Dagnyn kala on torin valopilkku

Vaik­ka vet­tä vih­moisi ja ihmiset oli­si­vat ryöm­i­neet kotei­hin­sa syysaa­mun kylmyy­dessä, val­oa pimey­teen tuo Dag­nyn kalavaunu torin laidal­la. 

Sis­aruk­set Nan Hinds­berg ja Maj Manko­nen park­keer­aa­vat kalavau­nun­sa aina palvelu­alt­ti­il­la asen­teel­la. 

– Täy­tyy­hän jonkun olla jo aamus­ta vetämässä aurinko esi­in, Maj ja Nan tuumaa­vat.

Kala on tun­netusti ter­veel­listä ja hyvää, mut­ta oman tärkeän osansa Dag­nyn vaunul­la asioimiseen tuo­vat sis­arusten hymy­ilevät ja iloiset kasvot. 

– Asi­akkaat ovat tut­tu­ja, ja heitä on aina muka­va palvel­la. Ystäväl­lisyys kuu­luu palvelu­un. Se kai tulee luon­nos­taan, sis­aruk­set totea­vat. 

Vaik­ka asi­akas joskus hytisee kylmässä, niin kalavaunus­sa ei ole kylmä pakkasel­lakaan. Kalat toki pötköt­televät jäi­den seassa, mut­ta sis­aruk­sil­la on läm­min. 

– Vaunu on läm­mitet­ty, emmekä koskaan seiso tääl­lä tumput suo­ri­na, he nau­ra­vat. 

Nanin ja Majn Dag­ny-äiti aloit­ti kalamyyn­nin toril­la vuon­na 1974. Kun äiti lopet­ti, tyt­täret jatkoi­vat myyn­tiä tori­vaunus­sa vuon­na 1999. Dag­ny-äiti on edelleen hyvässä kun­nos­sa. Hän ajelee venet­tä ja autoa. Torin yli hän tulee moikkaa­maan tyt­täriään ja tut­tu­ja asi­akkai­ta rol­laat­torin avul­la. Palvelu­alt­tius näyt­tää kulke­van suvus­sa. 

Nanil­la ja Majl­la on myös pari muu­ta hyvää torimyyjän omi­naisu­ut­ta.

– Resep­tit lentelevät tiskin yli, ja meil­lä on myös hyvä kasvo­muisti. Aika usein tiedämme, mitä asi­akas tulee hake­maan. 

Tek­sti Rei­ja Kokko­la Kuva Arto Wiikari