60 bak­teeri­in.  

Huna­ja hoitaa haavo­ja ja paran­taa aknen. Kevään tullen aller­giahu­na­jaan lisätään siedä­tyshoidok­si mehiläis­ten keräämää lep­än tai koivun siitepö­lyä. Heinäal­ler­giaan voi kokeil­la ihan taval­lis­takin huna­jaa. 

Ja jos huuli­her­pes ehtii puh­je­ta, niin päälle vain sipaisu huna­jaa. Mut­ta älä nuo­laise! Käypä hoito -suosi­tus pitää huna­jaa ensisi­jaise­na lääk­keenä yskäiselle lapselle. Kak­si teelusikallista ennen nukku­maan menoa vähen­tää yöl­listä yskin­tää. Eikä huna­jaa tarvitse kauheasti houkutel­la otta­maan! 

Hie­man yllät­tävästi ker­ro­taan, että huna­ja voi myös lai­h­dut­taa. Tosin lai­h­dut­ta­va vaiku­tus perus­tuu siihen, että huna­jas­sa on 20 pros­ent­tia vähem­män kalor­e­i­ta kuin sok­eris­sa, mut­ta se mais­tuu sok­e­ria makeam­mal­ta. 

Eli var­maankaan ei kan­na­ta heti ryhtyä Nalle Puhik­si lai­h­tu­ak­seen.

Makean­hi­moinen mesikäm­men

Ehkä tuo brit­tiläisen kir­jail­i­jan A. A. Mil­nen luo­ma ihana nalle on kuitenkin hyö­tynyt huna­jais­es­ta elämästään, onhan Puh jo ylit­tänyt 90 vuo­den rajapyykin. 

Kos­ka Puhin elämä pyörii paljolti huna­jan ympäril­lä, liit­tyy siihen run­saasti ihas­tut­tavaa Puh-filosofi­aa. 

”Paras­ta ei ole huna­ja, vaan het­ki ennen huna­jaa”. 

”En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa…paitsi ystäviä.” 

Aika syväl­listä pohd­in­taa Puolen Hehtaarin met­sässä käpälä syväl­lä huna­japurkissa! 

Myös ihan oikeat karhut himoit­se­vat huna­jaa. Viime kesänä makean­hi­moinen mesikäm­men rikkoi mehiläis­tarhas­sa kolme pesää ja lat­ki kitaansa viisi kiloa huna­jaa. Eikä se ollut mok­siskaan, vaik­ka vihaiset mehiläiset pis­tivät sitä minkä kerke­sivät. 

Joidenkin ihmis­ten mielestä huna­ja on turhankin makeaa. Myös ääni voi olla liian huna­jainen. Ällöt­tävää, suo­ras­taan epäi­lyt­tävää! 

Kalli­it asi­at tai esineet mak­sa­vat huna­jais­es­ti, vaik­ka yleisem­min kuitenkin mal­tai­ta. Mut­ta kyl­lä huna­ja-sanal­la on suomen kielessä pääosin posi­ti­ivi­nen merk­i­tys. Musi­ikissa ei huna­ja-sanaa niinkään vil­jel­lä, mut­ta on meil­lä sen­tään Huna­jainen tan­go. 

Turun Pal­loseu­ran maalirenku­tuk­ses­sa hoetaan ”huna­ja­ta, huna­ja­ta, huna­ja­ta mulle”. Ja sil­loin TPS:n kan­nat­ta­jat saat­ta­vat innos­tuk­sis­saan jopa ”kus­ta huna­jaa”. 

HUNAJAINEN SAUNAHETKI

Saunas­sa ihoon sivel­ty huna­ja tekee ihos­ta pehmeän ja kim­moisan. Käyt­tö on help­poa. Sivele huna­ja läm­men­neelle, puh­taalle iholle, anna hoitavien ja rav­it­se­vien ainei­den imey­tyä löylyssä ja huuhtele.

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuva Kale­vi Ketolu­o­to