Neljä oluen ystävää pruuvasi oluita ravintola Degerby Gillen tuvassa. Herrojen makumieltymykset olivat sen verran erilaiset, että yksi oppi pruuvista jäi käteen: Älä osta laatikollista olutta pelkästään sen perusteella mitä ystäväsi on suositellut.
Pruuvissa testattiin sokkona kuusi eri tyyppistä pienpanimo-olutta. Niistä kolme oli maustettuja ja kolme ale-oluita. Rajaus pienpanimotuotteisiin toi testiin oman säväyksensä. Jos valinnat olisi tehty etikettien perusteella, vieläkään suuremmilta yllätyksiltä ei olisi vältytty.
Tästä se lähtee!
Ensimmäisenä maisteltu olut, Makubrewingin Maku Apa, sai pöydän hiljenemään testin ääreen. Olutta ja sen vaahtoa katseltiin tarkasti ennen hartaita hörppyjä, tai pikemminkin kulauksia.
Jukka Salminen kommentoi alkuun, että läpi ei näy. ”Ainakin tämä on samea, sen osaan sanoa. Ja hunajainen ehkä.”
”Niin minustakin”, tokaisi Lasse ”Pörri” Kastarinen. ”Jukan maininta hunajaisuudesta saattoi tosin vaikuttaa omaan tulkintaani.”
Petri ”Pete” Rantapään mielestä tämä ensimmäisenä maisteltu olut maistui nopealta. ”Jos tämä olisi valkoviini, se olisi helppo”, hän lisäsi.
Vesa-Matti Vilpponen eli ”Vesku” luonnehti ykskantaan oluen humalan vahvaksi. ”Helposti juotava mutta vetinen, sanon minä.”
Pörri ei ollut samaa mieltä vetisyydestä. ”Pikemminkin se on hyökkäävä alussa ja tuntuu olevan edelleen jälkihyökkäyksessä.”
Peten suussa oluen hedelmäisyys hävisi äkisti ja muuttui jyrkäksi. ”Kontrastinen olut. On tässä karaktääriä!”
Vesku vain katsoi kulmiensa alta.
Vaahtoa, please!
Toinen testattu olut, Beerhuntersin Mufloni, keräsi kiitoksia kunnon vaahdosta. ”Tiukka olut. Ei tällaista saisi aikaiseksi bulkki-espresso-maidonsekoittimella.”
Veskun mielestä ensimmäisen oluen jälkeen tämä toinen ei tuoksunut juuri miltään. Pörri sen sijaan oli haistavinaan siinä toffeen. Jukan mielestä olut on ultrasamea, ja aluksi makukin outo.
Pete kuvaili sen tammiseksi. ”Muistuttaa vähän niin kuin vanhaa purjelaivaa.”
Jukka peesasi: ”Tervahommelei.”
”Ei jyrkkyyttä, eikä kontrastia”, mutisi joku. Ja Vesku löysi mielleyhtymän ”venesuojaan jossa roikkuu kosteita naruja ja verkkoja”.
Mies ilahtuu hetkeksi
Kolmanneksi maisteltavan oluen, Mallaskosken High Hopes, kohdalla Veskun ilme silminnähden kirkastui, mutta kommentti kuului: ”Jos pitäisi valita ulkonäön tai hajun… tarkoitan tuoksun perusteella, tämä olisi huonoin olut tähän mennessä.”
Johon puolestaan Jukka: ”Tämä on kyllä aika neutraali olut.”
Peten suussa mallas maistui puhtaalta. ”Oluen väri ei kyllä ole hunajainen”, hän lisäsi.
Pian Veskun pään päälle nousi huolen pilvi, sillä humala maistui hänestä edelleen – tosin ei yhtä kirpakkana kuin aluksi. ”Mutta onneksi tämä on suunmukaisempi kuin nuo aikaisemmat.”
Jukan mielestä tästä oluesta ei millään saa äkkiväärää, ja Pete komppasi: ”Ei tule yllätystä.” Ja Pörri täydensi: ”Turvallinen ja persoonaton olut. Siinä ei ole mitään, minkä muistaisi seuraavalla kerralla.”
Creamcrackereitä väliin
Ennen neljännen oluen, Malmgård Emmer Pale Alen, maistelua raatilaiset mutustelivat kuivia keksejä. Jukka pettyi sen vaatimattomaan vaahtoon, kunnes säikähti vaahdon potkaisua. ”Menee näköjään ikeniin.”
Pete piti tuoksua tosi makeana, ”mutta rautalusikka maistuu”.
Pörrin arviota oluen väristä ei edes voi tässä toistaa. Vesku suorastaan kirosi tämän oluen. Ajatukset veivät hänet takaisin venevajaan.
”Kauhean vahva humalan maku. Ei lähde pois, vaan jää päälle. Joko on juotava lisää tai tehtävä jotain ihan muuta.”
Pörri koki jyrkän hyökkäyksen, metalliseksi muuttuvan jälkimaun, mutta myös jotain täyteläisyyttä, kunnes Vesku yhtäkkiä huudahti: ”Tiedättekö, mitä tästä tulee mieleeni: Fernet-Branca!”
Hmm… Että tällainen raati
Viidenteen olueeseen, Stallhagenin Dark Honey, päästyämme Veskun ilme kirkastui. ”Tässä eka olut, josta tulee joulu mieleen… tämähän on punainen.” ”Olen kuulevinani joululauluja”, Pörri komppasi.
Jukka mietti, että ”heti kun on tummempi olut, tulee joulusta puhe. Toistaiseksi pehmein olut.”
Pete ei löytänyt tämän oluen tuoksusta hedelmäisyyttä eikä makeutta, mutta totesi sen olevan ”niin loiva että hyvä”.
Veskulle tulivat mieleen paikalliset keskikaljakuppilat, joissa käytiin nuorena juomassa väljähtänyttä kolmosolutta. ”Mikä hedelmä se on? Maistuu makealta eikä ole yhtään pistävä maku”, hän jatkoi. ”Kielletty hedelmä”, kiteytti Pete.
Jukan mielestä Dark Honey sopisi kyllä joulupöytään laatikkoruokien kanssa, ykkönen tai kakkonen puolestaan tarjolle kala-aterian kanssa. Petekin kelpuuttaisi sen omaan joulupöytään. Pörri puolestaan huomautti, ettei se silti maistu tummalta, ”eikä lähesty stoutia”.
Ja taas kuului keksien rouskutus ennen kuin siirryttiin kuudenteen testiolueeseen, joka oli Takatalo & Tompurin Kaski.
”Oletko nyt ihan varma ettet taas kaatanut samaa lasiin”, varmisteli Vesku.
”Huhhuh, heviä settiä – ei kyllä mene suosikkilaariini”, fundeerasi Jukka.
Pete ei päässyt tuoksusta selville, mutta totesi silti: ”Jos tuo yksi oli purjevene, niin tämä on ehdottomasti lippulaiva.”
Jukka alkoi jo hieman lieventää heviä lausuntoaan, sillä oluen alun kova hyökkäys väistyi hiljalleen, eikä maku enää tuntunut niin rajulta.
”En nyt oikein tiedä mitä pitäisi ajatella… Kyllä olet valinnut julmia oluita”, totesi Vesku, joka on Tanskanmaallakin asunut ja siellä makumieltymyksiään tummaan suuntaan hionut.
Petelle tästä oluesta tuli mieleen myötätuuli, sillä olut ei tuottanut hänelle tuskaa!
Summa summarum
Tämän jälkeen herrat maistelivat, pohtivat ja puntaroivat vuoron perään oluita, kun kaikki kuusi olivat nyt yhtaikaa laseissa.
Veskun pään päälle leijui mustia pilviä. ”Ei …tana! Ei ikimaailmassa! Ei koskaan, ei aivan ehdottomasti. Järrrrrrkyttävää! Ei tästä voi edes puhua, korkeintaan vihamiehelle suositella.”
Vähän epäselväksi jäi, mistä oluesta Vesku pauhasi – luultavasti kaikista. Toisella maistelukierroksella hän kuitenkin leppyi ja arvioi, että Beerhuntersin Mufloni oli parantanut asemiaan.
Keskustelu kävi entistä vilkkaampana ja oluiden kuvaukset muuttuivat niin värikkäiksi, ettei kirjuri tahtonut pysyä vauhdissa mukana. Pruuvaajat siirtyivät arvostelemaan oluita koulusta tutulla asteikolla 4–10.
Vasta sen jälkeen kun raatilaiset olivat antaneet arvosanansa, paljastettiin pullot ja laitettiin maistelujärjestyksessä esille.
Voi sitä yllätysten ja ihmetysten määrää! Täytyy vielä todeta, että tässä pruuvissa ei herunut niinkään sympatiaa Suomen parhaaksi lageriksi 2017 valitulle kylmäsavun makuiselle Kaskelle.
Niin, nämähän ovat tyystin makuasioita!
Vähän kuin olisi kylmäsavulohta puurossa. Erikoista yhdistää hirmuvoimakas maku ja lageri, tuumasi Jukka Virolahden panimon kylmäsavulagerista kun pullot paljastettiin. Ohhoh!
Oluiden kuvaukset muuttuivat niin värikkäiksi, ettei kirjuri tahtonut pysyä vauhdissa mukana.
NÄITÄ MAISTELTIIN:
1. Maku / 3,48 € / 0,33 l
makubrewing.com
Ainekset: Vesi, ohramallas, humala, hiiva
Alkoholi: 5,6% / Humalat: Magnum, Columbus, Simcoe / Maltaat: Pale Ale, Cara Pale / Katkeruus: 58 EBU / Väri: 15 EBC
Testaaja + arvosana: Jukka 9,25 / Pete 9 / Pörri 5 / Vesku 4 = 27,25
2. Mufloni / 3,95 € / 0,33 l
beerhunters.fi
Ainekset: Vesi, ohra- ja vehnämallas, kaura, humala, hiiva
Alkoholi: 6% / Kantavierre: 11 °P / Katkeruus 25 EBU / Tyyli: Saison / Väri: 10 EBC
Jukka 8,75 / Pete 8 / Pörri 7,5 / Vesku 6 = 30,25
3. High Hopes / 3,19 € / 0,33 l
mallaskoski.fi
Ainekset: Vesi, ohramallas, ruismallas, humala. Valmistettu käsin, ilman säilöntäaineita.
Alkoholi: 4,7 % / Humalat: Magnum, Comet, Citra / Maltaat: Pale Ale, Aara +10, Kaura / Katkeruus: EBU 30
Jukka 7,75 / Pete 8,5 / Pörri 9 / Vesku 8 = RAADIN SUOSIKKI 33,25
4. Malmgård Emmer Pale Ale / 4,19 €/0,5 l
panimo.malmgard.fi
Alkoholi: 4,4% / Katkeruus: 50 EBU / Väri: 14 EBC / Kantavierre: 10.5 °P
Jukka 8,5 / Pete 8,5 / Pörri 7 / Vesku 5 = 29
5. Stallhagen Dark Honey / 2,85 € / 0,33 l
stallhagen.com
Ainekset: ohramallas, humala, hiiva, hunaja, vesi
Alkoholi: 4,7 % / Maltaat: Pils, Münch, Crystal, Biscuit, Musta mallas / Humalat: Chinook / Väri: EBC 40 / Katkeruus: EBU 16
Jukka 7 / Pete 7,5 / Pörri 8,5 / Vesku 6 = 29
6. Kaski / 3,59 €/0,33 l
takatalotompuri.com
Ainekset: vesi, ohramallas, humala, hiiva
Alkoholi: 4,6%
Jukka 6,5 / Pete 7,5 / Pörri 8,5 / Vesku 4 = 26,5
Teksti Päivi Ahvonen Kuvat Kalevi Ketoluoto