Arjen härdelli unohtuu jäällä

Naisten jääkiekkojoukkueen pelaajat Taija Solja ja Maarit Pönkä ihastuivat lajiin kertaheitolla. Treeni pitää kropan kunnossa ja joukkuelajin yhteishenki piristää mieltä.

Kun Tai­ja Sol­ja aloit­ti jääkiekko­har­ras­tuk­sen vuon­na 2007, hän ei ollut koskaan aiem­min lait­tanut hokkare­i­ta jalka­an. Nuore­na hän hiihti kil­paa, mut­ta jääkiekko ei ollut käynyt mielessä. Työkaver­it For­tu­mil­ta houkut­te­liv­at lähtemään mukaan nais­ten lätkätreenei­hin. Tai­ja miet­ti, että siinä samal­la hän uud­is­muut­ta­jana tutus­tu­isi lovi­isalaisi­in.

Siitä se sit­ten alkoi. Tai­ja ker­too, että jääkiekko­har­ras­tus aloite­taan ihan perusteista.

– Innos­tus kas­vaa, kun taidot kehit­tyvät ja kun­to nousee. Treene­jä on kahdesti viikos­sa. Se on ihan sopi­vasti min­ulle.

Läh­es yhtä kauan lajia on har­ras­tanut yrit­täjä Maar­it Pönkä. Hänkään ei ollut aiem­min luis­tel­lut hokkar­it jalas­sa. Sen sijaan hän pelasi nuore­na akti­ivis­es­ti jalka­pal­loa. Kun ystävät ehdot­ti­vat jääkiekkoa, Maar­it päät­ti kokeil­la, vaik­ka aluk­si epäröikin, syt­ty­isikö kip­inä laji­in.

– Syt­tyi heti! Jääkiekko on teknis­es­ti vaa­ti­va laji, mut­ta siinä kehit­tyy kuitenkin nopeasti. Se palk­it­see ja kan­nus­taa jatka­maan, Maar­it sanoo.

Tai­ja Sol­ja tykkää joukkueen vah­vas­ta yhteishengestä.

Paras­ta on yhteishen­ki

Kun Tai­ja lait­taa hokkar­it jalka­an ja kiitää jäälle, arkiset miet­teet jäävät pukukop­pi­in. Keskit­tymi­nen peli­in tuo hyvää vastapain­oa arki- ja työelämään.

Arjen härdel­li uno­htuu. Pelaami­nen on omaa aikaa!

– Aina ei jak­saisi lähteä treenei­hin. Silti joka ker­ta jäl­keen päin on hyvä fiilis. Syke on korkeal­la, ja krop­pa sopi­vasti rasit­tunut. Ja tietenkin joukkue­la­jis­sa ihan paras­ta on yhteishen­ki.

Yhteishengestä puhuu myös Maar­it. Hän on ehdot­tomasti joukkue­pelaa­ja. Siitä ker­too jalka­pal­lotaus­takin.

– Meil­lä on hauskaa jääl­lä ja yhteisil­lä peli­matkoil­la. Joskus pääsemme koti­in pelireis­sul­ta vas­ta puolenyön jäl­keen. Välil­lä se on rankkaa, mut­ta aina on tunne, että kan­nat­ti lähteä.

Maar­it Pönkä uno­htaa jääl­lä arjen kiireet.

“Joskus pääsemme kotiin pelireissulta vasta puolenyön jälkeen. Välillä se on rankkaa, mutta aina on tunne, että kannatti lähteä.”

Vauhdikas­ta menoa

Tai­ja käy lätkätree­nien lisäk­si sil­loin täl­löin lenkil­lä tai kun­tos­alil­la. Enem­pään ei oikein ole aikaa, sil­lä per­heen kak­si poikaa pelaa­vat myös jääkiekkoa.

Tai­ja on tyy­tyväi­nen siihen, että Lovi­isas­sa har­ras­t­a­mi­nen on edullista.

– Tääl­lä vuosit­taiset kus­tan­nuk­set ovat monis­sa lajeis­sa pienem­mät kuin kuukausi­mak­sut isois­sa kaupungeis­sa. Myöskään jääkiekon har­ras­t­a­mi­nen ei ole Lovi­isas­sa kallista, hän toteaa.

Maar­it kiit­tää Lovi­isaa siitä, että har­ras­t­a­mi­nen on edullista. Kaupun­ki tukee eri laje­ja maltil­lisil­la tilavuokril­la.

– Lätkäpelaa­jan varustei­ta voi han­kkia net­tikirp­pik­seltä tai laina­ta tauol­la olevil­ta.

Pelaa­jien ikähaitari on suuri. Mukaan voi tul­la jo alle 18-vuo­ti­aana, ja van­him­mat har­ras­ta­jat ovat viisikymp­pisiä.

Maar­it kuvailee porukkaa isok­si per­heek­si.

– Ikäero ei vaiku­ta joukkueen dynami­ikkaan. Jotkut vas­ta aloit­tel­e­vat, toiset ovat har­ras­ta­neet pitem­pään. Tänäkin syksynä on tul­lut uusia joukkueeseen.

LJK:n naisjoukkueen peli on vauhdikas­ta, mut­ta tak­la­ta ei saa.

– Vaik­ka men­nään vauhdikkaasti, ei kenenkään tarvitse pelätä. Pelaa­jat kun­nioit­ta­vat toisi­aan, Maar­it ja Tai­ja sanovat.

• LJK-naiset perustet­ti­in vuon­na 2007
• Val­men­ta­ja Petri Helander
• Joukkueen­jo­hta­ja Pia Rajala
• Seu­ran jäsen­mak­su 100 euroa
• Joukkueen kausi­mak­su 100 euroa
• Nais­ten har­joi­tusvuorot keskivi­ikkoisin klo 20.20–21.20 ja lauan­taisin klo 16.20–17.45
• Koronati­lanne voi aiheut­taa muu­tok­sia har­joituk­si­in.

ljk.sporttisaitti.com/joukkueet/naiset/

Tek­sti Rei­ja Kokko­la  Kuvat Kale­vi Ketolu­o­to