Ruoka

Eeron kellarin glögipruuvi

9.12.2021

Ravintola Localen tunnelmallinen holvikellari oli mitä mainioin miljöö virittäytyä aidon glögipruuvin tunnelmaan. Testaajat – kolme insinööriä ja yksi tuplateknikko – eivät olleet niinkään huolissaan glögeistä kuin keskihajonnasta ja gaussin käyrästä. 

 

Keimo Ahokan­to, Juha Koivu­la, Heik­ki Lehto­nen ja Marko Suon­pää oli­vat valmi­ina pöy­dän ääressä klo 17.00. Kuten aina Pikkukaupun­gin pru­u­veis­sa, juo­mat – täl­lä ker­taa kuusi glö­gi-uutu­ut­ta – mais­telti­in sokkona, eli tes­taa­jat eivät tien­neet mitä hei­dän lasei­hin­sa oli kaadet­tu. 

Juo­mat tes­tat­ti­in aluk­si yksi ker­ral­laan, kunnes kaik­ki kuusi glögiä oli­vat laseis­sa ja niitä saat­toi myös ver­tail­la toisi­in­sa. 

 

Ensim­mäi­nen mais­tel­tu glö­gi oli Win­ter Vil­lage Glüh­wein, jon­ka alko­holip­i­toisu­us on 10%. 

Glö­gi kir­voit­ti heti tes­taa­jien kie­lenkan­nat ja kom­men­tit lensivät. Vain her­ra Suon­pää istui miet­teliäänä lasin­sa ääressä glögiä sen enem­pää kom­men­toimat­ta. Muis­ti­in­panoi­hin­sa hän kuitenkin kir­joit­ti: ”Help­po glö­gi, ei kuitenkaan aat­to­juo­ma. Suosit­te­len vieraille, jot­ka jät­tävät tuli­ais­lah­jat osta­mat­ta. Aav­is­tus tam­mea Turun saaris­tos­ta.” 

Juha Koivu­lan mielestä kyseessä oli hie­man makea, punainen perus-glö­gi. ”Sopi­van voimakas, mut­ta maku puut­tuu.” 

Keimo Ahokan­to jäi miet­timään, että jos tätä nenään­sä ottaisi, niin paljonko­han siitä tulisi promille­ja. ”Sen ver­ran makeaa se kyl­lä on, ettei pul­lol­lista pysty­isi juo­maan.”

Entä viskosi­teet­ti? 

Heik­ki Lehto­nen kaipasi Excel-taulukkoa apu­un. ”Onhan tästä jokin taulukko tehtävä!” Ja Juha Koivu­la pohdiske­li, josko glö­gin alka­va kehit­tymi­nen kor­reloisi omaa tilaa. 

Mut­ta Heik­ki sanoi sen ensim­mäisenä ääneen: “Hei, eikö näis­sä pitäisi olla man­telei­ta tai rusi­noi­ta mukana. Selvä puute.” 

 

 

Keimo: ”Jos juodaan glögiä,  niin sitten juodaan glögiä.” 

 

 

Toise­na mais­telti­in Nord­forsin Luo­mu valkovi­iniglö­gi, jon­ka alko­holip­i­toisu­us on 10%. 

Heik­ki ja Juha muis­tut­ti­vat yhteen ääneen, että valkoinen ei ole punainen. Fik­su­ja miehiä! 

Keimo tote­si, että tämä glö­gi on tosi hyvä. ”Ja para­nee vain juodessa.” 

Juha ja Heik­ki luon­nehti­vat glögiä kehit­tyneek­si. ”Huo­mat­tavasti sivistyneem­pi kuin edelli­nen.” Johon Marko heräsi: ”Tässähän on vähän aka­teemisu­ut­ta mukana!”

Kaik­ki joi­vat glögiä ilok­seen. ”Kaneli mais­tuu.”

Keimo jäi kuitenkin miet­timään, olisiko juo­ma aika sok­er­i­nen, johon Marko tote­si: ”Se on juh­lalli­nen glö­gi, jon­ka seuras­sa on hyvä ava­ta pehmeitä paket­te­ja. Siinä mais­tuu aav­is­tus nuor­ta vaahter­aa Kymen­laak­sos­ta.” Heik­ki povasi tästä jo pru­u­vin voit­ta­jaa. 

 

 

Juha: ”Siis miksi Keimo saa lisää?”

 

 

Kol­man­te­na mais­telu­vuorossa oli suo­ma­lainen Tähti luo­muglö­gi, jon­ka alko­holip­i­toisu­us pomp­sah­taa 15 pros­ent­ti­in. 

Juha piti tätä glögiä jopa liian aggres­si­ivise­na. Tätä Keimo ei ihan allekir­joit­tanut ja vih­jaisi, että pru­u­vin lab­o­ra­to­rio-olo­suh­teet eivät ole saman­laisia joka glö­gin kohdal­la. 

”Se saat­taa aiheut­taa vääristymiä.”

Keimo mais­toi tässä glögis­sä suk­laan ja liial­lisen makeu­den. ”Aika erikoinen glö­gi, mut­ta tuok­su on eri­no­mainen.” 

Yhtäkkiä miesten ajatuk­set veivät kohti mint­tusuk­laa­ta. Marko tosin naut­tisi tätä glögiä puoli­son kanssa illan hämärässä, ”sil­lä siinä on aav­is­tus isoa män­tyä etelärin­teeltä. Ettäs tiedätte!” Ja arvosanaksi tuli ysi mii­nus. 

Keimo ei sen sijaan huolisi tätä glögiä pöytä­va­likoimaansa. Juha oli epäi­lyt­tävän hil­jaa.

 

 

 

Marko: ”Tämä herättää suuria tunteita.”

 

 

Kun pru­u­vis­sa päästi­in neljän­teen glögi­in (Lignell & Piis­pasen Loimu 2021), keskustelu äityi melkein kil­palaulan­naksi. 

”Tämä on punainen”, Juha laukaisi. Johon Heik­ki: ”Vielä punaisem­pi kuin aiem­mat.” Ei epäilystäkään: koulutet­tu­ja miehiä! 

Markoa huolestut­ti se, että pru­u­vaa­jat antoi­vat vain täysiä arvosano­ja. Hän oli jäänyt kaipaa­maan des­i­maale­ja. ”Tämä herät­tää suuria tun­tei­ta.” 

Juha miet­ti, mik­si tämän glö­gin arvioin­ti osoit­tau­tui niin vaikeak­si. Keimo, van­ha ket­tu, löysi siitä heti yrtin, ”kori­anterin tai vas­taa­van”. Juhan mielestä sivu­maku­na oli pikem­minkin lan­ta. Markolle taas tuli mieleen sys­mäläi­nen kuusenkerkkä. ”Muis­tut­taa pilalle men­nyt­tä rankkierää. Älkää kysykö enem­pää.” 

Tähän glögi­in miehet eivät syt­tyneet. 

 

 

Heikki: “Eikö näissä pitäisi olla manteleita mukana.”

 

 

 

Viiden­tenä tes­tat­ta­vana oli vuorossa Blos­sa 21, alko­holip­i­toisu­us 15%. 

Juha: ”No nyt tuli jän­nä juo­ma. Tämä on eksoot­ti­nen. Pauku­tan kär­keen!” 

Heikin kanssa syn­tyi jälleen eripu­raa väristä. ”Sanokaas edes jokin mauste”, hän kyseli muil­ta. 

”Toi–toi–toi–toi–toi… oiko­sulku. Se, jota laite­taan kinkku­un lopuk­si? Nei­likoi­ta, juu nei­likoi­ta! Jos halu­aa pila­ta joulukinkun, niin täl­lä se onnis­tuu näp­pärästi.” Markon tyr­mäys iski suo­raan Juhan tun­teisi­in, sil­lä hän suo­ras­taan rakas­taa Blos­saa.

Kei­mon mielestä tämä glö­gi mais­tui vähän maku­vis­syltä. ”Maku häipyy nopeasti, mut­ta appel­si­inin silti erot­taa.” Heik­ki jäi miet­timään, oliko se juuri tämä glö­gi, jota kotona oli käs­ket­ty mais­ta­maan huolel­la. 

”Voisin kuvitel­la osta­vani Tallinnas­ta tätä kolme koria. Mut hei, ei sit­ten nim­iä jut­tuun”, Juha nau­raa. 

”Jos joulupuk­ki saisi antaa jotain tuh­mille lap­sille, niin se olisi tätä – kuin laho jala­va Töölöstä”, tuumasi Marko. 

Miten yksi Blos­sa voi herät­tääkin insinööreis­sä niin ris­tiri­itaisia tun­tei­ta!

 

 

”Jos joulupukki saisi antaa jotain tuhmille lapsille, niin se olisi tätä.”

 

 

 

Viimeisenä tes­tausvuorossa ollut Dufvenkrooks rom­mirusi­naglö­gi oli sekin 15-pros­ent­ti­nen. 

Marko arveli tämän glö­gin ole­van apteekkia, kuin suo­raan Meilah­den infek­tio-osas­tol­ta. ”Vaik­ka ensim­mäisenä vuorossa ollut juo­ma oli ihan perus­glö­gi, huo­maan nyt use­ampia mais­tel­tuani, ettei se ollutkaan niin huono.” Juha löysi kutoses­ta Strep­silsin maun, ja Heik­ki komp­pasi. Liikut­ta­van yksimielisiä he oli­vat väristä: se on punaista. 

Markon mielestä tämä glö­gi olisi oiva lääke pie­neen flun­ssaan. ”Pelkästään sen takia kan­nat­taa vilus­tua. Maku seisoo suus­sa kuin Meche­lininkadun lehmus.” Tämä metafo­ra nau­rat­ti mui­ta. 

Heik­ki tuumasi, että noin yleis­es­ti pru­u­vin vaaleat glögit oli­vat maultaan parem­pia kuin punaiset. Juha hirt­täy­tyi vitoseen eli Blos­saan ja ver­tasi sitä ensir­akkau­teen. Keimoon se glö­gi ei tehnyt vaiku­tus­ta. Marko puolestaan tuu­mi, pitäisikö nelo­nen (Lignell & Piis­pasen Loimu 2021) jät­tää luokalle. 

 

”Gaussin käyrä paljastaa viime kädessä vääristymän, jota olemme täällä hakemassa.”

 

Napakymp­piä ei löy­tynyt

Pitäisikö jollekin glögille antaa täy­det kympin pis­teet? Muuten­han keski­ha­jon­ta kär­sii, tes­taa­jat tote­si­vat – jotenkin insinöörimäistä pohd­in­taa: ”Gaussin käyrä pal­jas­taa viime kädessä vääristymän, jota olemme tääl­lä hake­mas­sa.”

Keimolle kaadet­ti­in vielä ykköstä lasi­in, josko se sit­tenkin olisi kympin arvoinen. ”Annetaan sille mah­dol­lisu­us.” 

Sit­ten täytet­ti­in kaik­ki lasit, ja sepä tekikin ver­tailun mie­lenki­in­toisek­si.

”Olisiko pakko antaa kymp­pi jollekin, ettei glö­gin myyn­ti kär­si?” Paineinen tilanne: punkkupru­u­vin voit­ta­javi­i­ni lop­pui aikanaan Lovi­isan Alkos­ta alta aikayk­sikön. 

Kovaäänistä keskustelua, pohd­in­taa numeroista. Vänkäi­lyä ja vähän leukailua, kunnes syyl­listävä sor­mi osoit­ti kohti toimit­ta­jaa, joka oli uno­htanut man­telit ja rusi­nat. 

Pru­u­vi toteutet­ti­in ennä­tysa­jas­sa, mut­ta ihanan tun­nel­mallis­es­ta Eeron kel­lar­ista raati­laisia ei ihan heti meinan­nut saa­da ulos. Kaik­ki ilmoit­tau­tu­i­v­at oitis mukaan seu­raavaankin pru­u­vi­in. 

Mut­ta jos mielestäsi juuri sinä, tämän luk­i­ja ja kolme kave­ri­asi olette halukkai­ta seu­raaviksi raati­laisik­si, ilmoit­tau­tukaa toim­i­tuk­seen! toimitus@pikkukaupunki.fi

 

 

 

 

Pikkukaupun­gin edel­liset pru­u­vit löy­dät täältä!

 

Tek­sti Päivi Ahvo­nen Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to

 

0
Pikkukaupunki

Smås­tad­sliv muis­tikir­ja, 8 e
Puu­tarhurin tai muun haaveil­i­jan muis­tikir­ja.

 

Pil­low Case x Smås­tad­sliv -essu, 30 e
Vir­pi Lehtisen valmis­ta­ma puu­tarhaes­su kier­rä­tyskankaista, kuosi vai­htelee.

 

Tilaus: toimitus@pikkukaupunki.fi
Hin­ta sisältää postiku­lut