Luonto

Elämme metsästä

29.5.2018

Ainutlaatuinen metsäympäristömme tuo leivän moneen pöytään ja piristää kaupungin talouselämää. Metsän mukanaan tuomat henkiset arvot ovat kuitenkin mittaamattomat.

 

Aika jännää katsella Loviisan seutua ylhäältä päin erilaisten karttojen avulla. Miriam Stenvallin työhuoneella Loviisan metsäkeskuksessa aukenee silmien eteen oikea karttataivas.

Miriam Stenvall esittelee Loviisan seutua tietokoneen näytöltä. Nyt viimeistään sen tajuaa: Mehän asumme metsässä!

Metsiä on todella moneksi. Karttasovelluksissa näkyy ympäröivän maaston monimuotoisuus.

Eri havupuutyypit ilmenevät vaaleampina tai tummempina läikkinä, jotkut lehtipuut pieninä palluroina. Puiden varjoja katsomalla voi arvioida puiden pituuden. Rinnevarjostus tuo esiin maaston korkeuserot.

– Me ihmiset haluamme nähdä ympäristömme ja etsimme korkeita paikkoja, näköalapaikkoja. Menemme ylös kallioille, kiipeämme puihin. Loviisassa metsä on kaikkialla. Asui melkein missä tahansa, metsään pääsee muutamassa minuutissa, Miriam Stenvall sanoo.

 
 

 
 

Ja sitten ne kivet!

Varmasti jokainen, joka ensimmäistä kertaa tulee loviisalaismaisemiin, kiinnittää huomion kivenlohkareisiin. Niitä Loviisan metsät ovat pullollaan. On pieniä, keskikokoisia ja valtavia siirtolohkareita, jotka houkuttelevat kiipeämään. Tuollakin laakealla kivellä olisi hieno piknik-paikka!

– Olemme jääkauden rikastuttamalla alueella.

Sopivan nettikartan avulla voi nähdä nämä kivet ja kalliot. Koska niitä on valtavasti metsissämme, kulkeminen on paikoin haastavaa, mutta maisemat ovat upeat. Yllättäen Miriam kertoo, että Pohjanmaalla on samantyyppistä kivisyyttä. Minä kun näen aina silmissäni peltoa tai suota, kun Pohjanmaata ajattelen.

– Vastaavaa maastoa on tosiaan Pohjanmaalla, mutta vain rannikkoalueella. Ja kivet ovat siellä paljon pienempiä, Miriam Stenvall selventää.

 

Puuta joka lähtöön

Loviisan seutu on puiden kasvulle otollinen. Kasvu on rannikon lähellä voimakasta ja runsasta, sillä puustoa hellii leuto meri-ilmaston kosteus. Se saa puut kasvamaan hyvin, mutta toki aivan meren läheisyydessä tuulet vaikuttavat puiden kasvuun ja muotoon.

Tuulisilla ja kallioisilla paikoilla puiden kasvu ei ole yhtä voimakasta. Meren läheisyydessä pakkaset eivät pääse yllättämään puustoa ja alueelle voi huoletta istuttaa herkempiäkin taimia.

Loviisan pohjoisosissa, entisessä Liljendalissa ja Ruotsinpyhtään sekä Pernajan pohjoisosissa on samanlaista kuin Keski-Suomessa.

Puut kasvavat kesän lämmössä hyvin ja todella pitkiksi. Puuston kasvuun vaikuttaa myös kasvupaikan ravinteisuus. Miriam tuo näytölle valtavan, lähes koskemattoman metsäalueen. Se ulottuu Tesjoelta Elimäelle. Koska alueella ei ole isoja teitä, se katsotaan Etelä-Suomen suurimmaksi yhtenäiseksi metsäalueeksi.

– Meillä on todellakin täällä uskomattomat metsät, hän toistaa.

Voisi myös sanoa, että Loviisa elää metsistä. Metsätalous on merkittävä elinkeino. Se työllistää ihmisiä ja on omistajilleen tietenkin tärkeä tulonlähde. Kaupungin kannalta hyvä asia on se, että puusta tuleva raha myös jää kiertämään alueelle.

 

 

 

 

 

Koivua ja haapaa

Talousvaikutukset ovat merkittävät. Puuta tarvitaan kaikkialla. Kuusikuitu ja kuusitukki ovat tärkeitä materiaaleja, sekä tietenkin myös mänty. Tavallinen puunkäyttäjä, joka lämmittää taloaan klapeilla, pitää kuitenkin koivua arvokkaimpana, mutta koivulle on luonnollisesti paljon muutakin käyttöä.

– Koivusta tehdään muun muassa vaneria. Sitä käytetään myös viskoosina vaatetuotannossa. Koivu käy tietenkin myös rakentamiseen muiden puulajien ohella. Ja saadaanhan koivusta ksylitoliakin.

Haapaparasta tulevat mieleen havisevat lehdet ja tulitikut. Miriam kuitenkin kiittää haavan ominaisuuksia. Itäisimmällä Uudellamaalla ovat myös kautta aikain olleet Suomen parhaat haavikot. Tosin tällä hetkellä sen käyttöaste on pieni.

– Haapalauta kestää loistavasti aikaa, kunhan se pysyy kuivana. Esimerkiksi Virossa sitä käytetään paljon rakentamisessa.

 

Hakkuut ovat tärkeitä

Metsä kasvaa taimikosta harvennusmetsäksi yleensä 20–25 vuodessa. Runsaan 50 vuoden iässä se on jo järeää tukkimetsää, ja 90 vuoden jälkeen vanhaa metsää.

Edes Loviisassa kaikki puut eivät kuitenkaan saa kasvaa rauhassa. Merkkinä tästä ovat esimerkiksi ruskeiksi rangoiksi kuivuneet kuuset. Niiden kimppuun ovat käyneet hyönteistuholaiset. Kun kuuset tulevat vanhoiksi, niiden kunto heikkenee. Myrskyt saattavat kaataa ne, ja silloin kaarna- ja kirjanpainajakuoriaiset hyökkäävät. Seuraava kohde on sitten lähellä sijaitseva vanha, heikentynyt kuusikko.

Ongelmia voidaan välttää hakkuilla ja puupinojen korjaamisella ajoissa.

– Hakkuut ovat tärkeitä, eikä Loviisassa koskaan hakata metsiä yli kasvun, Miriam Stenvall toteaa.

 

Kartanolta kartanolle

Sitten ajatus kiertyy niinkin kauas kuin 1800-luvulle. Tuohon aikaan puu se vasta tärkeä olikin ihmiselle. Siitä tehtiin kaikkea elämälle välttämätöntä, sekä tietenkin käytettiin lämmityksessä. Tarinoiden mukaan läntinen Pernaja tunnettiin siihen aikaan alueena, jossa kartanoilta näki suoraan toisille, sillä puita oli niin vähän.

– Silloin metsästä hakattiin suuret puut sahoille ja rakennuspuuksi, puista poltettiin tervaa ja hiiltä, metsästä haettiin polttopuut, karja laidunsi metsälaitumilla ja kaikki mahdollinen ravinteikkaampi maa oli viljelykäytössä.

– Näkymä oli hyvin erilainen kuin nykyisin, kun vahva metsä on valloillaan. Vanhoja peltoalueitakin istutettiin 1900-luvulla metsälle, ja puusto pääsi kasvamaan.

 

Metsän ruhtinas

Vaikka metsä tuo alueelle työtä ja varallisuutta, sen henkisiä arvoja ei voi liikaa arvostaa. Lukuisat tutkimuksetkin todistavat luonnon ja metsän merkityksen ihmisten hyvinvoinnille.

Metsässä verenpaineen saa laskemaan, ja siellä liikkuminen rauhoittaa ja tuo hyvää mieltä.

Miriam Stenvall itse viihtyy metsissä ja muualla luonnossa jo työnsä puolesta, mutta myös ”siviilissä”. Hänelle metsässä liikkuminen on arkipäivää.

– Ilman sitä elämä olisi paljon köyhempää.

 
 

 

 

 

Metsässä yhtenä monista

Metsässä liikkuessaan Miriam on tottunut näkemään eläimiä ja niiden jälkiä.

Metsissämme on tietenkin paljon hirviä ja kauriita. Pedoista suurin on karhu, ja pikkupedoista etelään asti on vaeltanut myös ahma. Hirvien ja kauriiden seassa vilistävät ilvekset, ketut, näädät, mäyrät, supikoirat, jänikset sekä muut jyrsijät ja pikkunisäkkäät. Niin, ja tietenkin villisiat, joiden invaasio on ollut huikea Loviisan seudulla.

– Villisiat tekevät aika paljon tuhoja viljelyksillä ja puutarhoissa. Jos kohtaa vahingoitetun villisian, kannattaa olla varuillaan. Ärsytettyinä ne saavat aikaan pahaa jälkeä torahampaillaan. Koiriakin on saatu paikkailla niiden jäljiltä.

Onko Miriam paljon metsissä liikkuneena kohdannut myös metsien kuninkaan karhun? Niitä nimittäin on myös melko paljon metsissämme.

– Olen onnistunut välttämään karhun kohtaamisen. Kannattaa pitää aina pientä ääntä yllä metsässä liikkuessa. Saatavilla on myös juuri tätä varten suunniteltuja karhukelloja.

Miriam huomauttaa, että karhu pyrkii aina väistämään ihmistä. Se on sekasyöjä, joka ei erityisemmin himoitse ihmisen lihaa. Lihaa se kuitenkin tarvitsee ennen ja jälkeen talviunien.

– Usein karhu syö raatoa pitempäänkin. Jos sellaisen löytää, kannattaa häipyä paikalta tulosuuntaan, Miriam neuvoo.

 

Metsähortoilua

Miriam on myös innokas marjastaja ja sienestäjä. Sieniä on Loviisan metsissä paljon alkukeväästä pitkälle syksyyn. Viime vuonna jotkut keräsivät kylmää kestäviä suppilovahveroita vielä joulukuussa rikastuttamaan joulupöytää. Haasteellinen maasto lisää sienestyksen ja marjastuksen liikunnallista hyötyä. Sopivia reittejä voi tutkia niin ikään kartoista. Niissä näkyvät myös lukuisat suot selvästi vaaleampina lampareina.

– Soilta saa karpaloita ja lakkojakin. Tulkitsemalla kartan korkeuskäyriä voi nähdä alueita, joilla on luultavasti ollut lämpimin kevätsää. Sinne kannattaa mennä marjaan.

Miriam harrastaa myös pyöräilyä ja paljasjalkajuoksua poluilla. Loviisan seudun metsät tarjoavat tähänkin upeat puitteet.

Karttojen avulla voi välttää risukot, kivikot ja syvät ojat. Metsäretken voi suunnitella reitteineen ja taukopaikkoineen. Metsän siimeksessä tai korkealla kalliolla voi syödä eväät ja jatkaa taas matkaa. Alueella on myös kirkasvetisiä järviä.

– Loviisan seudun luonto on ainutlaatuisen kaunis ja monipuolinen, Miriam hymyilee.

Sitten hänelle tulee mieleen vielä yksi asia, josta metsässä viihtyvä voi hyötyä. Miriam nimittäin hortoilee mielellään metsissä. Hortoilulla hän ei tarkoita epämääräistä haahuilua, vaan luonnon kasvien ja yrttien keräämistä.

Nokkonen, vuohenputki, voikukka ja nuori horsma maistuvat salaateissa ja muissa ruoissa.

– Kasvit ja yrtit ovat erittäin terveellisiä. Täytyy kuitenkin osata erottaa turvalliset kasvit myrkyllisistä, hän muistuttaa.

 

 

Suomen metsiin tarvitaan jatkuvasti lisää ammattilaisia metsänhoitoon, puunkorjuuseen ja kuljetukseen. Puuhuoltotehtävät työllistävät muun muassa metsäkoneenkuljettajia ja -asentajia, puutavara-auton kuljettajia ja metsureita. Myös uusien yrittäjien tarve kasvaa.

Lisäksi metsä luo työpaikkoja tutkimuksen ja kehityksen parissa, tuotannossa, logistiikassa, hankinnassa, kestävässä kehityksessä ja ympäristöasioissa jne.

 

Metsäalan ammatteja 

Metsuri, metsänhoitaja, metsäasiantuntija, metsäkonduktööri, metsänhoidonneuvoja, metsänvartija, metsätalousinsinööri, metsätyönjohtaja

 

 


 
 

”Vaikka metsänhaltijat ovat haihtuneet nykymetsistä, niin jonkinasteista villeyttä ja vapautta tapaa vielä nykykielenkin sanakirjojen metsä-esimerkeistä. Muutaman vuoden takaisessa Kielitoimiston sanakirjassa oleilee jo Gananderin tuntema metsäläinen, joka selitetään metsissä eläväksi primitiiviseksi ihmiseksi. Metsittyä voi paitsi oma puutarha myös syrjässä elävä ihminen.”

Kirsti Aapala, Kielikello 2/2009

 
 

Teksti Reija Kokkola  Kuvat Sanna Nylén, Fanni Fagerudd

2
Pikkukaupunki
Instagram has returned invalid data.

Follow Us