Live like a local!

Talvimatkailijan selviytymisopas

1. Älä panikoi. Kyl­lä Lovi­isas­sa on ihmisiä ja elämää.

Puo­let asukkaista puuhailee vaan kodeis­sansa vil­la­sukat jalas­sa ja toinen puoli istuu kansalaisopis­ton kurs­seil­la. Muu­ta­ma on eksynyt baari­in, joku eloku­vateat­teri­in ja lop­ut ovat käve­lylenkil­lä.

2. Lovi­isalaiset ovat akti­ivisia ihmisiä.

Kult­tuuriri­en­to­ja on har­va se päivä. Joskus jopa ihan kiusak­si asti. Niin että kaik­keen ei ehdi vaik­ka kuin­ka halu­aisi.

3. Jos pidät ryh­mäli­ikun­nas­ta, olet oike­as­sa kaupungis­sa.

Yksi­ty­is­ten, yhdis­tys­ten ja kansalaisopis­to­jen ryh­mät suo­ras­taan pur­sua­vat liitok­sis­taan – eivätkä tilat meinaa riit­tää.

4. Pääsikö nälkä yllät­tämään?

Kyl­lä keskus­tas­sa on viikon­lop­puisinkin muu­ta­ma rav­in­to­la auki. Mut­ta jos olet kylil­lä tai maaseudul­la, varminta on tutus­tua alku­peräisväestöön. Ihmiset ovat tääl­lä ystäväl­lisiä, ja jos sin­ul­la käy tuuri, tulee kut­su ruokapöytään ennen kuin olet ehtinyt edes ajatel­la kaup­paan menoa.

5. Sönkötä surut­ta toista koti­maista, sitä joka sin­ul­la on kehnom­pi.

Tääl­lä käy kaik­ki. Uno­h­da jo ankara ruotsinopet­ta­ja ja tillil­i­ha. Lovi­isas­sa voit puhua epätäy­del­listäkin kieltä.

6. Komen­nuk­sel­la, mut­ta ei mitään tekemistä?

Kir­jas­to! Siel­lä voi sivistää itseään. Eloku­vi­in? Lef­fateat­teri Mar­i­lyn on kiitolli­nen jokaises­ta vier­aas­taan. Kaup­po­jen ilmoi­tus­taulut ovat viihdyt­tävää lukemista. Kon­sert­te­ja, taidenäyt­te­ly­itä, ker­ho­ja – kaikkea löy­tyy. Kysy rohkeasti vaik­ka paikallisle­hden keskustelu­pal­stoil­ta.

7.  Liikku­maan luon­nos­sa, ulkoile­maan — go, go!

Raitista ilmaa ja upei­ta maas­to­ja tääl­lä on vaik­ka muille jakaa. Jos kaipaat seu­raa, tee tut­tavu­ut­ta rohkeasti – voit yllät­tyä posi­ti­ivis­es­ti uud­es­ta ystävyy­destä!

8. Kaikesta huoli­mat­ta koti-ikävä?

Käväise Pikkukaupun­ki-lehden toim­i­tuk­ses­sa! Tar­joamme sin­ulle hyvän kahvin tur­val­lises­sa ympäristössä ja neu­vomme eteen­päin.

Ei muu­ta kuin antoisia aiko­ja Lovi­isas­sa!

Tek­sti Päivi Ahvo­nen  Val­oku­va Jarkko Jyrkkämä­ki