Ihmiset, Lifestyle

Elämäsi kesä -kilpailun voittajat ihastuivat Loviisaan

22.9.2017
Voittajat ihastuivat Loviisaan

Helsinkiläis­ryh­mälle räätälöi­ti­in viikon­lop­pu Lovi­isas­sa hei­dän toivei­den­sa mukaan. Viikon­lop­pu­un kuu­lui hauskan­pitoa, liikun­taa, hyvää ruokaa ja upei­ta maisemia. Ja ennen kaikkea uusia elämyk­siä. Kirkkoveneretkel­lä he kek­sivät hevibändille uuden nimen. Dunkahäll!
 
Lovi­isan matkailu­toimis­ton jär­jestämän Elämäsi kesä -kil­pailun voit­ta­jaryh­mä on saa­punut viikon­lop­un päät­teek­si Kaisa ja Tuo­mo Kor­pelan Pitkän­pöy­dän­taloon naut­ti­maan lounas­ta. Kahdek­san iloista ja tyy­tyväistä helsinkiläistä kehuu kil­paa Lovi­isaa. Palk­in­tovi­ikon­lop­un aikana on tapah­tunut paljon. Ryh­mäläis­ten toivei­den mukaan räätälöi­ti­in pari­in päivään paljon kaikkea kivaa. Reis­surep­pu­un on tart­tunut tietoa Lovi­isas­ta, liikun­taa, koke­muk­sia ja aivan uusia elämyk­siä. Tänä aamu­na he naut­ti­vat Kahvi­la Laivasil­lan tar­joa­man aami­aisen Öster­st­jer­nanin kan­nel­la aamuau­ringos­sa. Yön he kel­lui­v­at laivas­sa sisäl­lä. Nukut­ti kuulem­ma hyvin.

– Ensim­mäisen yön vietimme Pilastereis­sa. Sekin oli todel­la hieno koke­mus. Tun­tui jän­nältä, että van­has­sa puu­talos­sa on uima-allaskin, ker­too voit­ta­jaryh­män kasaan koon­nut Aku Vainikainen.

Kil­pailu­un tuli paljon hake­muk­sia. Niis­sä perustelti­in, mik­si juuri min­un kokoa­mal­leni ryh­mälle tulisi tar­jo­ta viikon­lop­un mit­tainen minilo­ma Lovi­isas­sa. Vainikainen tart­tui tilaisu­u­teen huo­mat­tuaan kil­pailun main­os­tar­ran Helsingis­sä bussin selkäno­jas­sa. Hänen aiem­pi koke­muk­sen­sa Lovi­isas­ta rajoit­tuu yhteen ker­taan: taan­noiseen luokkaret­keen ydin­voimalalle. Mitä hän sit­ten kir­joit­ti Lovi­isan matkailu- ja markki­noin­tiväelle?

– Ker­roin, että olemme kaik­ki jonkin­laises­sa elämän kään­neko­hdas­sa. Ryh­mään kuu­luu kolme pariskun­taa ja pari kaverus­ta. Olemme tulleet siihen vai­heeseen elämässä, että pohdimme asun­non ostoa tai per­heen perus­tamista. Mietimme, että voisiko sitä asua ja elää mukavasti muual­la kuin Helsingis­sä, Vainikainen ker­too.

 
 
AkuVainikka_frisbee2

 

Frisbeegolf-rata yksi Suomen parhaista

Ryh­mäläisiä yhdis­tää myös fris­bee­golf-har­ras­tus ja musi­ik­ki. Sik­si he halu­si­vat ehdot­tomasti tutus­tua Lovi­isan fris­bee­golf-rataan. Alan innokkaaseen har­ras­ta­jaan Vainikaiseen rata teki huikean vaiku­tuk­sen. Hän rankkaa vain Meilah­den radan Helsingis­sä yhtä hyväk­si.

– Mei­dän ryh­mässämme kaik­ki kun­dit frib­aa. Lovi­isan rata oli hieno koke­mus. Riit­tävän haas­ta­va ja lisäk­si aivan upeat maise­mat. Ne yhdessä tekivät fris­bee­golfista elämyk­sen.

Liikun­nalli­nen poruk­ka halusi myös naut­tia Lovi­isan merel­lisyy­destä. Sik­si toivelis­taan oli laitet­tu kirkkove­ne­soutu Dunkahäl­li­in ja takaisin. Kaik­ki oli­vat ensim­mäistä ker­taa moi­sen elämyk­sen äärel­lä. Liikun­taa ja meren tuok­sua! Pikkusaar­ta läh­estyt­täessä heviki­taristi Joonas Vep­sä sai ajatuk­sen: Dunkahäll voisi olla hyvinkin hevibändin nimi!

– Siltä se kuu­lostaa, Vainikainen nau­rah­taa.

Poruk­ka tutus­tui Lovi­isaan myös pyöräillen. Upea har­ju ja van­hat kau­ni­it raken­nuk­set tekivät lähtemät­tömän vaiku­tuk­sen. Ennen lounas­ta Kor­peloil­la he tutus­tu­i­v­at Kar­vosten per­heen remon­toimaan taloon, Vacker­back­aan. Sekin oli elämys.

– Tääl­lä on tosi mukavia ihmisiä. Eilen illal­la söimme Rav­in­to­la Salt­bo­danis­sa. Ruo­ka ja tar­joilu oli­vat eri­no­maisia, poruk­ka kiit­telee.

 

Koti Loviisasta?

Kaisa Kor­pelan ja Ilona Turkan valmis­ta­ma lounas on katet­tu Kor­peloiden talon muhkealle kuis­tille. Tar­jol­la on kalaa eri muodois­sa, salaat­te­ja, kastikkei­ta, omien kano­jen munia sekä uusia perunoi­ta. Pian on koti­in lähdön aika Malmgårdin kar­tanon kaut­ta. On haus­ka tode­ta, että minilo­ma­laiset ovat naut­ti­neet räätälöidys­tä reis­sus­ta pikkukaupunki­in.

– On ollut sopi­vasti kivaa tekemistä. Olemme päässeet loman tun­nel­maan, Tai­ka Tuu­na­nen toteaa.

– Aikataulu on ollut aivan täy­delli­nen. Ei ole mis­sään vai­heessa ollut kiireen tun­tua, vaan olemme saa­neet liikkua tääl­lä juuri sopi­vas­sa tahdis­sa, Miika Forsström komp­paa.

Tuu­na­nen alkaa kysel­lä asun­to­jen hin­to­ja. Mil­laisia työ­paikko­ja olisi tar­jol­la? Onko help­po verkos­toitua? Täy­tyykö osa­ta ruot­sia? Ker­romme, että ruotsin kieltä tarvi­taan jois­sakin ammateis­sa, mut­ta muuten kieliasi­aan suh­taudu­taan ren­nos­ti. Ja onhan meil­lä Pakkok­lubben, jos­sa ump­isuomenkieliset pää­sevät har­joit­ta­maan ruotsin kie­len taitoaan. Tuu­na­nen kyse­lee lisää, ”kos­ka olem­me­han koh­ta kaik­ki muut­ta­mas­sa Lovi­isaan.” Lauseen hän heit­tää puo­lileikil­lään, mut­ta ehkäpä aja­tus pikkukaupungis­sa asumis­es­ta jää itämään.

– Ainakin tulemme tänne var­masti uud­estaan, he vaku­ut­ta­vat.
 

 
AkuVainikka_korpela1

 

AkuVainikka_korpela2

 

1
Pikkukaupunki