Helsinkiläisryhmälle räätälöitiin viikonloppu Loviisassa heidän toiveidensa mukaan. Viikonloppuun kuului hauskanpitoa, liikuntaa, hyvää ruokaa ja upeita maisemia. Ja ennen kaikkea uusia elämyksiä. Kirkkoveneretkellä he keksivät hevibändille uuden nimen. Dunkahäll!
Loviisan matkailutoimiston järjestämän Elämäsi kesä -kilpailun voittajaryhmä on saapunut viikonlopun päätteeksi Kaisa ja Tuomo Korpelan Pitkänpöydäntaloon nauttimaan lounasta. Kahdeksan iloista ja tyytyväistä helsinkiläistä kehuu kilpaa Loviisaa. Palkintoviikonlopun aikana on tapahtunut paljon. Ryhmäläisten toiveiden mukaan räätälöitiin pariin päivään paljon kaikkea kivaa. Reissureppuun on tarttunut tietoa Loviisasta, liikuntaa, kokemuksia ja aivan uusia elämyksiä. Tänä aamuna he nauttivat Kahvila Laivasillan tarjoaman aamiaisen Österstjernanin kannella aamuauringossa. Yön he kelluivat laivassa sisällä. Nukutti kuulemma hyvin.
– Ensimmäisen yön vietimme Pilastereissa. Sekin oli todella hieno kokemus. Tuntui jännältä, että vanhassa puutalossa on uima-allaskin, kertoo voittajaryhmän kasaan koonnut Aku Vainikainen.
Kilpailuun tuli paljon hakemuksia. Niissä perusteltiin, miksi juuri minun kokoamalleni ryhmälle tulisi tarjota viikonlopun mittainen miniloma Loviisassa. Vainikainen tarttui tilaisuuteen huomattuaan kilpailun mainostarran Helsingissä bussin selkänojassa. Hänen aiempi kokemuksensa Loviisasta rajoittuu yhteen kertaan: taannoiseen luokkaretkeen ydinvoimalalle. Mitä hän sitten kirjoitti Loviisan matkailu- ja markkinointiväelle?
– Kerroin, että olemme kaikki jonkinlaisessa elämän käännekohdassa. Ryhmään kuuluu kolme pariskuntaa ja pari kaverusta. Olemme tulleet siihen vaiheeseen elämässä, että pohdimme asunnon ostoa tai perheen perustamista. Mietimme, että voisiko sitä asua ja elää mukavasti muualla kuin Helsingissä, Vainikainen kertoo.
Frisbeegolf-rata yksi Suomen parhaista
Ryhmäläisiä yhdistää myös frisbeegolf-harrastus ja musiikki. Siksi he halusivat ehdottomasti tutustua Loviisan frisbeegolf-rataan. Alan innokkaaseen harrastajaan Vainikaiseen rata teki huikean vaikutuksen. Hän rankkaa vain Meilahden radan Helsingissä yhtä hyväksi.
– Meidän ryhmässämme kaikki kundit fribaa. Loviisan rata oli hieno kokemus. Riittävän haastava ja lisäksi aivan upeat maisemat. Ne yhdessä tekivät frisbeegolfista elämyksen.
Liikunnallinen porukka halusi myös nauttia Loviisan merellisyydestä. Siksi toivelistaan oli laitettu kirkkovenesoutu Dunkahälliin ja takaisin. Kaikki olivat ensimmäistä kertaa moisen elämyksen äärellä. Liikuntaa ja meren tuoksua! Pikkusaarta lähestyttäessä hevikitaristi Joonas Vepsä sai ajatuksen: Dunkahäll voisi olla hyvinkin hevibändin nimi!
– Siltä se kuulostaa, Vainikainen naurahtaa.
Porukka tutustui Loviisaan myös pyöräillen. Upea harju ja vanhat kauniit rakennukset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Ennen lounasta Korpeloilla he tutustuivat Karvosten perheen remontoimaan taloon, Vackerbackaan. Sekin oli elämys.
– Täällä on tosi mukavia ihmisiä. Eilen illalla söimme Ravintola Saltbodanissa. Ruoka ja tarjoilu olivat erinomaisia, porukka kiittelee.
Koti Loviisasta?
Kaisa Korpelan ja Ilona Turkan valmistama lounas on katettu Korpeloiden talon muhkealle kuistille. Tarjolla on kalaa eri muodoissa, salaatteja, kastikkeita, omien kanojen munia sekä uusia perunoita. Pian on kotiin lähdön aika Malmgårdin kartanon kautta. On hauska todeta, että minilomalaiset ovat nauttineet räätälöidystä reissusta pikkukaupunkiin.
– On ollut sopivasti kivaa tekemistä. Olemme päässeet loman tunnelmaan, Taika Tuunanen toteaa.
– Aikataulu on ollut aivan täydellinen. Ei ole missään vaiheessa ollut kiireen tuntua, vaan olemme saaneet liikkua täällä juuri sopivassa tahdissa, Miika Forsström komppaa.
Tuunanen alkaa kysellä asuntojen hintoja. Millaisia työpaikkoja olisi tarjolla? Onko helppo verkostoitua? Täytyykö osata ruotsia? Kerromme, että ruotsin kieltä tarvitaan joissakin ammateissa, mutta muuten kieliasiaan suhtaudutaan rennosti. Ja onhan meillä Pakkoklubben, jossa umpisuomenkieliset pääsevät harjoittamaan ruotsin kielen taitoaan. Tuunanen kyselee lisää, ”koska olemmehan kohta kaikki muuttamassa Loviisaan.” Lauseen hän heittää puolileikillään, mutta ehkäpä ajatus pikkukaupungissa asumisesta jää itämään.
– Ainakin tulemme tänne varmasti uudestaan, he vakuuttavat.