Kulttuuri

AMANDINE

15.3.2023

Sirkus- ja tanssitaiteilija Amandine Doat muistelee lapsuuttaan Ranskan Toulousessa. Musiikki, tanssi ja teatteri ovat olleet hänen elämässään pikkutytöstä lähtien. 

 

Amandi­nen äiti on näyt­telijä, isä teat­te­ri­o­h­jaa­ja. Taiteil­i­japer­heen tytär nousi esi­in­tymis­lavalle ensim­mäisen ker­ran kuu­sivuo­ti­aana ja hänel­lä oli sil­loises­sa näytelmässä yksi vuorosanakin. Laval­la oli tur­val­lista, oli­han äiti mukana ja isäkin lähel­lä. 

– Siitä jäi innos­tus esi­in­tymiseen. Var­maan jän­nitin, kun menin lavalle, mut­ta oli­han se kivaa! Ajat­telin, että halu­an isona esi­in­tyjäk­si, Aman­dine muis­telee.

7-vuo­ti­aana hän alkoi har­joitel­la kitaran soit­toa ja aloit­ti tanssin ja teat­terin har­ras­tamisen. Kun Aman­dine tuli tei­ni-ikään, hän jou­tui val­it­se­maan näi­den kol­men rakkaan har­ras­tuk­sen välil­lä. 

Hän val­it­si tanssin.

– Siinä pystyin yhdis­tämään tanssin, musi­ikin ja teat­terin, hän sanoo.

 

Läm­min vas­taan­ot­to Suomes­sa

Aman­dine aloit­ti opin­not 16-vuo­ti­aana Lyonis­sa Con­ser­va­toire Nation­al Superieur de Musique et de Dance de Lyon -oppi­laitok­ses­sa. Siel­lä hän keskit­tyi nyky­tanssi­in, mikä on edelleen hänen lem­pi­tanssi­la­jin­sa. 

Balet­tia hän opiske­li jo ennen Lyonia Mar­seille­sis­sa. Sil­loin hän näki balet­ti­tanssi­joi­ta uhkaa­van vaaran, syömishäir­iön. Baletin kuri­nalaisu­us tun­tui Amandines­ta turhaut­taval­ta, mut­ta onnek­si hän löysi uusklas­sisen baletin, jos­sa tanssi­ja ilmaisee itseään vapaam­min koko kehol­laan.

– Klassi­nen balet­ti ei sopin­ut min­ulle. Krop­pa ei jotenkin tykän­nyt siitä.

Dra­matur­gian kan­di­daatin opin­to­jen lop­pu­vai­heessa Aman­dine tapasi tule­van miehen­sä, suo­ma­laisen muusikon Tomas Takolan­derin, joka oli tul­lut vai­h­to-opiske­li­jak­si Ran­skaan. 

Aman­dine tarvit­si lop­putyöhön­sä sopi­van musi­ikin. Hän pyysi Tomas­ta tekemään hänelle sävel­lyk­sen tanssi­in­sa. 

– Hän sanoi joo! 

Viimeisen opin­tovuoten­sa Aman­dine oli kiertueel­la Ran­skas­sa ja Tomas palasi Suomeen. Yhteen he muut­ti­vat vuon­na 2012. Helsingis­sä asues­saan Aman­dine ilah­tui suo­ma­lais­ten ystäväl­lisyy­destä, välit­tömyy­destä ja lämpimästä vas­taan­oto­s­ta. 

 

 

 

 

Kikat­ta­va keho ja mui­ta esi­tyk­siä

Suomes­sa Aman­dine opiske­li sirkus­taidet­ta Sal­pauk­sen sirkusartis­tik­oulu­tuk­ses­sa, jos­ta valmis­tui vuon­na 2015.

Sirkuk­ses­sa hänen lem­pi­la­je­jaan ovat ”object manip­u­la­tion” eli tem­put, jois­sa esi­in­nytään jonkin esineen kanssa. Jonglööraus, ren­gas­trapet­si ja ilma-akro­ba­tia kiehto­vat. 

– Tykkään sekoit­taa eri taide­muo­to­ja. Tanssi on min­ulle kuitenkin tärkein ja merkit­tävin taiteen­muo­to.

 

Tanssin avul­la voin ilmaista tun­tei­ta, puhet­ta, mitä vain.

 

Tomasil­la ja Amandinel­la oli tut­tu­ja Lovi­isas­sa, muun muas­sa tanssi­taiteil­i­ja Beni­amino Borghi, joka jär­jesti heille Lovi­isa-kier­roksen.

– Muu­tim­mekin sit­ten Lovi­isaan 2017, jol­loin odotin jo esikois­tamme. Aatos-pojan syn­nyt­tyä työsken­telin sit­ten Lovi­isan tanssiopis­tossa sirkus- ja tanssinopet­ta­jana kaikki­aan nelisen vuot­ta.    

Musikaa­li­nen Aman­dine naut­tii työsken­telystä muusikoiden kanssa. Hän on tehnyt kore­ografioi­ta muun muas­sa Lovi­isan New Year´s Show´hun ja Lovi­isan Oop­per­ay­hdis­tyk­sen pro­duk­tioi­hin.

Nykyään Aman­dine matkus­taa Lovi­isan ja Helsin­gin väliä, sil­lä hän on osakkaana Ko-kollek­ti­ivi -yhdis­tyk­sessä kah­den muun taiteil­i­jan, Satu Tuomis­ton ja San­na Hen­ton, kanssa.

– Uusin pro­jek­ti­ni on lap­sille suun­nat­tu Didi­dot ja kikat­ta­va keho -esi­tys Helsingis­sä taidekeskus Annan­talos­sa. Siinä on klovne­r­i­aa, tanssia ja vähän musi­ikki­akin. Esi­tyk­set jatku­vat ensi vuon­na, Aman­dine ker­too.

 

 

Tek­sti: Rei­ja Kokko­la Kuvat: Arto Wiikari

 

0