Lifestyle

Lapsi­perheen elämää pikkukylässä

13.6.2017
dufvelinit_1

Dufvelinien perhe asuu vanhassa puutalossa keskellä idyllistä luontoa Hardomin kylässä. Muutto kaupungista oli oikea ratkaisu tässä elämäntilanteessa.

 

Dufvelin-Laitikkaan perhe on asunut kyläidyllissä vuodesta 2009. Perheeseen kuuluvat vanhemmat Jonas ja Maija sekä heidän lapsensa Onni, 6, ja Lenni, 2 vuotta. Tärkeitä perheenjäseniä ovat myös Tuhina-koira sekä Loviisan kissatalosta noudettu Pekka-kissa.

Maijan mielestä talo ja elämä pikkukylässä sopivat juuri tähän elämänvaiheeseen. Ympäristö on rauhallinen, ja autolla pääsee nopeasti asioille Loviisan keskustaan. Siellä hän käykin lasten kanssa päivittäin.

– Talo ja puutarha ovat meille sopivan kokoisia. Arki sujuu hyvin, eikä tarvitse keskittyä taloon tai puutarhaan liittyviin askareisiin. Kaikki toimii, eikä edes lumenluonti ole liian iso urakka. Se on minulle tärkeää tällä hetkellä, Maija toteaa.

 

Talo lämpiää lähes täysin puulla

– On hienoa ajatella, että vaikka sähkö maailmasta loppuisi, me saisimme talon lämpimäksi. Tosin, kuten kaikissa vanhoissa puutaloissa, meilläkin kuljetaan villasukat jalassa. Äskettäin sain remontoiduksi yläkerran, joten siellä ainakin lämpöä riittää, Jonas kertoo.

Ennen Hardomiin muuttamista Jonas ja Maija asuivat Loviisan Kappelinpuiston kupeessa vuokralla vanhassa funkkistalossa. Keskusta ja palvelut olivat kivenheiton päässä. Jokin heitä kuitenkin veti maaseudun rauhaan, vaikka lapsia ei vielä silloin ollutkaan. Pariskunta kierteli tuttuja kylämaisemia taloja katsellen.

– Maija bongasi tämän talon. Kun tulimme tänne, se oli sitten siinä. Tunnelma oli juuri oikea. Tämä talo kolahti heti molemmille, Jonas muistelee.

– Minusta oli hienoa, että talo oli alkuperäisessä kunnossa ostohetkellä, ja vielä ihan hyvin säilynyt, Maija sanoo.

 

dufvelinit_10

 
dufvelinit_8

 

Lämpimäisiä uunista

Elämä hiljaisessa kylässä saa omat muotonsa vuodenaikojen mukaan. Kesällä on luonnollisesti enemmän tilaa olla ja liikkua, ja lapset pääsevät myös pomppimaan trampoliinilla.

Koska Maija on enimmäkseen kotona lasten kanssa, hän myöntää, että joinain talven pimeimpinä hetkinä hän kaipaa takaisin kaupunkiin. Onneksi lähellä on kuitenkin sukua ja ystäviä, joilla on samanikäisiä lapsia. Maija sanoo myös juttelevansa ystäviensä kanssa paljon puhelimessa, ja hän on heihin yhteydessä myös sosiaalisen median avulla. Onni on ollut pienestä pitäen hoitopaikassa Loviisassa, ja viime syksynä hän aloitti eskarin.

– On mukavaa, että hänellä on valmiiksi kavereita eskarissa ja myöhemmin koulussa.

Aiemmin Maija työskenteli loviisalaisissa ravintoloissa, mutta lasten synnyttyä vuorotyö kävi liian raskaaksi ja hankalaksi. Etenkin, kun Jonaksen työt vievät hänet merille aina viikoksi kerrallaan.

Kokonaan ilman töitä Maija ei kuitenkaan halunnut jäädä. Perheen tupakeittiön nurkassa on upea leivinuuni. Siinä Maija paistaa leipiä perheelle ja myyntiin. Hän on mukana Reko-lähiruokapiirissä, jonka kautta hän myy paljon kiitosta saanutta saaristolaisleipää, mutta myös muita leipiä ja patonkeja.

Maijan mielestä Reko-myynti toimii hyvin. Hän voi keskittyä leipomiseen kerran viikossa, kun myyntipäivä lähestyy. Se helpottaa arkea pienten lasten kanssa, etenkin silloin, kun perheen isä on poissa.

– Leipien jaot ovat iltaisin, joten leivon tilatut leivät samana päivänä. Reko toimii hyvin, sillä saan aina ennakkoon tietää, kuinka paljon mitäkin leipää täytyy leipoa. Ja onhan se aina ihanaa, kun ilmassa tuoksuu lämmin, vastapaistettu leipä, hän hymyilee.

 

dufvelinit_3

 

Mielenrauhaa

Jonas työskentelee ruotsinlaivalla ohjelmaisäntänä. Laiva kulkee Turun ja Tukholman väliä pysähtyen myös Ahvenanmaalla. Työ ihmisten kanssa on äärimmäisen sosiaalista, ja siitä Jonas juuri pitääkin.

Viikko merillä ja viikko maissa on hänelle sopiva työrytmi. Työvuoron päätyttyä hän tulee Loviisaan hyvillä mielin.

– Tämä on minulle kuin paratiisi. Täydellinen vastapaino intensiiviselle laivatyölle.

Mutta mitä Jonas miettii, kun hän lähtee kotoa kohti Turkua? Ajatukset lentävät hyvin pian uuteen työrupeamaan. Maija ja lapset ovat laivalla mukana aina silloin tällöin.

– Lähtemiseen tottuu, eikä sitä saa miettiä liikaa. Onneksi meillä on tässä lähellä hyvä turvaverkko. Sukulaiset ja ystävät, Jonas toteaa.

Tuvan seinällä on koristelautanen, jossa lukee: Hiljaisuus. Guru meditoi. Vaikka lause on vitsikäs, siinä piilee tietty totuuskin. Jonas on nimittäin kehittänyt kiihkeän arjen helpottamiseksi Senshin Do -rentoutusliikuntalajin, jonka avulla voi saavuttaa mielenrauhan. Tätä menetelmää hän on kehittänyt kymmenisen vuotta, ja nykyään Senshin Do -harjoituksia järjestetään eri puolilla Suomea kahdeksan lisenssiohjaajan voimin. Jonas itse harjoituttaa muun muassa kuluttavaa laivatyötä tekeviä kollegoitaan.

– Olin aiemmin himourheilija. Treenasin todella kovaa useita lajeja. Sen myötä sain myös monia urheiluvammoja. Kun lensin maastopyörän selästä, solisluuni irtosi ja jouduin lepäämään monta kuukautta. Silloin aloin miettiä, miten voisin treenata hiljaisemmin, kehoa ja mieltä rentouttaen, Jonas kertoo.

Elämä kauniissa pikkutalossa on tällä hetkellä Jonakselle ja Maijalle juuri se oikea elämäntapa. Luonto ja sen antimet ovat lähellä.

Maijan mielestä Hardomin kylässä parasta on juuri oma rauha.

– Saa halutessaan olla omissa oloissaan.

Maija ja Jonas ovat kuitenkin tiedostaneet sen, että elämä muuttuu ja tuo uusia haasteita ja tilaisuuksia. Elämää ei voi liikaa suunnitella eteenpäin, on hyvä olla kiinni hetkessä. Jonain päivänä voi olla edessä muutto kylältä takaisin kaupunkiin.

– Jos vain on mahdollista, jättäisimme sitten tämän talon kesämökiksi. Mutta juuri nyt meidän on hyvä olla tässä, he toteavat. 

 

dufvelinit_6
 
dufvelinit_9
 
 

Teksti Reija Kokkola  Kuvat Virpi Lehtinen

1