Lifestyle, Ruoka

Leipoessa sielu lepää

22.11.2017
leenanleipa_01

 

Aamupäivä katoaa jonnekin kauas, kun Tuhannen Tuskan Kahvilan Leena Huttunen laittaa puita pesään. Pian iloinen tuli räiskyy lieden alla ja leivinuunissa.

 

Lämpö hohkaa ja tulen kajo tuo oman kodikkaan värinsä hämärään kahvilaan. On suorastaan pakko tuijotella palavia puita.

Leena Huttunen aikoo paistaa rieskaa ja vehnäleipää. Tottunein käsin hän heittelee tarvittavat ainekset itse tekemäänsä keramiikkavuokaan.

 

Sana on kiirinyt

Tänään Leenalla ei ole kiire, toisin kuin kesäisin kahvilan ollessa avoinna.

– Kesäisin herään yleensä kolmen–neljän aikaan leipomaan ja valmistelemaan tulevaa päivää. Ei se haittaa, herään nykyään muutenkin aikaisin, hän sanoo ja lisää jauhoja taikinaan.

Hän kietaisee päähänsä pellavaisen tanun ja solmii essun ruseteilla. Leenan kädet näyttävät suorastaan rakastavan taikinaa. Tottuneesti hän vaivaa ja tunnustelee sopivaa koostumusta. Hän on varmaankin jo lapsena ollut äidin mukana leipomassa.

– En suinkaan. Aloin leipoa leipää vasta mentyäni naimisiin. Eli joskus vuonna 1967, hän muistelee.

Jo ennen kahvilan perustamista Leena leipoi halukkaille sämpylöitä ja munkkeja. Silloin hän osti valtavan erän edullisia leipäpusseja. Sittemmin leipää, sämpylöitä ja munkkeja on leivottu ihan urakalla. Pusseja on jäljellä enää pieni kasa.

Leena ei koskaan heitä hukkaan uunin antimia. Jos tuotteita jää yli, ne syötetään lähipiirin kanoille tai naapurin hevoselle.

– Munkkeja ne eivät tosin syö, Leena naurahtaa.

 
 
leenanleipa_5
 
leenanleipa_4
 
 

Kuvioitu kuppileipä

Leivän valmistamista katsellessamme ajatus kiertyy leivän tärkeyteen ihmiskunnalle kautta aikain. Leipä on pitänyt nälän loitolla jo pitkälti ennen ajanlaskumme alkua. Leipä mainitaan useissa sanonnoissakin.

Leipä se miehen tiellä pitää. Hän tuo leivän pöytään. Pysytään kiinni leivänsyrjässä. Tämä on leipälajini, johon toisaalta voi leipääntyä. Jos ei elä kunnolla, voi joutua vedelle ja leivälle… Englanniksi perheen elättäjä on breadwinner.

Leivällä on ollut jo aikojen alusta myös vahva uskonnollinen merkitys. Pyydetäänhän Isä meidän rukouksessakin antamaan meille jokapäiväinen leipämme. Ehtoollisella annetaan ehtoollisleipä.

Melkeinpä hartaina pohdimme näitä sanontoja ja taustoja leivän muokkautuessa rieskoiksi ja pulleiksi vehnäleiviksi Leenan käsissä. Lopulta, kuten tapana on, hän siunaa leivän vetämällä ristin muhkean taikinan pintaan.

Nälkä kasvaa katsoessa, mutta onneksi rieskat valmistuvat nopeasti leivinuunissa, josta tuli on jo sammunut. Erikoisuutena saamme nähdä, miten kuvioitu kuppileipä tehdään.

– Litteä taikina painetaan kuvioidun valurautavuoan päälle. Näin, Leena näyttää.

 
 

leenanleipa_7

 
 

Yksinkertainen on kaunista

Osa rieskoista valmistetaan pienellä valurautapannulla. Leena pistelee rieskoihin reikiä leivän rei´ittimellä, jotta ne paistuisivat tasaisesti. Kun rieskat ovat valmiita, ne pääsevät koriin pellavaliinan alle odottamaan teehetken alkamista. Tuoksu on ihana.

– Vastaleivotun leivän tuoksua ei voita mikään, Leena kehuu.

Hän lisää usein leipiinsä ja sämpylöihinsä auringonkukan, seesamin tai kurpitsan siemeniä sekä porkkanaa. Leenan leivissä tosiaan on makua.

– Yksinkertainen on kaunista. Jos minun pitäisi valita mielileipäni, se olisi sämpylä.

Leena odottaa kesää innoissaan, vaikka myöntääkin kertyneiden vuosien välillä väsyttävän. Varhaisten aamujen takia hän menee iltaisin aikaisin nukkumaan. Läheiset hoitavat keittiön siivouksen.

Leena näyttää kannustusviestejä, joita tytär, poika ja miniä ovat hänelle kirjoittaneet. 

”Me rakastamme sinua, äiti!”

”Enää pari päivää lomaan.

 
 
leenanleipa_13
 

leenanleipa_14

 
leenanleipa_15
 
 

Sana Leenan herkullisista leivistä ja munkeista on kiirinyt, ja asiakkaita Tuhannen Tuskan kahvilassa on riittänyt mukavasti.

 
 

Teksti Reija Kokkola  Kuvat Virpi Lehtinen

0